Pääsemme seuraamaan Dallas Starsia NHL-kauden 2025-26 jokaisena kuukautena joukkueen suomalaispelaajien Miro Heiskasen, Roope Hintzin, Esa Lindellin ja Mikko Rantasen näkökulmasta. Tällä kertaa Lindell kirjoittaa "Dallasin mafiapäiväkirjoihin" tulevista Milano-Cortinan 2026 talviolympialaisista, tähän mennessä eniten mieleen jääneestä olympiamuistosta, suomalaisittain vietetystä joulusta, edessä olevasta pitkästä pelikiertueesta ja pelaamisesta yhdessä Heiskasen kanssa.
Sanotaan niin, että enemmän henkisesti olen jo alkanut valmistautua olympiamatkaan. Kamoja en ole vielä alkanut pakkailla sen kummemmin, mutta lähtöpäivä (7. helmikuuta) on jo tiedossa. Siihen on kuta kuinkin kuukausi, joten ollaan tässä nyt täysillä jengin mukana siihen asti.
Minäkin kuulun niihin pelaajiin, joille olympiamatka on ollut sellainen henkilökohtainen saavutus, josta on unelmoinut pitkään. Kisavalinnalla on itselle iso merkitys, ja tuntuu, että se vaan korostuu, kun ei ole aikaisemmin päässyt osallistumaan olympialaisiin. Vihdoinkin tämä tapahtuu itselle. Kun on kuitenkin jo 31-vuotias, niin kovin montaa mahdollisuutta ei saata enää tulla.
Lisää aiheesta: Suomen olympiajoukkue ei lähde nöyristelemään Milanoon
Kun muistelen seuraamieni talviolympialaisten jääkiekkoturnauksia, niin ensimmäisenä tulee mieleen Torino vuonna 2006 ja finaali Ruotsia vastaan. Se on jäänyt mieleen, kun rakas naapurimaa sitten sen voitti. Joskus voitto vaan on niin pienestä kiinni.
Olen iso joulunviettäjä ja yritän virittäytyä hyvissä ajoin joulun tunnelmaan. Silti tuntuu, että joulunaika tulee aina vähän yllättäen ja menee hirveän nopeasti, kun me pelataan paljon ennen sitä, vielä aatonaattonakin.
Joulu on aina hieno juttu. Silloin voi olla läheisten kanssa ja nauttia yhdessäolosta. Meillä oli perhettä Suomesta kylässä, ja oli ihanaa viettää välipäiviä heidän kanssaan. Joulupöytä oli ihan perinteinen suomalainen, ja sillä on minulle iso merkitys. Kinkun hankin paikallisesta lihakaupasta ja aikoinaan Dallasissa Nokialla töissä olleiden suomalaisten kautta on löytänyt henkilö, joka tekee laatikot ja karjalanpiirakat.
Jotain pieniä uudenvuodenlupauksia tein, mutta eikös ne ole sellaisia, ettei niitä kerrota? Yleisesti toivon kaikille terveyttä ja onnellisuutta.
Meillä on edessä harvinainen vieraspelireissu, sillä lähdetään tänään (maanantai) ja palataan kotiin ensi viikon perjantaina. Pelejä on kuusi (Carolina Hurricanes, Washington Capitals, San Jose Sharks, Los Angeles Kings, Anaheim Ducks ja Utah Mammoth). Dallas sijaitsee aika keskellä maata, niin meillä ei yleensä ole näin pitkiä reissuja. Paljon saa pakata tavaraa mukaan. Tietty on oma haasteensa olla pitkään tien päällä ja koti-ikävää varmaan tulee jonkun verran, mutta toisaalta, saa viettää enemmän aikaa joukkuekavereitten kanssa ja nauttia siitä.
Sijoitustilanteemme on isossa kuvassa hyvä, kun ollaan toisena Central-divisioonassa, Läntisessä konferenssissa ja koko liigassa. Mutta ollaan nyt vuodenvaihteen molemmin puolin hävitty viisi ottelua putkeen. Totta kai halutaan parantaa peliä ja palata voittojen pariin. Edellinen peli sunnuntaina Montrealia vastaan oli jo ihan hyvää, ja meillä oli paikkoja tehdä sen verran maaleja, että olisi voitu voittaa. Tuli kuitenkin 3–4-tappio jatkoajalla. Palataan taas tänään harjoituksiin ja töihin, että ollaan sitten parempia siellä reissun avauspelissä.
