Näkökulmavääntö: Suomalaiset All-Star-pelaajat

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä kertaa muistellaan menneitä tähdistötapahtumia suomalaisesta vinkkelistä ja tutkaillaan tämän vuoden All-Star-viikonloppua.

NHL-kausi on edennyt perinteiseen All-Star-viikonloppuun. Tänä vuonna tähdet ottavat toisistaan mittaan San Josessa, ja suomalaispelaajia on mukana neljä: Sebastian Aho (Carolina Hurricanes), Miro Heiskanen (Dallas Stars), Mikko Rantanen (Colorado Avalanche) ja Pekka Rinne (Nashville Predators).
NHL.com/fi:n asiantuntijat kertovat seuraavassa sykähdyttävimmät suomalaispelaajiin liittyvät All-Star-muistonsa ja luovat katsauksen tämän vuoden tähdistötapahtumaan.
Marko Leppänen:
NHL-maailma voi olla pahimmillaan hyvinkin stressaavaa touhua, mutta All-Star-viikonloppuna siitä ei ole mitään merkkejä. Kaikki tuntuvat olevan rennolla tuulella pelaajista toimittajiin.
Pari kertaa on tullut koettua All-Star-tapahtuman tunnelma paikan päälläkin. Vuonna 2008 Nashville Predatorsin Kimmo Timonen oli ainoa suomalainen. Varsinkin ruotsalaiset toimittajat ottivat siitä ilon irti: "Hei, oletko tehnyt jo päivän kymmenennen juttusi Kimmo Timosesta..."
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
No, ainakin Kime laittoi rankkarikisassa komeat veivit sisään.
Seuraavana vuonna Montrealissa Pekka Rinne oli mukana nuorten tähtien kisassa. Häntä eivät ainakaan hommat painaneet. Yhden lyhyen näytöspelin lisäksi pelaajilla ei ollut mitään muita urheilullisia velvoitteita. Hyvin Peksi silti näytti tunnelmassa viihtyvän.
Muuten suomalaisista on jäänyt mieleen Sami Kapasen luistelukisa vuonna 2000. Kapanen voitti nopeuskilpailun Carolina Hurricanesin pelaajana erittäin vauhdikkaalla luistelulla.
Hyvä on kattaus tänäkin vuonna. Nyt Pekka Rinne on oikein isojen tähtien joukossa, syystäkin. Mikko Rantanen löytää varmasti kikkapussistaan jotain kiinnostavaa. Ja Miro Heiskaselle ja Sebastian Ahollekin pelaaminen näyttää tiukassa runkosarjan pelissäkin yhtä helpolta kuin tähdistöpelissä.
Toni Rajamäki:
Allekirjoittaneelle tulee tähdistöotteluista ensimmäisenä mieleen Markon mainitsema nopeuskilpailu vuodelta 2000, jolloin Kapanen tituleerattiin NHL:n nopeimmaksi luistelijaksi. Kapanen osallistui tuolloin myös kilpailuun, jossa oli yhdistetty taito- ja nopeusominaisuudet. Sekin sujui kuopiolaiselta mallikkaasti, sillä hän hävisi minimaalisella erolla voittajalle, joka oli muuan Paul Kariya.
Kapanen nappasi toisen kerran nopeimman luistelijan tittelin kaksi vuotta myöhemmin. Tuolloin aika painui yli 14 sekunnin, mutta se riitti lyömään Sergei Fedorovin ja kumppanit. Tänä päivänä tuollaisella ajalla ei enää juhlittaisi voittoa, sillä esimerkiksi viime vuonna Connor McDavidin voittoaika oli yli puoli sekuntia Kapasen aikaa parempi.

Omat All-Star-muistikuvani painottuvat etenkin viime vuosiin, ja minulle upein tapahtuma on ollut vuoden 2017 tähdistöviikonloppu, kun Patrik Laine pääsi tulokkaana tapahtumaan mukaan. Nuorimpana suomalaisena All-Star-pelissä pelannut Laine osallistui useampaan kilpailuun, mutta paras menestys tuli vähemmän yllättäen lämärikilpailussa. Laine nousi viimeistään tuolloin maailman pelätyimpien laukojien joukkoon, kun hänen lämärinsä oli koko tapahtuman toiseksi kovin. Edelle pääsi vain Shea Weber.
Tänä vuonna mukana on siis neljä suomalaista. Heistä etenkin Aho ja Heiskanen tulevat esittämään upeita suorituksia, sillä nämä kaverit ovat luontaisia taiteilijoita.
Jussi Lehmola:
Minun parhaita muistojani ovat jostain syystä myös nuo Sami Kapasen voitot. Täytyy sanoa, että odotan tänä vuonnakin enemmän hauskoja kokemuksia eri taitokilpailuista kuin itse All-Star-otteluista.
Upea muisto on tietenkin myös Teemu Selänteen valinta tähdistöottelun MVP:ksi 1998. Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun All-Star-ottelussa pelattiin Pohjois-Amerikka vastaan muu maailma -systeemillä. Muuta maailmaa edustivat myös Jari Kurri, Saku Koivu ja Jere Lehtinen. Tuo suomalaisnelikko oli ottamassa kuukautta myöhemmin ikimuistoisesti pronssia ensimmäisistä NHL-olympiakisoista.

Verkkokalvoille on piirtynyt myös Owen Nolanin laukaus vuonna 1997. Nolan näytti sormellaan, mihin aikoo ampua. Ja niin se kiekko painui maailmanhistorian parhaan maalivahdin Dominik Hasekin taakse täydentäen Nolanin hattutempun.
Pelkästään aika ei ole kullannut tähdistötapahtumien muistojani. Tykkäsin vain enemmän siitä, kun pelattiin "normaaleja" otteluita. Vaikka ei niissäkään kamppailuissa jaettu Selke-palkintoja, niin lukemien ollessa tiukat laitettiin vähän ylimääräistä yritystä kehiin.
Tulevana viikonloppuna odotukset ovat tavallista korkeammalla. Syynä on tietenkin hieno suomalaiskattaus. Toivottavasti pojat eivät jää seinäruusuiksi vaan ainakin joku kehittää jonkun erityisen muiston meille.
Panu Markkanen:
Eihän Teemu Selännettä tosiaan voi unohtaa näissäkään suomalaisiin liittyvissä muisteloissa. Selännehän pelasi ensimmäisen All-Star-ottelunsa jo tulokasvuonnaan, ja valintahan oli silloisessa Winnipeg Jetsissä maaleja sylkeneelle Selänteelle täysi oikeus ja kohtuus. Selänteen ensiesiintymisen ottelussa kruunasi vielä miehen monivuotisen idolin Jari Kurrin pelaaminen samassa ottelussa. Kurrihan esiintyi All-Star-ottelussa tuon jälkeen vain kerran.
Se viimeinen esiintyminen tapahtuikin Jussin mainitsemassa vuoden 1998 ottelussa, joka oli suomalaisittain hieno, mukana olivat Kurri, Selänne, Jere Lehtinen ja Saku Koivu. Ottelu oli Lehtisen ja Koivun ainoa All-Star-ottelu. Neljä sinivalkoista on edelleen yhden vuoden suomalaisennätys. Tänä vuonnahan tuota määrää sivutaan. Kun kerran historia toistaa itseään suomalaisten lukumäärän osalta tuolta vuodelta, niin toistaisiko Mikko Rantanen hieman soveltaen Selänteen teon ja olisi vaikkapa oman joukkueensa tehokkain pelaaja?
Lisää aiheesta: [Rautakallio teki historiaa 35 vuotta sitten]
Pekka Rautakallio ansaitsee aina All-Star-ottelun aikaan maininnan. Hänet valittiin arvo-otteluun ensimmäisenä suomalaisena 37 vuotta sitten. Haastattelin häntä sivustollemme kaksi vuotta sitten aiheesta, kun valinta tuli niin sanotusti ikämiesikään.
"Rockyn" ääni oli edelleen kuin ukkosenjyrähdys hänen vastatessaan puhelimeen: "Rautakallio!" Hän oli edelleen hienolla tavalla ylpeä saavutuksestaan. Tarinoita miehellä riitti, ja niissä vilahtelivat nimet Wayne Gretzky, Mark Messier, Paul Coffey, Gordie Howe, Bobby Hull ja Ronald Reagan.