Esa Tikkanen liittyi arvokkaaseen seuraan perjantaina, sillä hänet palkittiin Helsingissä Börje Salming Courage Awardilla. Juhlan juontanut NHL Alumnia johtava entinen maalivahti Glenn Healy esitti Tikkaselle paitsi onnittelut myös yhden toiveen: ”Älä koskaan muutu”.
Tikkasesta oli koottu useita videoita, joissa esiteltiin häntä ihmisenä sekä pelaajana ja kuultiin entisten pelikavereiden terveiset Atlantin toiselta puolelta. Viimeinen video kertoi sen, mikä monelta on ehkä unohtunut Tikkasen räiskyvän valloittavan luonteen ja "tikkanese"-kielen varjoon.
Nykyisin 61-vuotias Tikkanen on Jari Kurrin ohella historian ainoa suomalaispelaaja, joka on voittanut urallaan viisi Stanley Cup -mestaruutta. Neljä ensimmäistä voittoa tulivat Edmonton Oilersissa ja viimeinen keväällä 1994 New York Rangersissa.
– Me pelattiin kuusi vuotta yhdessä, ja siihen mahtui neljä Stanley Cupia. Aikamoisia ja hyviä muistoja jäi paljon, juhlissa mukana ollut Kurri alkoi muistella heidän yhteisiä vuosiaan Edmontonissa ja jatkoi:
– Esan kanssa oli tosi helppo pelata, sillä hän oli tosi taitava ja monipuolinen pelaaja. Aina mietin, että jos me ollaan maalin perässä tai johdetaan maalilla, niin Esan voi heittää jäälle. Ylivoimaa, alivoimaa, varjostaminen, hyvin pelaajien hiljentäminen. Tiki-talk siihen päälle.
Tiki-talkista saivat osansa vastustajat, mutta tunnekuohun vallassa sanomista riitti myös omille joukkuekavereille. Kurri kertoo tarinan Tikkasen voitontahdosta ja kilpailuvietistä.
– Kerran tultiin yhdessä vaihtoon, niin hän kysyi, että et sä Jari nähnyt mua. Et sä nähnyt mua, mä olin ihan vapaana tuolla! Vastasin että no, en mä nyt nähnyt. Olin ihan vapaana, hän jo huusi.
Sitten tuli seuraava vaihto, ja sama vain jatkui.
– Esa eli pelissä niin tunteella. Pystyi kovissa paikoissa ja tilanteissa aina pelaamaan parasta peliään. Nostan hattua sille. Taso nousi aina playoffeissa, Kurri selitti.
Kaksi suukkoa yhdessä ottelussa samalle pelaajalle
Healy alusti Keith Jonesin lähettämät videoterveset palauttamalla mieleen kevään 1994 pudotuspelit, joissa Tikkanen antoi vastapuolella olleelle Washington Capitalsin Jonesille kaksi suukkoa.
– Kyseessä oli sentään playoff-ottelu, ei baaritiski, Healy ihmetteli.
Tikkanen muiskautti Jonesille yllättäen suukon maalinedustan kahinoissa ja vähän myöhemmin laitakahinoissa.
Samana vuonna Itäisen konferenssin seitsemännessä finaalissa vastakkain olivat Rangers ja New Jersey Devils, pelattiin toista jatkoaikaa, ja panoksena oli paikka Stanley Cup -finaaleissa. Stephane Matteau sai Tikkaselta syötön voittomaaliin, ja Rangers meni jatkoon. Ottelun jälkeisissä haastatteluissa Tikkanen kommentoi ja kehui moneen kertaan ”Matthew’n” maalia.
– Olen Stephane Matteau. Stephane Matteau, Matteau julisti videoviestissään.
Salmingin suunnittelema kello herätti suuria tunteita ja kyyneliä
Kurri myönsi, että Tikkasella oli aina pilke silmäkulmassa, eikä koskaan tiennyt, mitä suusta tulee. Kaikkeen piti varautua. Mutta hän tiivisti myös ajatuksensa Tikkasesta viiteen sanaan: iso mies ja iso sydän.
Palkintojuhlassa nähtiin myös Kurrin mainitsema Tikkasen herkkä ja tunteellinen puoli, eikä Tikkanen edes yrittänyt peittää sitä ottaessaan kyynelsilmin vastaan Salmingin perheen hänelle lahjoittaman kellon. Jääkiekkolegenda ehti suunnitella kellon ennen kuolemaansa, ja niitä valmistettiin 1 148 kappaletta, joista numero 10 on nyt Tikkasella.
– Kyllä tämä on ollut todella tunteellinen päivä, varsinkin Börje Salmingin palkinnon saaminen. Yksi hienoimpia asioita, mitä elämässä voi saada, Tikkanen mietti, ja kyyneleet kimmelsivät jälleen hänen silmissään, aivan kuten kelloa vastaanottaessa.























