Kapanen ei enää sahaa farmin ja Leafsin väliä

Otamme keskiviikkoisin askeleen sivuun kaukalosta ja esittelemme suomalaisia pelaajia jään ulkopuolella. Konkarit, tulokkaat, tähdet ja rivimiehet kertovat mieltymyksistään ja ajatuksistaan. Katso, millainen mies pelivarusteiden alta paljastuu! Kysymysten ristitulessa on tällä kertaa Toronto Maple Leafsin hyökkääjä Kasperi Kapanen.

Kapanen, 21, on pelannut tällä kaudella Maple Leafsissa 25 ottelua tehoin 4+2=6 ja AHL:n Toronto Marliesissa 28 ottelua tehoin 12+12=24. NHL:n pudotuspelit häämöttävät nuoren hyökkääjän edessä, sillä Maple Leafs on vankasti kolmannella sijalla Atlantic-divisioonassa Tampa Bay Lightningin ja Boston Brunsin jälkeen.
Valmentaja Mike Babcock totesi hiljattain, että sinun paikkasi on nyt Maple Leafsin kokoonpanossa ja aika AHL:ssä on ohi. Miltä se tuntuu?
- Kyllä se tuntuu hyvältä kuulla nuo sanat, kun on pitkään yrittänyt päästä joukkueeseen ja on paljon nostettu ylös ja lähetetty alas. Paljon semmosta jojomeininkiä on ollut, ja siksi tuntuu hyvältä, kun hän sanoo noin ja huomaa, että pystyn pelaamaan ylhäällä.
Tämä on kolmas kautesi Maple Leafsin organisaatiossa. Olet pelannut tähän saakka suurimman osan ajasta AHL:ssä. Mitä olet oppinut siellä?
- Joka päivä pitää olla pro-äijä. Ei voi tulla hallille ja olla yrittämättä. Jos ei kiinnosta, niin silloin tulee kylmää kyytiä. Itseluottamus on kasvanut vuosi vuodelta, ja pikkuhiljaa huomaa, että pystyy pelaamaan tässä liigassa ja tekemään peliä.

Mitkä ovat vahvuuksiasi?
- Luistelu ja kiekon kanssa pelaaminen. Mulla on hyvä kuti, ja mun pitäisi vaan ampua enemmän.
Paidan selässä on nimi Kapanen ja numero 24. Onko paineita?
- Ei, ei ole. Meidän iskä teki hienon kiekkouran, ja nyt on mun vuoro. Mä tietenkin kunnioitan pelinumeroa ja sukunimeä, mutta me ollaan kaksi eri pelaajaa. Meitä ei voi verrata toisiinsa, eikä mun niskoille pitäisi mun mielestä laittaa mitään paineita.

Saitko valita pelinumeron, vai oliko se sattuman sanelema juttu?
- Mä olin 28 viime vuonna, ja sitten joku muu oli ottamassa sen numeron. Mulle sanottiin, että sä saat isäsi numeron, ja kysyttiin että onko se ok. Mä sanoin, että totta kai. Sen numeron mä kyllä halusinkin.
Mikä on ensimmäinen NHL-muistosi? Siis niiltä ajoilta, kun pienenä poikana pyörit hallilla?
- Olin aina katsomossa ja löysin kansallislaulun aikana iskän penkiltä tai jäältä. Vielä tänä päivänäkin mulle tulee kylmät väreet, kun hallissa soi USA:n kansallislaulu. Tuntuu, että on tullut pitkän matkan tähän pisteeseen, ja se on ollut hieno matka.
Minkälainen kautesi on ollut tähän mennessä?
- Ihan hyvä. Tietenkin se oli pettymys, etten päässyt heti joukkueeseen, mutta tavallaan ihan ymmärrettävääkin. Mutta mä halusin näyttää, että osaan pelata. Nyt mä olen pelannut näiden mukana ja pelannut hyvin. Rooli on vähän enemmän puolustava ja karvaava, eli ei semmonen kuin AHL:ssä.
Entäs Maple Leafsin kausi?
- Mun mielestä on mennyt aika hyvin, paitsi neljä viimeistä peliä. Hyvä jengi, ja tykkään tosi paljon olla hallilla. On tosi hauskaa ja rentoa meininkiä.

Teillä on kunnon tauko nyt, vain yksi ottelu kahdeksan päivän aikana (lauantaina kotipeli Pittsburgh Penguinsia vastaan). Miten aika kuluu?
- Tauko tekee hyvää, kun on pelattu aika tiuhaan tahtiin. Neljä mun parasta kaveria Kuopiosta tuli nyt käymään. Mä oon pyörinyt niitten kanssa. Käydään shoppailemassa ja syömässä ja sitä sun tätä. Tulee tosi hauska viikko.
Tunnut viihtyvän hyvin Torontossa, mutta entäs vieraspelikiertueilla? Onko suosikkikaupunkeja?
- Juuri olimme Floridassa. Pelattiin Tampaa ja Panthersia vastaan ja käytiin Miamissa. Se oli siisti reissu. Oli lämmintä, ja pääsi vähäksi aikaa aurinkoon pois täältä kylmästä. Joku noista paikoista on ehdottomasti suosikkipaikkani.
Olette vankasti kiinni pudotuspelipaikassa. Minkälaisia ajatuksia se herättää?
- Pleijarit on parasta aikaa, ja ne on ihan huippupelejä. Pääsin viime vuonna pelaamaan niitä, mutta pelit loppuivat vähän lyhyeen (Washington Capitals pudotti Toronton jatkosta ensimmäisellä kierroksella otteluvoitoin 4-2). Tänä vuonna meillä on paremmat mahikset.
Lisää aiheesta: [Toronto ei ole mikään yhden tähden joukkue\]
Minkälaiset ovat tunnelmat pukukopissa?
- Tosi hyvä fiilis. Meillä on paljon parannettavaa, mutta meillä on myös paljon itseluottamusta ja hyvä jengi. Kunhan me saadaan kaikki pelaajat takaisin, niin näyttää tosi hyvältä.
Kuka pitää kopissa tunnelman rentona?
- Se on tämä meidän toinen suomalainen Leo Komarov. Hän kyllä osaa pitää aika rentoa meininkiä. Tietysti sitten kun pelataan, niin hän muuttuu. Hänen kanssaan heitetään paljon läppää.
Oletko itse hiljainen vai äänekäs kopissa?
- Se vähän riippuu. Jos hallille tullessa väsyttää, niin saatan olla vähän hiljaisempi, mutta muuten tykkään aika paljon olla äänessä ja jutella jätkien kanssa. En tietysti tunne näitä kavereita vielä kovin hyvin, mutta minut on otettu tosi hyvin vastaan. Saa olla oma itsensä.