oly fin aho lindell hintz bronze medals 2 21 26

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkue palasi arvokisoissa mitalikantaan neljän vuoden tauon jälkeen, kun Slovakia kaatui Milano-Cortinan 2026 talviolympialaisten pronssiottelussa selkein luvuin 6-1.

Perjantain Kanadaa vastaan pelattu välierä oli valtaisa pettymys koko leijonalaumalle, mutta se osoitti kovaa luonnetta ryhdistäytymällä pikaisesti seuraavaan kamppailuun. Iso osa Suomen pelaajista oli vielä ilman olympiamitalia, joten pronssikamppailussa oli todellista panosta. Illan päätteeksi tilastokirjoihin merkittiin Suomen jääkiekkohistorian kahdeksas olympiamitali.

– Pakko se on myöntää, että tänä aamuna oli vielä aika pettynyt tunnelma eilisen jäljiltä. Tämä oli kokonaisuutena aika mielenkiintoinen päivä, sillä tosi nopeasti piti kasata itsensä kokoon, Erik Haula kommentoi pronssimitali kaulassa.

Suomi sai huonoja uutisia juuri pronssiottelun kynnyksellä, kun Dallas Starsin tähtihyökkääjä Mikko Rantanen joutui jäämään pois mitaliväännöstä alavartalovamman takia. Leijonien kokoonpanosta löytyi kuitenkin mukavasti laajuutta, kun Rantasen korvasi tällä kaudella jo 18 maalia NHL:ssä viimeistellyt Montreal Canadiensin Oliver Kapanen.

Suomi hallitsi pronssiottelua isännän elkein, ja 60 minuuttiin mahtui oikeastaan vain yksi vaaran hetki. Carolina Hurricanesin Sebastian Aho ja Nashville Predatorsin Erik Haula petasivat Leijonille maukkaan 2-0 johdon, mutta Slovakia tuli toisen erän viimeisillä hetkillä maalin päähän Tomas Tatarin hiukan onnekkaallakin täysosumalla.

Lisää aiheesta: Leijonat kukisti Slovakian taistelussa olympiapronssista

Perjantain välierässä Suomi hukkasi kahden maalin johtoaseman, ja joukkueen pelaaminen muuttui tilanteen tiivistyessä hyvin puolustusvoittoiseksi. Päivää myöhemmin joukkue oli oppinut virheistään, eikä se painanut päätöserässä enää jarrua. Roope Hintzin ajassa 47.28 viimeistelemässä 3-1 maalissa oli jo ratkaisun makua, ja Kaapo Kakon 36 sekuntia myöhemmin ampuma täysosuma oli viimeinen naula Slovakian arkkuun. Joel Armian ja Haulan tyhjään verkkoon viimeistelemät maalit olivat vielä kirsikoita kakun päälle.

Anaheim Ducksin Mikael Granlund oli yksi Milanon-Leijonien harvoista pelaajista, jolta löytyi palkintokaapistaan jo ennestään olympiamitali. Granlundin mukaan Suomen pitkä ja menestyksekäs kiekkohistoria loi uskoa myös tämän joukkueen toimintaan.

– Kyllä tämäkin olympiamitali maistuu todella hyvältä. Olisimme halunneet toki enemmän, mutta tämä on silti erittäin hieno saavutus. Maajoukkuepaita merkitsee meille paljon, ja perinteiden vaaliminen tuntuu tärkeältä, Leijonien kapteenina toiminut Granlund kertoi.

Pronssipelissä näkyi hyvin myös se, kuinka paljon huippupelaajia Suomen maajoukkueesta nykyään löytyy. Florida Panthersin supertähti Aleksander Barkov putosi loukkaantumisen vuoksi pois jo ennen olympiaturnausta, ja Starsin pistelinko Rantanen jäi pois tositoimista juuri ratkaisupelin kynnyksellä. Näistä poissaoloistakin huolimatta Suomi pystyi pelaamaan Slovakiaa vastaan tasapainoisen ottelun, josta palkinnoksi irtosivat pronssiset mitalit.

Olympiamitali on aina valtavan hieno saavutus, ja parhaiden pelaajien turnauksessa marginaalit onnistumisen ja epäonnistumisen välillä ovat erittäin pienet. Suomi vältti puolivälierävaiheessa niukasti Ruotsin ja Tshekin kohtalon ja eteni lopulta kolmen parhaan joukkoon.

Seattle Krakenin Kaapo Kakon mukaan Leijonien olympiataival olisi voinut katketa jo puolivälierien Sveitsi-kamppailuun, mutta taisteluhenkeä löytyi juuri oikealla hetkellä.

– Tämä oli hieno matka, missä sattui vähän kaikenlaista. Sveitsiä vastaan käytiin jo selkä seinää vasten, mutta siitäkin noustiin yhdessä jatkoon. Tajusimme eilisen tappion jälkeen, että näitä kamppailuja tulee eteen aika harvoin. Jätimme pettymyksen taakse ja suuntasimme kaiken energian tähän kamppailuun, Kakko tiivisti.

Leijonapelaajien kasvoilla oli havaittavissa palkintojenjaon aikana ylpeyden ja onnen lisäksi myös määrätietoista itseluottamusta. Suomen joukkueen runko koostui parhaassa peli-iässään olevista pelaajista, jotka ovat edelleen maajoukkueen käytössä neljän vuoden päästä Ranskan kisoissa. Italian olympiaturnaus osoitti jälleen kerran sen, että Leijonat pystyy parhaana päivänä haastamaan ihan minkä tahansa maajoukkueen.

Päävalmentaja Antti Pennasen mukaan pitkään prosessiin on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta lopussa joukkue voi olla tyytyväinen suoritukseensa.

– Päällimmäisenä tule mieleen tämän joukkueen yhtenäisyys ja halu pelata leijonapaidalle. Olen valtavan ylpeä ja iloinen tästä ryhmästä. Se oli heti alusta asti selvää, kuinka omistautuneita pelaajat ovat tälle projektille, Pennanen päätti.

Aiheeseen liittyvä sisältö