Jetsin hyökkäystä tähdittivät Laineen ohella Blake Wheeler, Mark Scheifele, Nikolaj Ehlers, Kyle Connor ja keväällä hankittu Paul Stastny. Takalinjojen vahvana nelikkona luutivat Dustin Byfuglien, Jacob Trouba, Tyler Myers ja Josh Morrissey. Veräjänvartija Connor Hellebuyck sijoittui NHL:n parhaan maalivahdin äänestyksessä kakkoseksi.
Se alkuperäinen versio Jetsistä sijoittui kaudella 1992-93 silloisessa Smythe-divisioonassa neljänneksi ja pääsi viimeisenä pudotuspeleihin. Playoff-taival päättyi heti ensimmäisellä kierroksella.
Teemu Selänne pelasi kaikkien aikojen tulokaskauden kerättyään 76+56=132 pistettä. Hän jakoi NHL:n maalipörssin kärkipaikan ja sijoittui pistepörssissä kuudenneksi. Selänne valittiin vuoden tulokkaaksi ja ykköstähdistön oikeaksi laitahyökkääjäksi.
Selänne ei ollut ainoa loistava Jets-tulokas. Sentteri Aleksei Zhamnov päätyi keltanokkien pistepörssissä neljänneksi ja kovaotteinen laituri Keith Tkachuk yhdeksänneksi. Kokemusta hyökkäykseen toi Thomas Steen ja nyrkkivoimaa kesken kauden hankitut Tie Domi sekä Kris King. Takalinjoilla huippuluokan kiekollista osaamista edustivat Phil Housley, Fredrik Olausson ja Teppo Numminen.
Toinen Jets vain oli joukkueena selvästi parempi
Selänteen Jets oli viihdyttävää katsottavaa. Laineen Jets oli yksinkertaisesti vain joukkueena huomattavasti parempi. Jetsien keskinäinen fantasiataisto on kiekkoviihdettä parhaimmillaan, mutta uudempi versio korjaa potin.
Fantasiamaailmassa mennään päästä päähän. Selänne saa kiekkoa jatkuvasti huippupakeilta ja tekee tuhojaan, mutta ratkaisuhetkillä Connor Hellebuyck osoittautuu paremmaksi veskariksi kuin Bob Essensa, joka oli tullut edellisellä kaudella 1991-92 NHL:n parhaan maalivahdin äänestyksessä kolmanneksi.