Oilers ei pystynyt parhaaseensa ja jäi tavoitteestaan

Juhannusviikko 2025 oli Edmonton Oilersin tähtäimessä jo edellisen kesän kääntyessä heinäkuuhun.

Silloin Oilers oli vastikään päässyt lähelle Stanley Cup -mestaruutta. Pokaali jäi maalin päähän finaalisarjan ratketessa seitsemännessä ottelussa. Ainakaan seurajohdossa ei ollut aikaa palautumiseen, sillä heinäkuun ensimmäinen ja pelaajamarkkinoiden avautuminen oli merkitty kalenteriin tärkeäksi päiväksi.

Silloin alkoi seuraavan kauden Oilersin hahmottuminen. Markkinoiden ensimmäisenä päivänä tehtiin 13 sopimusta, joista viisi kokonaan uusien pelaajien kanssa. Päämäärä oli selvä, koska realistisia tavoitteita oli vain yksi: kirkastaa "hopea" mestaruudeksi.

– Olisi rankkaa mennä noin pitkälle ja nähdä sitten pelaajien leviävän sinne tänne. Meillä on erittäin tiivis nippu, mikä on minun silmissäni tärkeimpiä asioita joukkueessa, joka haluaa voittaa, Oilersin väliaikaisena GM:nä toiminut Jeff Jackson selitti uusien hankintojen ja kahdeksan jatkosopimuksen jälkeen.

Ja tulos? Sama kuin viimeksi. Finaalit, Florida Panthers, lähes jatkuva ahdinko ja lopulta tappio kuuden ottelun väännön jälkeen.

Oilers on tällä hetkellä kovempi joukkue kuin vuosikausiin, mutta siitä ei tule mitään palkintoa. Kivikovan Läntisen konferenssin voittaminen on tietysti yksi meriitti, mutta se kirjataan yleensä vasta palkintoluettelon alaviitteisiin. Oilersin pelaajien ja valmentajien olo oli tiistaina pelatun ja ratkaisevaksi osoittautuneen finaalin jälkeen sanaton ja aseeton.

– Voittamisen mahdollistamiseksi monien asioiden on mentävä omalta kannalta suotuisalla tavalla. Niin tapahtuikin kolmessa aiemmassa ottelusarjassamme. Saimme oikea-aikaisia maaleja, ylivoimia, torjuntoja… Niitä ei tullut tässä sarjassa oikein missään kohtaa. Nytkin saimme hyvän alun, teimme virheen ja päädyimme tappiolle, emmekä tehneet maaleja saamistamme paikoista, Oilersin päävalmentaja Kris Knoblauch kertasi kauden päättäneen tappion jälkeen.

Oilers yksinkertaisesti kohtasi orastavan dynastian, jolle kolmaskaan peräkkäinen mestaruus ei näytä mahdottomalta. Joukkueen, joka rakensi koko kautensa pudotuspelejä odotellen ja jyräsi sitten vastustajiensa yli sarjan kerrallaan. Joukkueen, joka on kasvanut voittajaksi yhdessä ja täydentynyt strategisesti huippuvahvistuksilla.

Kyllä, finaaleja pelattiin sentään kuuden ottelun verran, mutta niissä otteluissa Panthers pelasi johtoasemassa yli 250 minuuttia, Oilers joitakin kymmeniä. Ei niillä lukemilla voi todellisuudessa olla lähellä Stanley Cupin voittamista. Edmonton muistetaan sitkeänä ja sinnikkäänä joukkueena, jolle viime vuoden finaalisarjan nousu 0-3 tilanteesta seitsemänteen otteluun oli psykologinen kivijalka, joka teki jokaisesta kevään mittaan nähdystä noususta realistisen.

Pudotuspelien aiemmissa vaiheissa Oilersin vei pisimmälle Los Angeles Kings, joka pysyi kyydissä kuuden ottelun ajan. Ensimmäisen kierroksen ottelusarja teki Edmontonin teeman selväksi, sillä Kings voitti kaksi ensimmäistä ottelua. Sen jälkeen Vegas Golden Knights taipui viidessä ottelussa, samoin konferenssifinaaliessa kaatunut Dallas Stars.

Oilers oli runkosarjassa sadan pisteen joukkue, Pacific-divisioonan kolmonen. Ensimmäiseen kokonaiseen kauteensa Oilersin päävalmentajana lähtenyt Knoblauch kärsi alkuun kolme tappiota ja kohtasi pahimman tuloksellisen lamansa helmikuun 4 Nations Face-Off -turnauksen ympärillä tahkotessaan yhdeksän peräkkäistä ottelua ilman varsinaisen peliajan voittoa ja raapien vain kaksi jatkoaikavoittoa.

Muutoin kausi eteni tasaisen varmasti kohti pudotuspelejä, joissa mitattaisiin viime vuoden oppi. Arvosana ei voi olla kovinkaan ankara, kun huomioidaan matka viimeiseen vaiheeseen asti. Aleksander Barkovin kipparoiman Panthersin päihittäminen olisikin ollut jo kiitettävääkin komeampi suoritus. Oilersin leiristä kerrottiin koko finaalien ajan, että paras on vasta tulossa, mutta sitä ei ilmeisesti päästy näkemään missään vaiheessa.

Panthers rullasi leveällä materiaalillaan, eikä edes maailman paras pelaaja riittänyt muurin murtamiseen. Connor McDavid teki Stanley Cup -finaalisarjan neljään viimeiseen otteluun vaatimattomat tehot 1+1 ja oli plus-miinustilastossa seitsemän maalia miinuksella. Ainoat voitot finaalisarjassa jatkoerämaaleillaan tuonut Leon Draisaitl oli nelospelin sankari, mutta kolmessa muussa sarjan loppupään ottelussa hänkin kirjautti vain yhden syöttöpisteen.

Lopulta on palattava viime vuoden oppeihin. Panthers ei ollut yhtään heikompi, vaan itse asiassa ensimmäistä mestaruuttaan parempi, ja sai paljon tehoja esimerkiksi kolmosketjustaan. Täksi kaudeksi hankitut uudet kasvot osoittautuivat arvokkaiksi vahvistuksiksi.

Entä Oilersin kesähankinnat? Viktor Arvidsson ja Vasili Podkolzin tekivät noin puoli pistettä per peli. Vihdoin NHL-urallaan pudotuspelit kokenut Jeff Skinner pelasi viisi ottelua. Hudeista ei tarvitse puhua, mutta Panthersin ylivallan murtamiseen nämä ratkaisut eivät riittäneet, eikä kesken kauden tehdyistä paikkausyrityksistäkään tullut samanlaista lisäpotkua kuin mitä Brad Marchand ja Seth Jones antoivat Floridalle.

NHL:n toiseksi parhaan joukkueen aseman sementoiminen kertoo monista onnistumisista, mutta muistuttaa siitä, miten Oilersin ainoa tavoite jäi silti jälleen ulottumattomiin.