Milanon muistikirja: Sillä hilkulla

Helmikuussa järjestettävissä Milano-Cortinan 2026 talviolympialaisissa jääkiekkoturnaus pelataan parhailla parhaita vastaan, sillä NHL-pelaajat osallistuvat olympialaisiin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2014. Turnauksen alla NHL.com/fi käy läpi olympialaisten kannalta tärkeitä NHL:n tapahtumia joka keskiviikko.

Suomen olympiajoukkue hahmottuu GM Jere Lehtisen ja päävalmentaja Antti Pennasen johtaman tiimin ajatuksissa, ja suuri yleisökin saa miehistön koostumuksesta selvyyden 2. tammikuuta.

Lopulliseen kisaryhmään valitaan 23 pelaajaa. Viiden jo varmistuneen pelaajan – Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Miro Heiskanen, Esa Lindell, Juuse Saros – lisäksi 18 tuoretta nimeä saavat kutsut.

Niin sanottuja varmoja valintoja lienee kymmenkunta, joten monen pelaajan valitseminen tai valitsematta jättäminen tuottaa päätöksentekijöille harmaita hiuksia varmasti. Tämänkertainen Milanon muistikirja keskittyy kiperimpiin rajatapauksiin.

Oliver Kapanen, Montreal Canadiens

Canadiensin hyökkääjä ei ole mikä tahansa tulokas, sillä Liigassa ja SHL:ssä kypsytelty Kapanen on varsinaisella tulokaskaudellaan "jo" 22-vuotias. Kärsivällisyys on kannattanut, sillä suomalainen on keikkunut jatkuvasti tulokkaiden maalipörssin kärkisijoilla.

– Olympialaiset ovat totta kai tavoitteeni. Kisat ovat unelmani, mutta matka on vielä pitkä. Elän päivän kerrallaan. Olen nuori ja kehityn nopeasti, mutta yritän vain pelata mahdollisimman hyvin ja antaa näyttöjä, Kapanen kertoi aiemmin joulukuussa.

Jesperi Kotkaniemi, Carolina Hurricanes

Porilaishyökkääjä ponnisti vuoden 2018 NHL Draftissa peräti kolmosvaraukseksi, mutta trendi ei näytä erityisen nousevalta. Fiksulle, sopeutuvaiselle ja hyvän työmoraalin omaavalle pelimiehelle saattaa silti olla käyttöä maajoukkueessa.

Aatu Räty, Vancouver Canucks

Rädylle olympiakutsu olisi melkoinen yllätys, vaikka oululaistaustainen hyökkääjä on kirjauttanut varsin vakuuttavia tuloksia aloitusympyrässä ja taklauspelissä. Haaste on sama kuin Kapasella ja Kotkaniemellä: Ahon, Roope Hintzin ja Anton Lundellin takana on niukasti tilaa keskushyökkääjille.

– Hyviä keskushyökkääjiä on niin paljon, että osa pelaa laidassa joka tapauksessa. Toivon, että aloitusspesialistille olisi käyttöä, mutta vähän sitä epäilen, Räty totesi äskettäin.

Matias Maccelli, Toronto Maple Leafs

Taitavista laitahyökkääjistä ei toisaalta ole runsaudenpulaa. Maccelli saa isoa ruutua Maple Leafsissa, pääsee pelaamaan huippuluokkaisten ketjukaverien rinnalla ja kuuluu ylivoimamiehistöönkin. Tehot eivät silti hurmaa.

Joel Kiviranta, Colorado Avalanche

Loukkaantuminen hankaloitti alkukautta, mutta sittemmin Kiviranta on vakiinnuttanut työmiesroolin Avalanchen loistavassa joukkueessa. Tehoiluvastuu kuuluu muille, mutta duunarihyökkääjille on kysyntää myös maajoukkueessa.

Kaapo Kakko, Seattle Kraken

Kakon potentiaali tunnetaan, mutta löytyykö Krakenin hyökkääjälle sopiva rooli maajoukkueesta? Loukkaantumiset ovat syöneet kautta. Kahden maalin saldo 21 ottelusta on silti melkoisen vaatimaton saalis.

Puolustukseen haetaan ratkaisuja

Siinä missä hyökkääjistö täyttyy NHL-pelaajista helposti, puolustajavalinnoissa saattaa olla suuria päätöksiä edessä. Kuluvalla kaudella on nähty olympiajoukkueen kannalta juuri oikea määrä suomalaisia NHL-puolustajia, kahdeksan. Kaikki eivät voi olla silti varmoja kisapaikoistaan.

Kumpi on suurempi riski: valita joukkueeseen NHL-sivuroolien pelaajia vai olla valitsematta pelaajia, jotka pelaavat isoja minuutteja muissa liigoissa?

Olli Määttä, Utah Mammoth

Kaksinkertaisen Stanley Cup -mestarin kokemus ja rauhallisuus ovat ominaisuuksia, joita päätöksentekijöiden on vaikea vastustaa. Määttä on hyvien vaiheittensa jälkeen vajonnut kuitenkin apurooliin Utahissa ja istunut useita otteluita katsomossa.

Urho Vaakanainen, New York Rangers

Vaikealta näyttää myös Vaakanaisen tilanne. Runsas vuosi sitten Rangersiin siirtyneen pakin jääaika on vähentynyt oleellisesti uuden valmennuksen alaisuudessa, ja usein kohtalona on ollut jäädä pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle.

Rasmus Ristolainen, Philadelphia Flyers

Täysikuntoinen Ristolainen saisi kisakutsun sataprosenttisella varmuudella. Puolustaja pääsi kuitenkin avaamaan kautensa vasta joulukuussa, joten alla on vain kourallinen otteluita. Luottaako valmennusjohto siihen, että Ristolainen pääsee alkuvuoden aikana olympiavireeseen?

Potentiaalisia yllättäjiä tarjolla

Mielenkiintoisia vaihtoehtoja löytyy niin AHL:stä kuin Euroopasta. Atro Leppänen (Edmonton Oilers / Bakersfield Condors) on yksi AHL:n tehokkaimmista puolustajista, kun taas hyväraaminen, oikealta ampuva Antti Tuomisto (Detroit Red Wings / Grand Rapids Griffins) kuuluu kuumaan ryhmään plus-miinustilastossa. Mikko Lehtonen (ZSC Lions) tekee puolestaan hyvää jälkeä Sveitsin kentillä.

Lankinen vai Korpisalo?

Saros hoitaa ykkösmaalivahdin tehtävät, ja Buffalo Sabresin Ukko-Pekka Luukkonen on vahvin ehdokas kakkoseksi. Kolmannen maalivahdin valinta onkin sitten kovempi pähkinä.

Vancouver Canucksin Kevin Lankinen ja Boston Bruinsin Joonas Korpisalo ovat joukkueittensa kakkostorjujia. Kaksikon tilastot tältä kaudelta ovat miltei identtiset.

Syventävistä NHL EDGE -tilastoista sen sijaan selviää, että Korpisalon torjuntaprosentti on huomattavasti parempi laukauksissa, jotka ovat lähteneet parhaalta maalintekosektorilta. Viime aikojen maajoukkuekokemus puhuu taas Lankisen puolesta. Canucksin veskari oli mukana Suomen 4 Nations Face-Off -joukkueessa.