Jotain, mitä ei löydä tietokoneelta
Koivun yli tuhannen NHL-ottelun pelaajaura loppui melkein viisi vuotta sitten, kesken kauden 2020-21. Sen jälkeen hän on miettinyt, mitä haluaisi jatkossa tehdä jääkiekon parissa. Syksyllä 2021 hän oli hetken aikaa Nuorten Leijonien valmennusryhmässä.
Lukemattomien keskustelujen ja neuvonpitojen jälkeen nyt ollaan päästy kiinni konkreettiseen, päivittäiseen valmennustyöhön. Minnesota Wildin ja Leijonien pitkäaikainen kapteeni työskentelee ensisijaisesti hyökkääjien – ja etenkin keskushyökkääjien – kanssa.
– Tietokoneet ja tekniikka vaativat varmaan eniten totuttelua, koska niistä hommista ei ole aiempaa kokemusta oikeastaan lainkaan, Koivu naurahtaa.
– Tässä saa onneksi rauhassa opetella ja apua saa koko ajan, eikä kyseessä ole omalla kohdallani mikään vastuualue. Saan keskittyä pieniin yksityiskohtiin pelaajien kanssa. Se on se, mikä on kiehtonut. Uskon, että pystyn auttamaan, ja kun ne asiat alkavat näkyä ja tulee onnistumisia, niin siitä saa varmasti itsekin mielihyvää.
TPS:n joukkueessa on suhteellisen nuorta sentterikalustoa muovattavaksi. Keskushyökkääjistä kokenein on Aleksi Saarela, 28, joka pelasi vuosia sitten yhdeksän NHL-ottelua Florida Panthersissa. Muut keskushyökkääjät ovat päälle parikymppisiä. Joukkueen hyökkääjistä NHL-varaus on 19-vuotiailla Kasper Pikkaraisella (New Jersey Devils) ja setänsä vanhaa ysipaitaa kantavalla Aatos Koivulla (Montreal Canadiens).
Koivun onneksi tietokone ei ole työvälineistä tärkein, ainakaan hänen roolissaan. Päävalmentaja – entinen maajoukkuepuolustaja Toni Söderholm – ja videovalmentaja pyörittelevät klippejä enemmän. Koivu antaa mieluummin oman kokemuksensa puhua jäällä saadakseen aikaan pieniä oivalluksia.
– Uskon, että opettaessa pitää ihan konkreettisesti pystyä näyttämään. Ruudun välityksellä voi nähdä tietyn osan, mutta jos puhutaan henkilökohtaisesta taidosta tai uuden oppimisesta, niin se tulee toistojen kautta. Omasta lopettamisesta on niin vähän aikaa, että siinä koen pystyväni antamaan jotain, mitä on vaikea löytää tietokoneelta. Tapojen oppiminen ja asioiden saaminen selkäytimeen tapahtuu jäällä ja vaatii aikaa.
Liigassa kausi alkaa tiistaina, jolloin Koivukin nähdään ensimmäisen kerran virallisesti penkin takana. Tähän asti otteluvalmentamista on kokeiltu harjoitusotteluissa, joissa oma linja on alkanut muotoutua.
Äänessä hän pyrkii olemaan varsin vähän.
– Enemmänkin seuraamaan ja opettelemaan. Pelin aikana on hektistä, mutta totta kai jos jotain näkee, niin siinä pyrkii antamaan apua. Samoin annan totta kai mielipiteeni, jos joku kysyy. Enemmän olen kuitenkin taustalla ja tukena sekä muun valmennuksen että pelaajien suuntaan.
Kalenterissa kiekkoa aamuin ja illoin
Vielä ei ole tiedossa, onko valmentaminen lopulta Koivun juttu.
Sitä hän pohdiskeli pitkään, kunnes tultiin tilanteeseen, jossa ainoa tapa selvittää oli kokeilla. Vanhat pelikaverit Tuomo Ruudusta (Florida Panthersin apuvalmentaja) Olli Jokiseen (HIFK:n päävalmentaja) ja Andrew Brunetteen (Nashville Predatorsin päävalmentaja) ovat siirtyneet valmentajiksi ja antoivat konsultoinneissaan samaa viestiä: tekemällä selviää enemmän kuin miettimällä.
Tuttu seura synnyinkaupungissa oli luonteva paikka aloittaa. Gatorade Centerin lisäksi Koivu kiitää Turun pienempiin halleihin ja välillä pidemmillekin matkoille saman lajin takia jääkiekkoperheen seuraavan sukupolven harrastuksen parissa.
– Juuri tultiin kotiin turnauksesta Nokialta. Siitä en ole valmis tinkimään, vaan haluan olla mukana omien poikien harrastuksessa niin paljon kuin mahdollista. Meillä on siellä myös toimihenkilöryhmä, jonka kanssa valmennetaan, ja sekin antaa ehkä vastapainoa tälle. Ne ovat korvaamattomia kokemuksia, joista nautin täysin rinnoin.
Ehkä vuoden kuluttua on paremmin tiedossa, miltä valmentaminen maistuu. Jääkiekossa on varsinkin Koivun meriiteillä tarjolla paljon muutakin tekemistä, eikä mitään ovia ole suljettu tässä vaiheessa.
Esimerkiksi valmentajakurssitkin ovat mahdollisuus, jos tätä polkua haluaa kulkea pidemmälle, mutta ne eivät vielä pyöri mielessä. Nykyisessä asemassa raottuu ovi ainakin kaikkeen siihen, mitä vastuuvalmentajalla on pöydällään.
– Ainakaan kauden aikana ei nähdäkseni ole oikea aika kursseille. Niistäkin täytyy ottaa selvää, ja toisaalta miettiä, mihin itse uskoo. Olen huomannut kulttuurierot maiden välillä valmentamisenkin osalta, ja jokaisessa on varmasti vahvuutensa sekä heikkoutensa. Mikä se oma tyyli sitten lopulta on, sen varmasti aika näyttää.
– Yritin tulla tähän ilman valmiita oletuksia. Oli selkeää, että haluan olla tekemisissä jääkiekon kanssa, mutta taustalla on niin paljon eri rooleja, että piti vain lähteä itse kokeilemaan. Tässäkin apuvalmentajalla on niin erilainen rooli kuin päävalmentajalla, jolla on paljon sellaista savottaa, mitä ei pelaajanakaan mieti. Kunnioitus päävalmentajia kohtaan vain nousee koko ajan.
