TPS jäädytti legendansa Saku Koivun pelinumeron 11

Saku Koivu on pelaajauransa aikana kokenut monia erittäin tunteellisia tilanteita, ja hän arveli etukäteen, ettei lauantai-ilta Turun jäähallissa Gatorade Centerissä tekisi poikkeusta. Eikä tehnyt. Jääkiekkolegenda Koivun silmät kostuivat, kun hänen jäädytetty numeronsa 11 hallin kattoon nostettiin TPS:n vanhempien legendojen joukkoon.

Nykyisin 51-vuotias Koivu liittyi TPS:n seuratoimintaan mukaan 5-vuotiaana, ja siitä auennut kiekkopolku on vertaansa vailla. Hän voitti heti tulokaskautensa keväällä 1993 SM-kultaa, ja Turun pelivuodet huipentuivat toiseen Suomen mestaruuteen 1995 – samaan vuoteen, jona Koivu juhli Leijonien maailmanmestaruutta, jonka takuupelaajiin kuului nuorisoketju Tupu, Hupu ja Lupu eli Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen.

Montreal Canadiens varasi Koivun vuoden 1993 NHL Draftissa 21. pelaajana, ja hän siirtyi seuran vahvuuteen syksyllä 1995. NHL-ura kesti aina kevääseen 2014 saakka, ensin Montrealissa ja sen jälkeen Anaheim Ducksin riveissä. Hän pelasi yhteensä 1 124 runkosarjan ja 80 pudotuspelien ottelua. Runkosarjan maaleja hänelle merkattiin 255 ja syöttöpisteitä 577 eli yhteensä 832 tehopistettä, joilla hän on NHL-suomalaisten kaikkien aikojen tilastoissa kolmantena Teemu Selänteen (1 457) ja Jari Kurrin (1 398) jälkeen.

Koivu sai Montrealissa lempinimen ”Captain K”, kun hänet valittiin vuonna 1999 seuran kapteeniksi ensimmäisenä eurooppalaisena pelaajana.

– Olo on vähän hämmentynyt. Tämä on suuri kunnia. Olen aina ollut herkkä, mutta tuntuu, että vanhemmalla iällä herkistyy aina vain herkemmin. Tämä päivä koskettaa hyvällä tavalla ja on myös pysähdyttänyt miettimään sekä muistelemaan koko uraa, lapsuusvuosia ja kaikkia ihmisiä, jotka ovat olleet isossa roolissa elämässä tai uran varrella, hän tuumii NHL.com/fi:n haastattelussa.

Ketkä erityisesti ovat vaikuttaneet elämääsi tai uraasi?

– Pekka Karapuu, tosi pitkäaikainen juniorivalmentaja, yli kymmenen vuotta. Meillä oli sama tiimi Tepsin Tamit74:n johdossa Pekan johtamana. (Vladimir) Jursinov muutti asioita tosi paljon oikeaan aikaan ja loi yksilön kannalta tärkeän arkiharjoittelun. ”Jursi” oli todella tärkeä henkilö. Kyösti Lampisen kanssa tein yhteistyötä viisitoista vuotta, kun hän oli yksi taustatiimin jäsenistä. Isä Jukan rooli korostui, kun lähdin Pohjois-Amerikkaan. Vaikka ollaan joukkueurheilussa, niin monta kertaa eurooppalaispelaajana siellä tuntui, että oli vähän kuin yksilöurheilija, ja tukitiimin merkitys kasvoi.

–Totta kai kaikki muutkin valmentajat, huoltajat ja joukkuekaverit, kuten Kimmo Timonen, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen. Lista on pitkä.

– Oman perheen merkitys on erittäin tärkeä. Tuki ja turva on aina ollut läsnä kotona, vaimo Hanna sekä lapset Ilona ja Aatos. He ovat eläneet kiekkoilijan elämää kanssani. Mikko kasvoi ärsyttävästä (naurahtaa) pikkuveljestä NHL-pelaajaksi ja kapteeniksi (Minnesota Wild). Varsinkin uran loppuvaiheessa harjoiteltiin yhdessä kesäisin Turussa, ja se motivoi sekä antoi minulle hyvää kirittämistä ja kilpailua.

Oliko helppo päätös palata Turkuun?

– Loppupeleissä kyllä. Kun lopettamispäätös oli tehty, me tehtiin silloin viimeisen NHL-kauden alussa sellainen päätös, että me irtauduttiin kaikesta sellaisesta, mikä mahdollisesti pitäisi meitä kiinni jossakin. Me myytiin asunto ja muutettiin vuokralle vuodeksi. Pidettiin jonkinlainen välivuosi Kaliforniassa ja sen aikana mietittiin, että mihin me jäädään, päädytään tai muutetaan. Aika nopeasti sen Kalifornia-syksyn aikana tuli hyvin vahva tunne, että lapset Ilona (silloin 10 vuotta) Aatos (8) olivat hyvässä iässä muuttoa ajatellen, ja halusimme palata Suomeen. Suomi oli ollut meidän tukipaikka kaikkien NHL-vuosien aikana. Tänne oli helppo tulla ja laittaa lapset suomenkieliseen kouluun. Aloimme perustaa arkea tänne. On hyvin voimakkaasti koettu siitä saakka, ja koetaan edelleen, että se oli oikea päätös meille.

Aatos pelaa nyt TPS:n liigajoukkueessa, ja Canadiens varasi hänet vuoden 2024 NHL Draftissa. Mitä se merkitsee isälle?

– Sanotaanko näin, että talo on nyt aika hiljainen, sillä lapset muutti kuukausi sitten omilleen. Viikon sisällä jäätiin Hannan kanssa kahdestaan.

– Totta kai jokainen isä haluaa parasta lapsilleen. Aatos nauttii jääkiekosta, ja se on hänelle intohimo. Toivon, että hän on tyytyväinen, mihin hän sitten pääseekään tai missä lopulta pelaa. Siinä on ylimääräinen tunneside, kun Montreal varasi hänet. Siinä on kaikki ainekset urheiluromantiikkaan, mutta samaan aikaan meidän tehtävä vanhempina on olla läsnä ja paikalla, kun lapsi tai nuori tarvitsee tukea. Jos joskus menee oikein hyvin, niin silloin taas tarvitaan työnteosta ja nöyryydestä muistuttamista. Sekin on vanhempien tehtävä. Kun mielipidettä kysytään, niin se annetaan, mutta enimmässä määrin pyritään olemaan taustalla. Se ei ole helppoa, mutta täytyy päästää irti sillä tavalla, että nuori joutuu kokemaan ja tekemään omat päätökset. Joskus se vähän sattuu, mutta siitä oppii.

Oletko mukana TPS:n toiminnassa?

– Olen seuran hallituksessa, ihan perinteistä jääkiekkoseuran hallitustyöskentelyä. Päivittäisessä hommassa en ole mukana.

Pelaatko vielä jääkiekkoa?

– En. Ihan joitain, yksi tai kaksi hyväntekeväisyystapahtumaa vuodessa ja sitten ulkojäällä, kun tulee talvipakkanen. Höntsäkiekkoa tai vastaavaa en ole harrastanut missään vaiheessa.

Mitä muuta elämääsi kuuluu kuin jääkiekkoa?

– Olen kiinteistöalalla. En ole palkkatyössä, mutta olen osakkaana TKU-Rakennus Oy:ssä eli hallitustyöskentelyä osakkaan roolissa. Serkut olivat aloittaneet oman rakennusliikkeen ja pyysivät siihen mukaan, kun olimme palanneet Suomeen. Olen ollut siinä osakkaana reilut kymmenen vuotta.

– On erilaisia kiinteistöprojekteja täällä Turussa. Esimerkiksi nyt kehitellään uutta kaupunginosaa Turun vanhan rautatieaseman ratapihan alueelle yhtenä Turun Ratapihan Kehitys Oy:n osakkaista.

Ehditkö seurata, mitä NHL:ssä tapahtuu?

– Kyllä seuraan. Huippuhetket katson ja tulokset aamuisin. Tiedän sarjataulukot ja miten suomalaiset pelaa. Viikonlopun pelejä katselen, kun ne tulee Suomessa illalla, mutta öisin en herää katsomaan pelejä.