Joel Quenneville totutti Chicagon liian hyvään

Katoavaista on mainen kunnia. On vain kahdenlaisia valmentajia: niitä, jotka ovat saaneet potkut, ja niitä, jotka tulevat saamaan potkut.
Siinä kaksi kliseetä, joiden Chicago Blackhawksista potkut saanut Joel Quenneville on todennut olevan ajankohtaisia myös hänen kohdallaan. Quenneville vapautettiin tehtävistään tiistaina, ja hänen paikkansa peri AHL-joukkue Rockford IceHogsia toista kautta valmentanut 33-vuotias Jeremy Colliton.

Blackhawks on Läntisen konferenssin Central-divisioonassa toiseksi viimeisenä takanaan vain St. Louis Blues. Chicago ei ole voittanut kesän 2015 Stanley Cupin jälkeen yhtään pudotuspelisarjaa, putosi keväällä 2016 ja 2017 ensimmäisellä kierroksella ja jäi kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle viime keväänä.

Blackhawksin lento oli vuosikymmenen alkupuolella korkeaa ja huipentui vuosien 2010, 2013 ja 2015 Stanley Cupin voittoihin, mutta se on madaltunut todella paljon.
- Aina etsitään ratkaisuja asioihin, jotka eivät suju niin kuin halutaan. Tämän päätöksen jälkeen on mentävä eteenpäin, mutta aina sitä toivoo, että olisi voinut tehdä jotain toisin sillä joukkueella, joka on kasassa mukaan lukien valmennus, joukkueen kapteeni Jonathan Toews pohti.
- On monia tunteita, joita käydään läpi, kun jotain tällaista tapahtuu. Tämä on kova päivä kaikille, tähtihyökkääjä Patrick Kane sanoi.
Lisää aiheesta: [Chicago vaihtoi Joel Quennevillen Jeremy Collitoniin]
Quenneville joutui tavallaan oman menestyksensä uhriksi. Hän vei Blackhawksin pelilliset ja menestykselliset standardit tasolle, jolla Original Six -seura ei ollut ollut pitkään aikaan. Hän aloitti Chicagon päävalmentajana kaudella 2008-09. Alla oli aikakausi, jonka kuluessa Blackhawks oli päässyt kymmenen edellisen kauden aikana pudotuspeleihin vain kerran, vuonna 2002, ja pudonnut silloinkin ensimmäisellä kierroksella otteluvoitoin 1-4 St. Louisia vastaan.
Blackhawks eteni heti ensimmäisellä Quennevillen kaudella konferenssifinaaleihin ja voitti Stanley Cupin seuraavalla. Mestaruus oli Blackhawksille sen ensimmäinen sitten vuoden 1961. Quenneville toi kaksi mestaruutta lisää Windy Cityyn kesään 2015 mennessä.
Organisaatio on siis voittanut Quennevillen päävalmentaja-aikana puolet seurahistoriansa kuudesta Stanley Cup -mestaruudesta.
Quenneville on Chicagon seurahistorian toiseksi eniten otteluja voittanut päävalmentaja. Koko NHL:n tasollakin hänellä on kaikista päävalmentajista toiseksi eniten voittoja.

• Hän hengittää voittamista. Hän ei pelännyt opettaa nuorille pelaajille asioita, josta piti; kaukalon molemmissa päissä pelaamista. Eikä hän pelännyt istuttaa pelaajaa, jos tämä teki virheen tai otti tyhmän jäähyn. Yksi asia hänessä on erityistä, hänen intohimonsa yrittää voittaa pelejä, Kane pohti.
  Quennevillen tuottamat saldot eivät lopulta pelastaneet miestä Blackhawksin nykytilanteessa, vaan koituivat lopulta hänen kohtalokseen. Chicagossa totuttiin menestykseen, minkä jälkeen kolme vaisua kautta ja neljäs samanlainen aloitus olivat lopulta liikaa.
  Jos näillä meriiteillä ei tässä tilanteessa voinut jatkaa, olisiko kenenkään päävalmentajan asema kestänyt tilanteessa?
  Blackhawks nojasi menestyksensä vuosina joukkueen tähtipelaajien ytimeen, jonka muodostivat Toews, Kane, Duncan Keith, Brent Seabrook ja Corey Crawford. Kaikkien kanssa on yhä menossa pitkät ja kalliit sopimukset, jotka ovat hankaloittaneet ja jopa omalta osaltaan estäneet joukkueen uudelleenrakennuksen aloittamista.

Crawfordin sopimus on voimassa vuoteen 2020, Toewsin, Kanen ja Keithin vuoteen 2023 ja Seabrookin vielä vuoden siitä pidempään. Viisikko nielaisee palkkakatosta vuosittain noin 40 miljoonaa dollaria.
Kaikkien nykysopimukset on tehty sinä aikana, kun Quenneville oli Blackhawksin päävalmentaja. Kaikki ovat myös Blackhawksin omia varauksia ennen Quennevillen aikakautta. Seuran kykyjenetsintäosasto on siis aikanaan tehnyt loistavaa työtä, että moinen viisikko on saatu mestaruuksien kivijalaksi omien varausten kautta. Mutta mitalin kääntöpuolena on ollut se, että tämä ydin on myös palkkarakenteen kannalta hyvin raskas.
Quennevillen voi siis sanoa olleen myös luomassa olosuhteita, joiden uhriksi hän joutui. Keith ja Seabrook ovat jo 35- ja 33-vuotiaita ja Crawford on kärsinyt loukkaantumisista pitkään. Kanen ja Toewsin pelaaminen on kärsinyt taajaan vaihtuneista ketjuista. Viime mainittuun seikkaan on vaikuttanut suuresti Brandon Saadin kaksivuotinen jakso Columbus Blue Jacketsissa, ja se, että hänen takaisin saamisensa maksoi Artemi Panarinin.

Uutta päävalmentaja Collitonia odottaa tehtävä, joka ei ole helppo. Chicago on yksi Pohjois-Amerikan perinteisimmistä urheilukaupungeista, ja sen yleisö odottaa menestystä. Perinteet myös velvoittavat. Vaikka Blackhawksin seurahistoriassa on "vain" kuusi Stanley Cupin voittoa, Original Six -leima painaa aina paljon.
- Se miten hänen joukkueensa pelaa, miten hän käsittelee joukkuetta, ja mitkä hänen vahvuutensa valmentajana ovat auttaa joukkuettamme pääsemään seuraavalle tasolle. Hän on menestynyt valmentaja, eikä vain viime vuonna Rockfordissa, vaan myös ennen sitä, GM Stan Bowman viittasi Collitonin johdolla saavutettuun IceHogsin AHL:n Läntisen konferenssin finaalipaikkaan viime vuonna ja Mora IK:n nostamiseen Ruotsin Liigaan keväällä 2017.
Bowman kehui myös Collitonin valmennusotteen positiivisuutta, ja tämän allekirjoitti viime kaudella Rockfordissa pelannut John Hayden.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
- Muistan, että kopissa oli hyvä tunnelma. Viimeisin muisto on pudotuspelimenestyksemme ja se, miten hän käsitteli joukkuetta sekä yksilöitä. Eikä hänen omasta pelaamisestaan ole kovin kauaa, joten hän voi käyttää sitä hyväkseen, Hayden sanoi.
Yksi iso palanen Chicagon modernia dynastiaa on siis poissa. Nähtäväksi jää, riittääkö se, vai tuleeko lisää muutoksia jatkossa.
Varmaa on vain se, että Chicago on paljosta velkaa Joel Quennevillelle. Nyt hänen aikansa vain tuli monesta syystä täyteen.