Supertähtien taikauskoiset tavat ennen ja nyt

Vuosikymmenten saatossa on nähty, miten parhaistakin jääkiekkoilijoista on tullut pahemman sortin hermoilijoita, kun kyse on ollut taikauskosta.
Hall of Fame -hyökkääjä Phil Espositolla oli tapana etsiä onnea tuottavia esineitä, varsinkin silloin kun hän johdatti Boston Bruinsin Stanley Cup -voittoihin vuosina 1970 ja 1972. Monien taikauskoisten pelaajien tavoin Espositokin luotti rituaaleissaan joukkuetovereidensa apuun.

Yksi heistä oli Bruinsin keskushyökkääjä Derek Sanderson. Hän oli ketjupolttaja, jonka mielestä savukkeet toivat onnea ja auttoivat voittamaan.
- Minun oli pakko sietää Philin taikauskoa heti alusta saakka. Minä olin se, joka joutui asettelemaan hänen hartiasuojansa ja henkselinsä juuri oikealle kohdalle. Saatoin olla lattialla valmistelemassa luistimiani, kun Phil sanoi: "No niin, hoida hartiasuojani." Eikä minulla ollut vaihtoehtoa, Sanderson muisteli.
- Laitoin hänen suojansa paikoilleen ja jatkoin luistinteni kanssa puuhailua. Sitten kysyin: "Espie, mikä sinua oikein vaivaa?" Hän vastasi heti jäljittelemättömään tyyliinsä: "Kuule poju, minä olen taikauskoinen!"
Yksi Espositon taikauskoisista tavoista oli se, että hänellä oli oltava jotain mustaa Bruinsin pelipaitansa alla. Hän käytti kauluria.
- Se oli helppo sujauttaa päälle. Pidin sitä kerran Torontoa vastaan pelatussa ottelussa, koska olin vilustunut. Tein siinä ottelussa kolme maalia, joten jatkoin kaulurin pitämistä. Puin aina oikealta puolelta aloittaen. Ensin oikea sukka, sitten vasen. Ja samaa rataa kaikki muutkin varusteet. Menimme myös kaukaloon aina samassa järjestyksessä, Esposito kertoi.

Montreal Canadiensin hyökkääjä John Ferguson oli yksi Espositon pitkäaikaisista kilpakumppaneista 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Espositon tavoin Fergusonillakin oli omat onnea tuottavat metkunsa.
Canadiensin ja New York Rangersin välisen playoff-sarjan aikoihin Ferguson käveli eräänä sunnuntaiaamuna Manhattanilla, kun hän tapasi Montreal Starin kolumnisti Pat Curranin, joka oli menossa vanhan Madison Square Gardenin lähistöllä sijaitsevaan kappeliin. Kun Curran kertoi, minne oli menossa, Ferguson kaivoi lantin taskustaan ja pyysi tätä sytyttämään kynttilän hänen puolestaan.
Samana iltana Ferguson teki maalin jatkoerässä ja ratkaisi pudotuspelisarjan voiton Montrealille.
Hall of Fame -maalivahti Glenn "Mr. Goalie" Hall tunnettiin yhdestä kiekkomaailman oudoimmista rituaaleista. Hän lievitti jännitystään oksentamalla ennen jokaista ottelua. Hall torjui urallaan 407 voittoa ja kaksi mestaruutta, joten ehkäpä tuo kummallinen tapa auttoi.

Myös "The Great One" oli taikauskoinen. Hall of Fame -keskushyökkääjä Wayne Gretzky oli tapojensa orja. Hänen oli pakko juoda erätauoilla aina samoja juomia samassa järjestyksessä. Hän kulautti kevytkolaa, jäävettä, Gatoradea ja vielä lisää kevytkolaa ennen kuin palasi kaukaloon.
Tämän päivän pelaajat ovat aivan yhtä taikauskoisia kuin edeltäjänsä. Pittsburgh Penguinsin keskushyökkääjä Sidney Crosby toistaa aina samat asiat ennen ottelua. Hän kulkee aina kiertotietä - yksin - välttyäkseen kulkemasta vierasjoukkueen pukukopin ohi.
Crosby on pukukopissa aina samaan aikaan joka päivä. Hänen kaikki mailansa on teipattu samalla tavalla ennen ottelua edeltävää lämmittelyä, ja hän syö aina samanlaisen maapähkinävoileivän tasan kello 17.
Lisää aiheesta: [Crosby, Marchand ja Benn jatkoajan sankareita]
Verryttelyssä toistuu sama kaava. Ensin potkitaan jalkapalloa ja sitten venytellään - ja tietenkin liikkeet tehdään aina samassa järjestyksessä. Crosby päättää valmistautumisensa kättelyrituaaliin keskushyökkääjä Jevgeni Malkinin kanssa. Ja Malkin on ainoa pelaaja, joka menee jäälle Crosbyn jälkeen.
Toronto Maple Leafsin neljään mestaruuteen johdattanut George "Punch" Imlach oli yksi taikauskoisimmista ihmisistä, joita jääkiekkopiireissä on tunnettu. Asia tuli erityisen selväksi kauden 1966-67 playoffien aikaan, jolloin Imlachin Maple Leafs lähti altavastaajana kohtaamaan hallitsevan mestarin Canadiensin.
Imlachilla oli tapana käyttää erilaisia asusteita taikauskonsa välineinä. Montrealissa hänen suosikkipaikkojaan oli vaatturinliike Tony The Tailor. Tuona pelipäivänä Imlach uskoi, että vihreäruutuinen takki toisi onnea Maple Leafsille.
- Haluan pitää tätä ylläni sinä iltana, kun voitamme Stanley Cupin, Imlach sanoi Tonylle, joka sattui olemaan Canadiens-fani.
Tony katsoi Imlachia kysyvästi ja pamautti takaisin.
- Jos haluat pitää tuota asua, kun voitatte Stanley Cupin, joudut odottamaan vuosikausia.
Mutta eipä Imlachin tarvinnut odottaa kuin reilu viikko. Toronto vei mestaruuden voitettuaan Montrealin kuudessa ottelussa.
Eräässä toisessa pudotuspelisarjassa Imlach puki jokaiseen otteluun ylleen uuden puvun. Torontolaistoimittajan oli pakko kysyä asiasta.
- Onko siitä apua?
- Toki. Jos maalivahtini pelaa hyvin ja teemme paljon maaleja! Imlach vastasi.