Nashville Predatorsilla on aiempaa isompi sauma mestaruuteen

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elo-syyskuussa on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Nashville Predators, jolla on aiempaa parempi sauma napata seurahistorian ensimmäinen mestaruus.

Nashville Predators on ollut jo vuosien ajan mestaruuden perässä, mutta nyt sillä on kenties historiansa paras sauma painella tappiin asti.
Runkosarja 2018-19: 47-29-6, 100 pistettä, Läntisen konferenssin kolmas
Pudotuspelit 2019: 1. kierros
Päävalmentaja: Peter Laviolette, kuudes kausi
Saapuneet: Daniel Carr, Matt Duchene, Jeremy Davis, Steven Santini, Connor Ingram, Josh Wilkins
Lähteneet:P.K. Subban, Wayne Simmonds, Phil Di Giuseppe
Nashville Predators on ollut viime vuodet iso tekijä taalajäillä, ja se on haaveillut jo useamman vuoden mestaruudesta. Predators on usein myös nostettu suurimpien mestarisuosikkien joukkoon, mutta pudotuspelimenestys on jäänyt hyvin vaatimattomaksi.
Kuten se jäi myös viime kaudella: Central-divisioonan voittaja lähti laulukuoroon jo ensimmäisellä kierroksella, kun Dallas Stars vei sarjan kuudessa ottelussa. Kantrikaupungissa koettiin jälleen valtava pettymys.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Pettymys on kuitenkin jälleen kerran pyyhitty pois, ja mielessä on taas uusi kausi, joka tuo uuden mahdollisuuden kannuun. Tällä kertaa Predatorsilla saattaa olla jopa historiansa suurin sauma mestaruuteen, sillä viime talven ja tämän kesän hankinnat ovat tehneet nashvilleläisistä entistä vahvemman ryhmän.
Mikael Granlundin hankkiminen talvella ja Matt Duchenen kiinnittäminen kesällä ovat tehneet Predatorsista paremman joukkueen. Aiemmin se hävisi monille muille kärkijoukkueille hyökkäyksensä terävimmässä kärjessä, mutta nyt on helppo sanoa, että Predatorsista löytyy kaksi todellista huippukenttää.
Filip Forsberg, Viktor Arvidsson ja Ryan Johansen muodostavat yhden huippukolmikon. Tällä kertaa he eivät jää yksin, sillä Duchenen ja Granlundin varaan rakentuu toinen kova trio. Duchene takoi viime kaudella Ottawa Senatorsin ja Columbus Blue Jacketsin paidassa yhteensä 70 tehopistettä, ja hänestä povataan Predators-hyökkäyksen uutta ykkösmiestä. Granlund on puolestaan ilmiömäinen ylivoima-ase, joka voi yltää Duchenen tavoin 70 tehopisteen paikkeille. Predatorsin kärkikentät paranivat huomattavasti, sillä jos jätetään laskuista pois Arvidsson, Forsberg ja Johansen, oli joukkueen viime kauden tehokkain hyökkääjä Craig Smith 38 tehopisteellään.

Laadukkaampi kärkiosasto on juuri se asia, jota Tennesseessä on kaivattu pitkään. Etenkin ylivoimapeliin on tulossa iso muutos Granlundin ja Duchenen myötä, ja sitä Predators-valmennus toivoo yli kaiken, sillä joukkueen ylivoimatehot ovat olleet surkeita.
Predatorsilla oli viime kaudella koko sarjan huonoin ylivoimaprosentti, mutta siitä huolimatta joukkue oli divisioonansa kärkijoukkue runkosarjassa. Kuinka kovaa tulosta joukkue tekeekään, kun ylivoima on edes keskivertotasolla?
Viime kauden joukkueesta lähti yksi iso nimi, kun puolustajatähti P.K. Subban kaupattiin New Jersey Devilsiin, mutta Subbanin perään ei ole paljoa itketty. Mies ei saanut parastaan irti viime kaudella, ja Preds-puolustus ei kaadu hänen lähtöönsä.
Pakistossa on edelleen paljon laatua Roman Josin, Mattias Ekholmin ja Ryan Ellisin johdolla. Myös huippulupaava Dante Fabbro voi nousta isoksi tekijäksi jo ensi kaudella.
*** ***Lisää aiheesta: [Predators entistä tiiviimpänä ensi kauteen]
Maalivahtitandem on luonnollisesti erinomainen, kun tolppien väliin on heittää yksi sarjan parhaista maalivahdeista eli Pekka Rinne, ja luukkua saa aukoa sarjan yksi parhaista kakkosveskareista eli Juuse Saros.
Jokaiselta osa-alueelta löytyy laadukas kärki, mutta Predatorsilta löytyy myös syvyyttä, mikä on yhtä tärkeä asia mestaruusunelman kannalta. Hyökkäyksen kärjen taakse on heittää muun muassa Smith, Kyle Turris, Nick Bonino ja Colton Sissons. Puolustuspäähän tuovat oman pään taitamista muun muassa Dan Hamhuis ja Yannick Weber.

Predatorsissa on taitoa, nopeutta, fyysisyyttä ja puolustuspään osaamista. Se on monipuolinen joukkue, josta on hankala löytää isoja heikkouksia. Siihen kun lyödään vielä päälle se fakta, että joukkue on päävalmentaja Peter Lavioletten näköinen, puhutaan todella kovan luokan joukkueesta. Lavioletten joukkueet ovat työteliäitä, nopeita ja taistelevia, ja sitä Predators on.
Olisi ihme, jos Preds ei olisi jälleen kärkipäässä runkosarjassa. Tällä kertaa olisi myös ihme, jos joukkue ei niittäisi menestystä pudotuspeleissä, sillä vuotaneet raot ovat tilkitty kiinni. Pudotuspelimenestystä pitäisi pikkuhiljaa tulla, sillä seuralle, faneille ja pelaajille kelpaa enää vain mestaruus.