Uusilla NHL-päävalmentajilla vaihtelevaa menestystä alkukaudesta

Yhdeksän NHL-joukkuetta lähti kauteen uuden päävalmentajan komennossa, ja näiden ryhmien menestys on ollut syyskauden varrella erittäin vaihtelevaa. Alkukauden suurimpiin yllättäjiin lukeutuvat Joel Quennevillen Anaheim Ducks ja Dan Musen Pittsburgh Penguins, jotka molemmat ovat tällä hetkellä playoff-viivan paremmalla puolella.

Tämän viikon Power Rankings -listauksessa tarkastelussa ovat uuteen seuraan siirtyneet päävalmentajat ja heidän joukkueidensa alkukauden esitykset.

1. Glen Gulutzan, Dallas Stars (11-4-3)

Starsia jo 2010-luvun alussa kahden kauden ajan valmentanut Gulutzan on tällä kertaa entistä tarkemman seurannan alla. Dallasissa on pelattu viime vuosina paljon playoff-kiekkoa, mutta himoittu Stanley Cup -mestaruus on jäänyt vielä saavuttamatta. Seuran ainoa mestaruus on vuodelta 1999.

Gulutzan, 54, eroaa monesta muusta uudesta päävalmentajasta siinä, että hän sai käsiinsä heti todellisen mestarikandidaatin. Stars on edennyt kolmesti peräkkäin Läntisen konferenssin finaaleihin, ja nyt Gulutzanin tehtävänä on johdattaa texasilaisryhmä lopulliseen päämääräänsä.

Dallasin alkukausi on ollut kohtuullinen, mutta parannettavaakin riittää. Starsin suomalaispelaajat ovat olleet heti hyvässä vireessä, sillä Mikko Rantanen, Miro Heiskanen ja Roope Hintz mahtuvat kaikki joukkueen sisäisen pistepörssin viiden kärkeen.

2. Joel Quenneville, Anaheim Ducks (11-5-1)

Lähes neljä vuotta NHL-kaukaloista poissa ollut Quenneville, 67, on alkukauden yhden yllättävimmän tarinan takana. Viime vuodet pohjamudissa vaeltanut Anaheim on ollut syksyn kiistaton valopilkku, ja sijoitus Pacific-divisioonan paalupaikalla on täysin ansaittu.

Kolmesti Stanley Cup -mestaruutta Chicago Blackhawksin peräsimessä juhlinut Quenneville on saanut Ducksin nuorehkon ryhmän pelaamaan viihdyttävää ja ennen kaikkea tehokasta peliä. Ankat ovat tehneet tähän mennessä peräti 66 täysosumaa, mikä on Colorado Avalanchen (74) jälkeen toiseksi eniten koko liigassa.

Moni epäili Quennevillen valmennuskykyjä pitkän tauon jälkeen, mutta ainakin tällä hetkellä ankkaparvi liitää komealla tavalla. Playoff-paikka olisi suurenmoinen saavutus, sillä Ducksia ei ole nähty kevään tärkeimmissä otteluissa seitsemään vuoteen.

3. Marco Sturm, Boston Bruins (11-8-0)

Bostonissa on totuttu menestykseen, ja entisen NHL-tähti Sturmin tehtävänä on nyt palauttaa Original Six -seura vanhaan loistoonsa. Bruinsin alkukausi on ollut varsinaista vuoristorataa, sillä loka-marraskuun tilastoista löytyy sekä kuuden ottelun tappioputki että seitsemän peräkkäisen voiton sarja.

Omalla peliurallaan viisi vuotta Bruinsia edustanut Sturm on saanut heti juonesta kiinni NHL-penkin takana, ja perinteikkään seuran pelissä on ollut huomattavasti enemmän ryhtiä viime kauteen verrattuna. Boston on tehnyt tähän mennessä neljänneksi eniten maaleja koko liigassa, mutta maalivahtipeliin kaivataan vielä lisää terävyyttä.

4. Dan Muse, Pittsburgh Penguins (9-5-3)

Aiemmin urallaan Nashville Predatorsin ja New York Rangersin apuvalmentajana toimineen Musen, 43, ensimmäinen syksy NHL-päävalmentajana on sujunut varsin mukavasti. Vaisuin odotuksiin uuteen sesonkiin lähtenyt Penguins on pelannut voittavaa jääkiekkoa, ja kasassa on jo lähes neljännes koko viime kauden pistepotista.

Moni ehti epäillä nuorehkon Musen auktoriteettia päävalmentajan roolissa, mutta nämä epäilyt voidaan viimeistään nyt heittää romukoppaan. Penguinsin kokeneet tähtipelaajat ovat täysillä mukana viisikkopuolustuksessa ja tekevät kaikkensa yhteisen edun hyväksi.

Moni asia on muuttunut Pittsburghissa parin viime vuoden aikana, mutta Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin valtakaudelle ei näy loppua. Tähtisentterikaksikko johtaa joukkueen sisäistä pistepörssiä selvällä erolla seuraaviin.

5. Lane Lambert, Seattle Kraken (8-4-5)

Aiemmin New York Islandersin päävalmentajana toiminut Lambert, 60, on saanut alkukaudesta Krakenin mukavaan lentoon, ja tällä hetkellä joukkue majailee playoff-paikalla. Seattle tuli ryminällä sisään taalajäille, mutta kahtena viime keväänä ottelut ovat päättyneet jo runkosarjaan.

Lambertin joukkueet ovat työteliäitä ryhmiä, joiden ytimessä ovat vahva taistelutahto ja tiivis viisikkopuolustus. Krakenin kokoonpanosta ei löydy liigan kirkkaimpia tähtipelaajia, mutta tulokset ovat olleet tähän mennessä hyviä. Suomalaishyökkääjät Eeli Tolvanen (2+6) ja Jani Nyman (3+0) ovat olleet syyskaudella hyvässä pelivireessä. Hiljattain pelikuntoon toipunut Kaapo Kakkokin avasi maali- ja pistetilinsä torstaina.

6. Jeff Blashill, Chicago Blackhawks (8-5-4)

Chicagossa ei ole juhlittu viime vuosina, mutta nyt tunnelin päässä näyttäisi kajastavan jo valoa. Nuori tähtihyökkääjä Connor Bedard on ottanut Blackhawksin harteilleen, ja joukkueen muut lupaukset ovat hiljalleen lunastamassa heihin kohdistettuja odotuksia.

Seitsemän kautta Detroit Red Wingsiä luotsannut Blashill, 50, on kokenut päävalmentaja, mutta pudotuspeleissä hänen joukkueensa on nähty vain kerran. Nyt Blashill on saanut Chicagon pelaamaan ennakkoluulotonta, hyökkäysorientoitunutta ja ennen kaikkea voittavaa jääkiekkoa. Aika näyttää kauden lopputuloksen, mutta juuri nyt Blackhawks on menossa organisaationa oikeaan suuntaan.

7. Mike Sullivan, New York Rangers (9-7-2)

Penguinsissa kaksi Stanley Cup -mestaruutta voittanut Sullivan, 57, palasi kesällä pitkän tauon jälkeen New Yorkiin, jossa hän toimi aiemmin Rangersin apuvalmentajana vuosina 2009-13. Manhattanilaiset jäivät viime kaudella yllättäen pudotuspelien ulkopuolelle, ja nyt Sullivanin tehtävänä on palauttaa Original Six -seura menestyksen tielle.

Rangersin alkukausi on ollut monessa mielessä keskinkertainen, eikä sarjasijoitus ole tässä vaiheessa kautta vielä kummoinen. Metropolitan-divisioonan viidennellä sijalla majailevat sinipaidat ovat voittaneet vieraissa jo kahdeksan ottelua, mutta kotikaukalosta voittoja on takataskussa vasta yksi. Rangersin suurin murheenkryyni on ollut maalinteko, sillä joukkue on tehnyt seitsemänneksi vähiten maaleja (48) koko liigassa alkukauden aikana.

8. Rick Tocchet, Philadelphia Flyers (8-5-3)

Aiemmin Vancouver Canucksin päävalmentajana toiminut Tocchet jätti pelaajana vahvan jäljen Philadelphiaan, ja nyt hän kirjoittaa uutta tarinaa Flyersin vaihtopenkin takana. Philadelphiassa ei ole juurikaan päästy nauttimaan menestyksestä viime vuosina, eikä alkukausi herätä vielä suuria toiveita tästäkään sesongista.

Tocchet on saanut Flyersin pelaamaan erittäin kurinalaista puolustuspeliä, mutta samaan aikaan joukkue on tuskaillut pahemman kerran maalinteon kanssa. Uutta nousua uralleen hakeva Trevor Zegras (4+12=16) on ollut hyökkäyksen valopilkku, mutta jatkossa onnistumisia vaaditaan laajemmalta rintamalta.

9. Adam Foote, Vancouver Canucks (8-9-1)

Canucks oli kaksi vuotta sitten maalin päässä Läntisen konferenssin finaalipaikasta, mutta sen jälkeen seura ei ole onnistunut tekemään oikeita peliliikkeitä menestyksen suhteen. Viime vuonna pelit päättyivät runkosarjaan, eikä syyskausi lupaa toisenlaista lopputulosta tällekään sesongille.

Foote toimi aiemmin Canucksin apuvalmentajana, ja hänet nostettiin kesällä päävalmentajan paikalle Tocchetin lähdön jälkeen. Kovaluisena puolustajana tunnettu Foote ei ole vielä saanut Canucksia pelaamaan voittavaa jääkiekkoa, ja parannettavaa riittää monelle eri osa-alueella.