NHL-pelaajat muistelevat lapsuuden joululahjojaan

Me kaikki muistamme ainakin jotkut niistä parhaista lahjoista, jotka saimme lapsuudessa ja nuoruudessa jouluna. Toisille on saattanut jäädä päällimmäiseksi mieleen joku pukin tuoma joulupettymys. Noita muistoja on tietenkin myös NHL-pelaajilla.

Ei ole mikään yllätys, että maailman parhaaseen liigaan yltäneillä pelaajilla jääkiekko ja siihen liittyvät asiat ovat täyttäneet joulun jo aikaisessa vaiheessa elämän taipaleella.
- Kun olin nuori, niin halusin aina jotain jääkiekkoon liittyvää, joten sain mailan tai jotain vastaavaa, San Jose Sharksin tshekkihyökkääjä Tomas Hertl kertoi.
Pelipaikalla oli tässäkin luonnollisesti väliä.
- Sanoisin, että paras joululahjani on ollut joko maalivahdin patjat tai uusi maila tai uusi maski vanhemmiltani. Se oli minulle erityistä lapsena, Seattle Krakenin saksalaismaalivahti Philipp Grubauer sanoi.

Ja jos se maila tulee ulkomailta ja isovanhemmilta, niin sitä parempi.
- Sain aina Canadian Tire -jääkiekkomailoja isoäidiltäni. Hän toi niitä Kanadasta, ja ne olivat hyvän onnen mailojamme. Ne olivat täysimittaisia puumailoja, aivan Kanadan rajan tuntumassa Michiganin osavaltiossa syntynyt Detroit Red Wingsin kapteeni Dylan Larkin kertoi.
Jossain vaiheessa jääkiekkomaila ei ollut enää pelkkä jääkiekkomaila. Toisilla oli leuhkemmat työkalut kuin toisilla.
- Isä hommasi minulle ja veljelleni ensimmäiset one-piece-mailat. Ne olivat Franklin-merkkisiä. Se firma taisi oli yksi ensimmäisistä, joka teki täyskomposiittimailoja. Muistan, että minä ja veljeni olimme täysin haltioissamme, koska olimme ensimmäisiä lapsia, jotka saivat ne. Olimme kulmakunnan siisteimpiä pentuja, St. Louis Bluesin kapteeni Ryan O'Reilly muisteli kultaisia lapsuuden aikoja.
Myös yhdellä tämän hetken suurimmista NHL-tähdistä oli lapsena tähtiluokan maila.
- Sain Sherwoodin one-piece-mailan. Se oli ensimmäinen one-piece-mailani, ja se oli todella siistiä, Colorado Avalanchen hyökkääjä Nathan MacKinnon säesti.
Maila on ollut niin tärkeä joululahja, että sen tarkan merkin muistaa vielä vuosien päästä.
- Yhtenä vuonna sain uuden CCM RBZ -mailan, New Jersey Devilsin hyökkääjä ja NHL Draftin 2019 ykkösvaraus Jack Hughes totesi.

Idolien pelipaidoissa
Mutta pitäähän siellä kulmakunnan jäillä olla jotain siistiä myös päällä.
- Sain isältäni aina kolme uutta pelipaitaa. Ne olivat eri joukkueiden, enkä tiennyt, mitkä olin saamassa. Ne olivat aina hauskoja lahjoja, Chicago Blackhawksin hyökkääjä Patrick Kane kertoi.
Samalla voi näyttää ketä pelaajaa ihannoi.
- Ensimmäinen taisi olla Mario Lemieux'n. Niissä paidoissa oli sen joukkueen parhaan pelaajan numero ja sitten "Kane" selässä sen pelaajan nimen sijasta. Niiden pelipaitojen saaminen oli aika siistiä, Kane jatkoi.

• Kun olin nuorempi, saimme joka vuosi pelipaitoja tai mailoja, jompiakumpia. Minulla on aika makeita pelipaitoja. Sain kerran Mike Modanon (Dallas Starsin) pelipaidan ja olin aika innoissani siitä. Olen saanut myös pari (Sidney) Crosbyn paitaa, Hughes komppasi.
  Sitä faniutta voi esitellä muullakin kuin pelipaidalla.
  - Paras muistamani joululahja on varmaan 10- tai 11-vuotiaana saatu uusi Reebok O -maila. Halusin vain ja ainoastaan sen sinä vuonna, koska Pavel Datsjuk käytti sitä. Se oli se, jossa on reikiä. Hän on suosikkipelaajani. Olin niin innoissani, kun sain sen. Siinä taisi lukea "Datsjuk" ja siinä oli hänen lapansa käyryys, joten se on varmaan ollut paras lahjani. En ole koskaan ollut niin innoissani mistään lahjasta, Columbus Blue Jacketsin puolustaja Zach Werenski hehkutti.
  Ei sen idolin tarvinnut aina olla jääkiekkoilija. Jos kasvaa Sveitsissä, niin valtakunnan päälaji on joku muu kuin jääkiekko.
  - Muistan, että sain nuorena kotikaupunkini (Bern) jalkapallojoukkueen pelipaidan. Olin joukkueen ja (pelaaja) Gürkan Sermeterin valtava fani ja sain hänen pelipaitansa. Se oli aika siistiä, Nashville Predatorsin kapteeni Roman Josi kertoi.
  Jääkiekko ei ole ainoa laji
  Pelaamaan piti luonnollisesti päästä myös silloin kun jäätä ei ollut tarjolla.
  - Lahjat olivat aina katulätkäkamaa. Minä ja veljeni saimme kauniin katulätkäsetin, Vegas Golden Knightsin kapteeni Mark Stone sanoi.
  - Kun olin todella nuori, niin vanhempani eivät voineet viedä minua mihinkään ulos luistelemaan Arizonassa ja St. Louisissa. Siellä ei ollut joka kulmassa kaukaloita kuten Kanadassa on. Niinpä aloin rullaluistella ympäri taloa, eivätkä vanhempani saaneet rullaluistimia pois jalastani. Sanoisin, että ne ovat olleet suosikkilahjani ja eniten käytetyin lahjani, NHL-legenda Keith Tkachukin poikanakin tunnettu Calgary Flamesin hyökkääjä Matthew Tkachuk kertoi.

Viime kaudella NHL:n parhaaksi puolustajaksi valitulla New York Rangersin Adam Foxilla oli myös pyörät alla. Jalassa eivät kuitenkaan olleet rullaluistimet.
- Paras joululahja on varmaan se - muistatteko RipStikin? Se oli vähän kuin skeittilauta. Minä rakastin sitä. Painelin aina sillä menemään. Se oli yksi asia, jota rakastin, kun sain sen. En käytä sitä enää, mutta rakastin sitä silloin.
Jotkut halusivat vaihtelua. Koko ajan ei tarvitse pelata jääkiekkoa.
- Paras oli se, kun saimme lapsena kahden veljeni kanssa koripallokorin. Meidän mielestämme se oli siistein juttu maailmassa. Siinä oli valo siellä päällä, mikä oli aika hienoa, Rangersin puolustaja Jacob Trouba sanoi.
Colorado Avalanchen puolustaja Cale Makar oli myös useamman lajin harrastaja.
- On niin paljon jääkiekkolahjoja, joita sain jouluna. Taisin saada lisäksi polkupyörän lapsena. Saimme pöytätennispöydän yhtenä vuotena. Se oli myös tosi siistiä.
Kiekko meni vastustajan lapaan
Eivät ne hommat suju maailman parhailla jääkiekkoilijoillakaan aina nappiin kaukalossa. Eivätkä joululahjatkaan osu aina kohdilleen.
- Villapaita (on ollut huonoin saamani joululahja). Anteeksi, mummo, Boston Bruinsin puolustaja Charlie McAvoy esitti yllättävää rehellisyyttä.

Stone sen sijaan kaivoi itse sen kuopan, johon astui.
- Huonoin lahja oli oma vikani. Pyysin kirjoituspöytää yhtenä vuonna ja sain sellaisen. Jo tapaninpäivänä ajattelin: "Minkä takia pyysin tätä?" Veljeni sai kaikkea mahtavaa kamaa, ja minä sain kirjoituspöydän, Stone manailee yhä vuosien jälkeen.
Minnesota Wildin kapteeni Jared Spurgeon on syntynyt marraskuun lopussa, joten synttärilahja olkoon tarpeeksi lähellä joululahjaa.
- Sain huonon syntymäpäivälahjan juniorivuosina joukkueen kannatusyhdistyksen jäseneltä. Nainen oli tehnyt minulle juustopallon ja toi sen meille. Ajattelin, että tämä on yököttävintä koskaan. Joten juustopallo on varmaan se huonoin.
Mutta ajatus on toki - jos ei nyt juustopallon osalta, niin muuten - se tärkein.
- Aina kun ihmiset ajattelevat sinua ja antavat jotain, niin se kelpaa, Spurgeon totesi.
- Mielestäni huonoja lahjoja ei olekaan. Jos saa lahjan joltakin, niin olen iloinen ja otettu, Grubauer säesti.
Piruilua sekä lahjashoppailun helppoutta

Los Angeles Kingsin puolustaja Drew Doughtylle on piruiltu julmasti nuorena. Hän ainakin väittää suhtautuneensa asiaan jo tuolloin huumorilla.

• Sain hauskan joululahjan nuorten MM-kisoissa. Olin ehkä vähän lihava turnauksen aikaan - tai en vähän, minä olin lihava - ja sain selluliittivoidetta. Se oli hyvä.
  Myöhemmin massa siirtyi kehossa eri kohtiin. Selluliittivoide ei kuulemma ollut motivoiva tekijä.
  - Ei se motivoinut minua lainkaan, vaan Kings motivoi. He eivät olisi varanneet minua, jollen olisi treenannut itseäni kuntoon, kesän 2008 NHL Draftissa numerolla kaksi huudettu Doughty paljasti.
  Useimmiten lahjat osuvat kuitenkin kohdalleen. Rakastavat vanhemmat pitävät siitä huolen.
  - Huonoin joululahja? En oikein tiedä. Vanhempamme näkivät paljon vaivaa ja yrittivät hemmotella meitä, joten suurimmaksi osaksi he hankkivat meille, mitä halusimme, Hughes kertoi.
  Joillakin vanhemmilla se joululahjan osto jälkipolvelle oli helppoa puuhaa. Osumatarkkuus oli sataprosenttista.
  - Minä sain aina uuden NHL-videopelin joka joulu, jääkiekon siinäkin muodossa erinomaisesti hallitseva Florida Panthersin suomalaiskapteeni Aleksander Barkov totesi.