Barkov_Panthers_extreme-close-up_left-view

King Clancy Memorial Trophy annetaan vuosittain pelaajalle, joka osoittaa johtajan ominaisuuksia sekä jäällä että sen ulkopuolella ja on tehnyt merkittävää humanitaarista työtä yhteisössään. Jokainen NHL-joukkue nimeää oman ehdokkaansa palkinnon saajaksi, ja jokaisella heistä on uniikki ja voimakas yhteys yhteisöönsä. Florida Panthersin palkintoehdokkaaksi kaudella 2024-25 nimeämä Aleksander Barkov kertoo oman tarinansa.

Viime kesänä vietin päivän Stanley Cup -pokaalin kanssa kotikaupungissani Tampereella. Kaksi kuukautta myöhemmin Floridassa sain kuitenkin viettää toisen erityisen päivän pokaalin kanssa, sillä sain viedä sen lastensairaalaan, Joe DiMaggio Children's Hospitaliin.

Sairaalan potilaat ja henkilökunta ovat muodostuneet ikään kuin perheeksi sen jälkeen kun käynnistin #BarkovScores4JoeD-kampanjan vuonna 2019. Oli hienoa, että he saivat oman hetkensä pokaalin kanssa ja juhlia meidän kanssamme, ottaa kuvia ja viettää hauskaa päivää.

Kampanjani kautta pystyn auttamaan sairaalaa samalla kun teen tulosta jäällä. Lahjoitan 1 600 dollaria jokaisesta tekemästäni maalista ja 800 dollaria jokaisesta syöttöpisteestä. Yhteensä kokoon on saatu jo yli 420 000 dollarin potti.

Olen kiitollinen agentilleni Todd Diamondille, joka auttoi minua käynnistämään tämän yhteistyön. Pyysin häneltä apua, sillä halusin auttaa yhteisöäni.

Todd ehdotti nopeasti yhteistyötä lastensairaalan kanssa. Hän kertoi minulle, että "Joe D" on yksi parhaista sairaaloista heidän lapsilähtöisen ja laadukkaan hoitonsa vuoksi. Lastensairaalan kautta tuli myös hieno yhteys baseball-legenda Joe DiMaggioon, sillä hän keräsi rahaa sairaalan perustamiseen.

Tiesin, että lastensairaala olisi oikea paikka tuelleni, koska vierailin siellä myös Panthersin mukana. Joulun pyhinä joukkue viettää aina aikaa paikallisissa sairaaloissa. Urani alkuvaiheessa kävin eräänä päivänä Joe D:ssä muutaman joukkuekaverin kanssa. Se taisi olla kolmas tai neljäs kauteni Floridassa.

Vielä silloin en tiennyt Joe D:stä kovin paljon, mutta myöhemmin siitä on muodostunut itselleni tärkeä paikka. Ensimmäisellä vierailullani en puhunut englantia kovin hyvin, mutta näin, miten loistavaa työtä terveydenhuollon ammattilaiset tekevät, ja miten hyvää huolta he pitävät lapsista. En kuitenkaan pystynyt sanomaan juuri mitään.

Nykyisin englanniksi keskusteleminen on minulle jo helpompaa, ja olen jutellut henkilökunnan, lasten ja heidän perheidensä kanssa. Teen myös voitavani, jotta lapset saisivat syyn hymyillä. Kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta, että vien heille esimerkiksi leluja. Se tekee päivästä automaattisesti hieman paremman.

Jos lapset ovat jääkiekkofaneja, saatan kertoa heille tarinoita Panthersista. Jos he eivät juuri tiedä jääkiekosta, pelaamme ehkä pelejä yhdessä. Joe D:ssä on pelihuone, jossa voi esimerkiksi pelata ilmakiekkoa ja videopelejä tai taiteilla. On ollut hienoa, että #BarkovScores4JoeD on mahdollistanut tämän alueen luomisen.

Joka kausi lahjoitan myös Amerant Bank Arenalta lasten, perheiden, lääkäreiden, hoitajien ja sairaalan henkilökunnan käyttöön. Näen heidän kannustavan, kun katson aitioihin päin. Viime vuonna Joe D:n potilas Aniyha teki oman laulun kannustaakseen meitä pudotuspeleissä. Se taisi auttaa!

Panthersin organisaatio on toiminut hienosti mahdollistamalla tämän kaiken. Mielestäni Panthers on tehnyt kokonaisuutena paljon sen jälkeen kun tulin Floridaan. Pelaajien sairaalavierailuperinne on alkanut aikana ennen minua ja tulee jatkumaan myös minun jälkeeni. Kenties jokainen uusi pelaajasukupolvi oppii siitä jotain.

Olen itse oppinut joukkuekavereiltani. Mainitsin jo aiemmin, etten ensimmäisellä vierailullani juuri osannut puhua englantia, mutta silloinen joukkuekaverini Nick Bjugstad tykkäsi puhua ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Muistan seuranneeni, miten hän keskusteli lasten ja perheiden kanssa. Se sai minut ymmärtämään, miten ihan normaali keskustelu voi tuoda muille paljon iloa.

Tunnen olevani edelleen sama ihminen, joka tuli Floridaan 17-vuotiaana ja katsoi ylöspäin silloisia pelaajia. Ehkä oman uran jälkeen tulee mietittyä enemmän, millaisen jäljen olen tekemisilläni jättänyt. Nyt minulla on mahdollisuus tehdä hyvää, enkä mieti asiaa sen enempää. Teen vain.

Yksi asia on kuitenkin varma: mikäli voitamme Stanley Cupin uudelleen, pokaali pääsee jälleen vierailulle lastensairaalaan.

Aiheeseen liittyvä sisältö