Viljami ja Ville Nieminen kamppailevat Liigassa toisiaan vastaan

Kauden 2025-26 varrella pääsemme tutustumaan entisiin suomalaisiin NHL-pelaajiin ja heidän kiekkoileviin poikiinsa. Omenahan ei tunnetusti kauaksi puusta putoa. Tänään tapaamme Liigassa JYPiä edustavan hyökkääjä Viljami Niemisen ja hänen isänsä Villen, joka voitti Stanley Cupin Colorado Avalanchessa 25 vuotta sitten ja toimii nykyisin Tapparan liigajoukkueen taitovalmentajana.
 
Viljami Nieminen teki luistimilla ensimmäisiä piirtoja jäähän Kalifornian auringon alla San Josessa, kun isä Ville pelasi Sharksissa (2005-07). Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin he kamppailevat Liigan sarjapisteistä, toisiaan vastaan.
 
– Olisi tekopyhää väittää, ettei oman lapsen joukkueen kohtaamisessa ole mitään erityistä värinää. Aina tulee katseltua tarkemmin sellaisen joukkueen pelejä, jossa oma lapsi pelaa. Lapsilleen haluaa aina hyvää, mutta sitten on myös se ammatillinen kysymys, että parempi voittakoon, pohdiskelee Ville Nieminen, jonka kaksi poikaa pelaavat jääkiekkoa ja tytär on taitoluistelija.
 
Ville Niemisen mukaan Tapparan ja JYPin otteluista hän ja Viljami eivät juurikaan keskustele ennakkoon, mutta jälkipuintia kyllä harrastetaan – ja välillä katsotaan videoita.
 
– Me on löydetty hyvä välimies. Eräs meidän tuttava katsoo pelaamista vähän eri silmällä ja vähän erilaisesta näkökulmasta. Samalla yritetään löytää uusia keinoja oppimiseen ja saada eri kulmaa asioihin.
 
Millä mielellä Viljami luistelet JYPin paidassa Tapparaa vastaan?
 
– Ehkä alitajunnassa on tieto, että faija on siellä töissä, ja tietenkin Tapparassa on paljon kavereita. Totta kai aina saa lisäbuustia, kun pelaa kasvattajaseuraansa vastaan, mutta ei se enää niin hirveästi poikkea muista otteluista. Pienellä tavalla kyllä.
 
Mutta miten San Josesta päädyttiin siihen, että Coloradon Denverissä syntynyt, nykyisin 24-vuotias Viljami Nieminen pelaa nyt samassa sarjassa, jossa hänen isänsä toimii valmentajana?
 
– Kävin San Josessa luistelemassa, kun iskä pelasi Sharksissa. Sitten kun iskä meni Ruotsiin pelaamaan, liityin ensimmäisen kerran joukkueeseen. Se oli Malmön Limhamn Limeburners. Sieltä se lähti, vaikka Tapparan kasvatti olenkin.
 
 
Pikkupoika kiinnostui enemmän siivistä kuin pelistä
 
Sana isä vilahtelee usein Viljamin puheessa, eikä ihme. Hän vietti pienestä pitäen aikaa isän mukana NHL-halleilla ja tutustui tämän joukkuekavereihin.
 
– Jotain pieniä muistoja on jostain kopeista. Muistan jotenkin käynnit San Josen kopissa ja hauskoja pieniä tilanteita New York Rangersin kopista. Minulle on kerrottu tarinoita, jotka pienesti muistan itsekin, hän naurahtaa muistojen tullessa mieleen.
 
– Yksi tarina liittyy Jaromir Jagriin, Rangersin kopissa. Löin häntä suoraan kasseille, ja hän vain nosti etusormen pystyyn, alkoi vipattaa ja sanoi ”no, no, no”. Näin olen kuullut, ja jotenkin muistan sen itsekin.
 
Avalanche, Pittsburgh Penguins, Chicago Blackhawks, Calgary Flames, Rangers, Sharks ja St. Louis Blues. Viljami arvelee käyneensä Avalanchea lukuunottamatta kaikkien näiden joukkueiden peleissä äitinsä kanssa, mutta aivan varmaksi hän ei osaa sanoa, sillä hän oli kuitenkin vasta viisivuotias, kun perhe siirtyi Yhdysvalloista Ruotsiin ja osoitteeksi tuli Malmö.
 
NHL-otteluita paremmin pienen pojan mieleen ovat jääneet kotijoukkueen perheille varatut aitiot ja ennen muuta niiden ruokatarjoilu.
 
– Äiti on sanonut, että pelissä tykkäsin fish fingerseistä (kalapuikot) ja chicken wingseistä (kanansiivet). Kävin kuulemma aina hakemassa ihan sairaasti lisää. Voi olla, että peli kului siinä ruuan syömisen puolella. En hirveästi muista peleistä mitään.
 
Vieläkö syöt siipiä, vai söitkö niitä pienenä kyllästymiseen asti?
 
– Joo, totta kai syön. Maistuu totta kai, ihan ehdottomasti!
 
Lapsuuden suosikkipelaajista kun puhutaan, Viljami otaksuu, että isä oli ihan ensimmäinen suosikkipelaaja, mutta kun ikää tuli vähän lisää, hän alkoi hieman ymmärtää jotain pelistä ja tiesi myös, ketkä olivat joukkueensa huippupelaajia.
 
– Calgaryssa oli Jarome Iginla ja New Yorkissa Jagr. Myöhemmällä iällä lempipelaaja oli Sidney Crosby ja on edelleenkin. Hän on mulle selkeä ykkönen. Ehkä iän mukana on alkanut arvostaa Aleksandr Ovetshkinin maalintekotaitoa ja sitä, kuinka hän pystyy melkein nelikymppisenä tekemään noin paljon maaleja.

Pieni poika ehti puuhata kaikenlaista NHL-ottelun aikana
 
Mutta kysytäänpä isä Villeltä, mitä hänen poikansa puuhaili NHL-halleissa, kun ei ollut syömässä siipiä.
 
– No San Josessa hän sammutti valot kesken treenien. Ja kerran pelin aikana ilmestyi sitten vaihtoaitioon, isä mainitsee pari esimerkkiä.
 
Mitä ihmettä?
 
– Hän oli ollut loukkaantuneiden pelaajien kanssa touhuamassa katsomossa, ja he unohtikin valvoa, niin Viljami oli sitten vaihtopenkillä. Yhtä äkkiä ilmestyi vaihtopenkille ja kyseli Dave Hunterilta, että ”what are you watching”? Hän katsoi padilta jotain pelejä ja tilanteita, niin poika kysyi, että mitä kattelet.
 
New Yorkissa nuoren miehen vauhti sitten vähän hidastui, kun turvatoimista vastaavat henkilöt muistuttivat, ettei lasta saa päästää poistumaan tietyiltä alueilta.
 
– Oli vähän vilkas, isä tuumii.
 
– Jenkeissä meillä oli kokolattiamatot, niin välillä hän käveli luistimet jalassa sisälläkin.
 
Ville Nieminen miettii, ettei hän tiedä elämästä oikein muuta kuin jääkiekon, ja sen kautta on tullut kaikki muu.
 
– Kai se Viljamillakin on vähän ollut se sama kohtalo. Jääkiekon ympärille on rakennettu kaikkea muuta elämää. Joskus tietysti toivoo, että elämä voisi olla vähän rikkaampaa, mutta kyllä on aika rikasta ja värikästä ollut tämä hänen matkansa liigapelaajaksi. Vaikka pitkä tie on ollutkin.
 
Monien mielestä Viljami Niemistä kuvaavat parhaiten sanat iloinen ja positiivinen, ja isä on samaa mieltä.
 
– Kyllä hän jo pienenä löysi NHL-halleista aina aurinkoisimmat ihmiset, sellaiset kuten Jagr ja Joe Thornton. Tunnisti itsensä kaltaiset ihmiset.
 
 
Tavoitteena tehdä itsestä paras mahdollinen pelaaja
 
Minkälainen pelaaja Viljamista on kehittynyt sitten NHL-halleissa vietettyjen vuosien? Hän sanoo, ettei ole koskaan pitänyt itseään maailman taitavimpana pelaajana vaan hyvänä suoraviivaisena pelaajana.
 
– Olen nopea. Pystyn luistelemalla luomaan ja tekemään tilanteita. Olen harjoitellut tosi paljon esimerkiksi laukausta ja parina viime kautena huomannut, että se on alkanut tuottaa tulosta. Olen monipuolinen pelaaja, joka pystyy tuomaan kumpaankin suuntaan jotain lisää joukkueelle.

Hän on tämän kauden loppuun JYPissä lainalla Vaasan Sportista ja odottaa pitkää kevättä.
 
– Odotan kevään peleissä itseltäni sitä, että onnistumiset jatkuu. Olen aina luottanut ansaintalogiikkaan. Kun vaan jaksaa painaa hommia vaihdosta toiseen eikä lopeta missään vaiheessa omilla vahvuuksilla pelaamista, niin sitten menee hyvin.
 
Millainen joukkue JYP on?
 
– Todella sitkeä joukkue. Pelataan kaikki tosi hyvin yhteen eikä luovuteta missään vaiheessa. Joukkueella on selkeät sävelet siitä, mitä joka pelissä pyritään tekemään. Ollaan myös tosi hyvä joukkue. Maalintekovoimaa löytyy paljon noista äijistä, jotka maaleja on tehneet, (Leevi) Tukiainen ja (Valtteri) Ojantakanen, Viljami ruotii.
 
– Meillä on hyvä jalka joka pelissä. Tykätään luistella ja pitää kiekkoa tosi paljon. Mestaruudesta me pelataan ja halutaan sitä paljon, hän lisää.
 
Viljamin sopimus jatkuu Sportin kanssa vielä seuraavat kaksi kautta, ja Vaasaan hän aikoo palata tämän kauden päätyttyä.
 
– Siellä jatketaan. Olen aina sanonut, että päivä kerrallaan tässä mennään ja koetetaan keskittyä nykyiseen eikä mennä asioiden edelle. Se on toiminut itselle hyvin. Haluaisin päästä joskus ulkomaille pelaamaan, mutta olen sen verran nuori kundi, ettei minulla ole mikään kiire.
 
– Päivä kerrallaan ja kausi kerrallaan. Koetan ensin saada tehtyä itsestäni parhaan mahdollisen pelaajan, ja sitten voin ruveta miettimään ulkomaille menoa ja muuta, nuorempi Nieminen summaa tulevaisuudensuunnitelmansa.