Täydellinen joukkue
Panthersista on helppo puhua yhtenä tämän vuosituhannen pelätyimmistä joukkueista. Heikkoja kohtia ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän. Siitä suuri kiitos kuuluu tietenkin GM Bill Zitolle, joka on tehnyt nerokkaita liikkeitä pelaajamarkkinoilla useamman vuoden ajan. Paul Mauricen johtama valmennus on saanut oikeat palaset käyttöönsä, ja he ovat osanneet ulosmitata miehistöstään kaiken potentiaalin irti.
Panthers koki ensimmäisen mestaruutensa jälkeen joitakin menetyksiä, kun syvyysosastolta poistuivat muun muassa Oliver Ekman-Larsson, Brandon Montour, Kevin Stenlund ja Ryan Lomberg. Zito tiimeineen onnistui kuitenkin tekemään tarvittavat hankinnat pois lähteneiden tilalle ja löytämään tärkeitä palasia talven siirtomarkkinoilla.
Kesällä haaviin tarttui kokenut puolustaja Nate Schmidt, jonka ura oli selvässä laskusuunnassa. Alle miljoonan dollarin sopimuksen kirjoittanut yhdysvaltalaispakki pelasi kuitenkin uransa parasta kiekkoa Floridan auringossa ja oli tärkeä tekijä pudotuspeleissä. Samaa voi sanoa nelosketjuun hankituista Tomas Nosekista ja A.J. Greeristä.
Kevättalvella ryhmään liittyivät Brad Marchand ja Seth Jones. Kokeneet pelaajat eivät olleet enää erityisen kovassa huudossa, mutta kumpikin löysi tosipeleissä huipputasonsa ja kuului avainpelaajiin mestaruusmatkalla.
Oikeat hankinnat mahdollistavat täydellisen joukkueen rakentamisen. Täydellisellä joukkueella tarkoitetaan etenkin sellaista nippua, jossa kaikki neljä ketjua pystyvät tuomaan lisäarvoa jäälle. Kaikki kentälliset puolustavat laadukkaasti, luovat uhkaa hyökkäyspäässä ja pelaavat sellaista viisikkopeliä, jota valmennus haluaa nähdä.
– En halua olla epäkunnioittava muita valmentamiani joukkueita kohtaan, mutta tämä joukkue on paras, jota olen koskaan valmentanut. Ero muihin on jopa melko suuri, Maurice totesi tuoreesta mestaripoppoosta.
Panthersilla oli pelkästään finaalisarjassa useita ratkaisijoita. Kapteeni Barkovin johtama ykkösvitja nousi vahvimmin esiin parissa viimeisessä ottelussa. Sam Bennettin kakkosketju oli pelätyin kolmikko finaalisarjan alussa. Anton Lundellin kolmoskenttä oli puolestaan ratkaisevassa roolissa koko ottelusarjan ajan.
Nosekin nelosketju taas oli huippuvedossa puolustuspäässä koko pudotuspelikevään. Maurice on todennut jo monta kertaa, että neloskenttä oli suurin syy Toronto-sarjan kääntymiseen. Siksi hän lähetti Nosekin, Greerin ja Jonah Gadjovichin jäälle mestaruuden ratkaisseen ottelun viimeisillä sekunneilla. Se oli palkinto heidän uutterasta, usein näkymättömästä työstään.