Pienemmät veskarit eivät kadonneet kartalta

VANCOUVER -- Jospa nyt jo vähitellen lopetettaisiin ne puheet siitä, että pienikokoisten maalivahtien aika NHL:ssä on ohi.
Jos tuijotetaan vain taalaliigaan varattujen veskarien pituutta ja niitä veräjänvartijoita, jotka keräävät isoimmat otsikot, voisi äkkinäinen väittääkin, että alle 183-senttiset (6 jalkaa) maalivahdit ovat katoamassa kartalta.

Viimeisissä 10 varaustilaisuudessa varatuista 213 maalivahdista 26 eli 12,2 prosenttia on ollut alle 183-senttisiä. Neljässä viime draftissa varattujen 84 veskarin joukossa oli puolestaan viisi alle 183-senttistä (5,9 %).
Kaukalossakin numerot ovat kääntyneet kookkaampien maalivahtien puolelle.
Vuosikymmen sitten 30 prosenttia (27/89) vähintään yhden NHL-ottelun pelanneista maalivahdeista oli alle 183-senttisiä. Viisi vuotta sitten vastaava lukema oli 12 prosenttia (18/82). Tämän kauden lukema on kahdeksan prosenttia (7/88). Liigan 12 tämän hetken parasta maalivahtia on yli 185-senttisiä, pituus- ja painokeskiarvojen ollessa 190 cm ja 95 kg.
Nashville Predatorsin 195-senttinen ja 98-kiloinen Pekka Rinne on yksi ennakkosuosikeista kauden parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn saajaksi. Tampa Bay Lightningin 190-senttinen ja 94-kiloinen Andrei Vasilevski puolestaan johtaa maalivahtien voittotilastoa 42 voitollaan.
Edellä mainitusta huolimatta myös monet pienempikokoiset maalivahdit ovat niittäneet menestystä.
Listalta nousee esiin etenkin Arizona Coyotesin Antti Raanta (183 cm ja 88 kg). Hänen torjuntaprosenttinsa 92,6 on seitsemänneksi paras vähintään 22 ottelua pelanneiden NHL-maalivahtien joukossa. Nashville Predatorsin kakkosveskari Juuse Saros (180 cm ja 82 kg) on kirjauttanut pelaamissaan 20 ottelussa torjuntaprosentin 92,5. San Jose Sharksin Aaron Dellin (183 cm ja 91 kg) kauden voitto-tappiotilasto on 15-5-3 ja torjuntaprosentti 91,3.
Lisää aiheesta: [Antti Raanta loistaa vaikeuksien jälkeen]
Boston Bruinsin kakkosmaalivahti Anton Hudobinin (180 cm ja 88 kg) torjuntaprosentti 91,7 on aavistuksen parempi kuin ykkösveskari Tuukka Raskin (91,6). Minnesota Wildin varavahti Alex Stalock (183 cm ja 87 kg) on kirjauttanut voitto-tappiotilaston 10-10-2 ja torjuntaprosentin 91,2. Jonathan Bernierin (183 cm ja 83 kg) torjuntaprosentti on 91,4. Hän torjui voiton yhdeksästä ottelusta Colorado Avalanchen 10 ottelun voittoputken aikana joulu-tammikuussa. Tuon kirin ansiosta Avalanche nousi takaisin taisteluun pudotuspelipaikoista, vaikka ykkösmaalivahti Semjon Varlamov oli loukkaantuneena.
Muiden pienempikokoisten maalivahtien peliesitykset eivät ole jääneet huomaamatta Bernieriltä.
- On ollut hienoa nähdä pienempien maalivahtien menestyvän, sillä nykyään trendi on ollut sen suuntainen, ettei alle 183-senttisiä maalivahteja varata. Seurat ovat jättäneet varaamatta maalivahteja, jotka ovat olleet pienempiä, vaikka heillä olisi ollut rutkasti taitoa. Olen aina ollut sitä mieltä, että koolla ei ole väliä, vaan sillä, miten pelaa, totesi Bernier, jonka Los Angeles Kings varasi vuoden 2006 NHL Draftin ensimmäisellä kierroksella.
Kookkaampien maalivahtien suosion nousun syy on yksinkertainen: jos löydät hyvin liikkuvia maalivahteja, poimi joukkueeseesi se, joka peittää enemmän.
Pienikokoisemmat maalivahdit kuitenkin uskovat, että NHL:n alati kehittyvä pelityyli on menossa suuntaan, joka sopii heidän taidoilleen paremmin.
Pelistä on tullut nopeampaa ja dynaamisempaa, varsinkin sivuttaissuunnassa. Sivuttaisliike onkin monien kookkaiden maalivahtien heikko kohta. Kun he liikkuvat puolelta toiselle, käsivarsien alle ja jään pinnan lähelle avautuu isompia aukkoja.

• Jos parimetrinen veskari liikkuu puolelta toiselle, hänellä kestää kauemmin saada patjansa takaisin yhteen. Sen näkee heti. Keskikokoinen maalivahti on ihannetapaus, mutta toisaalta jos näet pelin hyvin ja osaat liikkua, on ihan sama, oletko 183- vai 198-senttinen, Bernier sanoi.
  Pienikokoisemmat veräjänvartijat ovat myös saattaneet hyötyä siitä, että viime aikoina maalivahtien varusteita on pienennetty.
  - Pienemmät maalivahdit ovat usein myös nopeampia. Meidän on täytynyt paiskia aina enemmän töitä ja taistella tiemme ylöspäin. Kun varusteita on pienennetty, isommilla veskareilla jää isompia aukkoja. Se tasoittaa tilannetta vähän. Pienemmät kaverit pystyvät hyödyntämään nopeuttaan, mutta isommille jää varusteisiin aukkoja, Dell selvitti.
  Kärsivällisyys on myös noussut tärkeäksi tekijäksi. Pitää malttaa odottaa laukojan ratkaisua.
  - Kärsivällisyys ja hyvät kädet ovat aina olleet tärkeitä juttuja meille pienemmille veskareille. Pitää malttaa pysyä pystyssä, sillä jos pudottautuu liian varhain alas, ylös jää tosi paljon tilaa, Dell sanoi.

Pienikokoisten maalivahtien on tultava enemmän vastaan peittääkseen maalia paremmin. Tämä näkyy esimerkiksi Stalockin ja Hudobinin aktiivisessa pelityylissä. Muut pienemmät veskarit eivät pelaa niin hyperaggressiivisesti. Saros ei lähde kovinkaan hanakasti maalivahdin alueen ulkopuolelle.
- Olen ollut aina pienikokoinen, joten minun on tehtävä kaikki todella täsmällisesti. Minulla ei ole varaa haparoida. Yritän tehdä kaiken millintarkasti, Saros kertoi.
Kookkaammat maalivahdit ovat huomanneet erot.
- Useimmilla pienikokoisilla maalivahdeilla on huikea tekniikka, ja he liikkuvat todella hyvin, tuumi Vancouver Canucksin maalivahti Anders Nilsson (198 cm ja 98 kg).