TOP 10: NHL:n parhaat puolustajat

Uuden kauden alkua odotellessa NHL.com/fi listaa taalajäiden parhaat pelaajat pelipaikoittain. Tällä kertaa listataan kymmenen parasta puolustajaa.

10. Mark Giordano, Calgary Flames
Taalaliigan parhaaksi puolustajaksi toissa kaudella valittu Giordano osaa edelleen hommansa, vaikka ikä alkaa väistämättä rajoittaa liikettä. Lokakuussa 37 vuotta täyttänyt Flamesin kapteeni kärsi päättyneellä kaudella loukkaantumisista ja pelasi 60 ottelua, joissa syntyivät tehot 5+26=31. Giordanon tärkeydestä kertoo kuitenkin ottelukohtainen jääaika (23.53), joka oli jälleen eniten kaikista Flamesin pelaajista.
9. Shea Weber, Montreal Canadiens
Urallaan kolmesti 20 maalin rajan rikkonut kanadalaispakki pelasi Montrealin takalinjoilla loukkaantumisista huolimatta vahvan kauden. Varsinkin miehen tavaramerkiksi noussut luja lyöntilaukaus kylvi jälleen tuhoa, kun 65 ottelussa syntyi peräti 15 maalia ja 36 tehopistettä. Myös omassa päässä työskentely oli tutun jämäkkää. Kesän ratkaisupeleissä Weber kantoi esimerkillisesti kortensa kekoon ja oli yksi Montrealin tärkeimmistä lenkeistä.
8. Dougie Hamilton, Carolina Hurricanes
Video: BOS-CAR: Hamilton laukoo johtomaalin suoraan syötöstä
Isokokoinen Hamilton otti merkittävää roolia hurrikaanien puolustuksessa ja esiintyi päättyneen kauden alkupuoliskolla todella väkevästi, mutta tammikuun valitettava loukkaantuminen sysäsi miehen lopulta sivuun parhaan puolustajan Norris Trophy -taistosta. Hamilton sai vyölleen 47 ottelua, joissa hän iski tehot 14+26=40. Hankalan pelaajan mainetta kantava kanadalaispakki näyttää tällä hetkellä istuvan erinomaisesti Carolinan pelisysteemiin, eikä hän ole enää pelkkä ylivoimapelote.
7. Cale Makar, Colorado Avalanche
Häikäisevän tulokaskauden pelannut Makar ei jäänyt turhaan ihastelemaan liigan valovoimaisten supertähtien menoa, vaan nappasi ennakkoluulottomilla otteillaan Avalanchen ykköspakin viitan itselleen. Sekä tasaviisikoin että ylivoimapelissä loistanut 21-vuotias lahjakkuus keräsi 57 ottelussa tehot 12+38=50, ja varsinkin maalimäärä kertoo nuorukaisen kylmäpäisestä ratkaisijan luonteesta. Makar on puolustajana hyvin kokonaisvaltainen paketti, jossa yhdistyvät kiekollinen taito ja luisteluvoima.
6. John Carlson, Washington Capitals
Mikäli Norris Trophy -palkinto olisi pitänyt jakaa syyskauden perusteella, olisi Carlson ollut pomminvarma valinta. Lokakuun 14 kamppailussa tehot 7+16=23 nakuttanut Carlson keikkui alkukaudesta aivan liigan pistepörssin kärkikahinoissa, kunnes kevätkaudella pistetehtailu hieman hiipui. Isoja peliminuutteja illasta toiseen urakoiva Carlson mielletään joidenkin papereissa vain ylivoimapelotteeksi, mutta päättyneellä kaudella 30-vuotias yhdysvaltalainen näytti pystyvänsä hoitamaan kiperät tilanteet myös omassa päädyssä.
5. Alex Pietrangelo, Vegas Golden Knights
Pelaajamarkkinoiden tavoitelluimpiin rajoittamattomiin vapaisiin agentteihin kuulunut Pietrangelo löysi lopulta työnantajan kasinokaupungista, jonne entinen St. Louis Bluesin kapteeni teki rahakkaan seitsemän vuoden mittaisen sopimuksen. Mutta Vegasin johtoportaassa tiedettiin varsin hyvin, kuinka kovasta pelaajasta on kyse. Varmaotteinen, ulottuva, tehokas ja etenkin monipuolinen kanadalainen nosti siirtonsa myötä Vegasin ritarit hetkessä ensi kauden suurimpien mestariehdokkaiden joukkoon. Viime kaudella Pietrangelo iski runkosarjassa 70 ottelussa 16 maalia ja 52 tehopistettä.
Lisää aiheesta: [Pietrangelo solmi Vegasin kanssa seitsemän vuoden sopimuksen]
4. Miro Heiskanen, Dallas Stars
Espoossa syntyneen suomalaispakin ylistyssanoista ei tahtonut tulla loppua kesän ratkaisupeleissä, joissa 21-vuotias superlahjakkuus oli yksi merkittävimmistä syistä sille, että Stars ylsi aina Stanley Cupin finaaleihin asti. Lukuisia playoff-ennätyksiä rikkonut Heiskanen tehtaili 27 ottelussa tehot 6+20=26, joilla hän sijoittui pudotuspelien pistepörssissä kolmanneksi. Heiskasen kohdalla ei tarvitse pohtia, voittaako hän joskus Norris Trophyn. Oleellisempi kysymys lienee, kuinka usein kyseinen palkinto hänelle myönnetään.

3. Seth Jones, Columbus Blue Jackets
Blue Jacketsin takalinjojen kiistaton johtaja lähentelee niin ikään vasta kiekkoilijan ihanneikää, eikä uran ensimmäinen parhaan puolustajan titteli olisi ensi kaudella Jonesin, 26, kohdalla lainkaan kaukaa haettu ajatus. Päättyneellä kaudella varmaotteista Jonesia riivasivat jälleen loukkaantumiset, joiden takia pelejä kertyi hänelle vain 56 (6+24=30). Jonesin kyvyistä kertoo paljon se, ettei miehen plus-miinuslukema ole painunut Columbuksessa pakkaselle vielä kertaakaan neljän kokonaisen kauden aikana.
2. Roman Josi, Nashville Predators
Uran ensimmäinen Norris Trophy -palkinto ei aiheuttanut parranpärinää, vaikka virkaveli Carlson veikin puolustajien pistepörssin peräti 10 tehopisteen erolla sveitsiläiseen. Jokseenkin aliarvostettu Josi pelasi Carlsonin ohella häikäisevän kauden, vaikka hän ei onnistunutkaan johdattamaan Predatorsia jatkoon pudotuspelejä edeltäneeltä karsintakierrokselta. Runkosarjassa Josi (69 ottelua, 16+49=65) voitti Predatorsin sisäisen pistepörssin peräti 17 tehopisteen erolla toiseksi tulleeseen Filip Forsbergiin ja näytti, mikä hänen pelillinen merkityksensä on kantrikaupungissa.
1. Victor Hedman, Tampa Bay Lightning
Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Hedman on itseoikeutettu valinta listan kärkipaikalle jo pelkästään sen perusteella, kuinka vakuuttavaa ruotsalaisjätin kokonaisvaltainen suorittaminen oli kauden tärkeimmillä hetkillä. Hedman kantoi hurjaa taakkaa Lightningin pelaajistossa, eikä se näyttänyt juuri menoa haittaavan. Hedman keräsi lopulta pudotuspelien 25 kamppailussa tehot 10+12=24, joilla hän sijoittui pistepörssissä viidenneksi ja maalipörssissäkin jaetulle neljännelle sijalle. Sulavasti liikkuva 29-vuotias ruotsalainen pysyy edelleen erinomaisesti liukkaidenkin vastustajien kyydissä, eikä hän aristele käyttää isoa kehoaan hyväkseen eri tilanteissa.