Mestarien mestari: Montreal Canadiens 1976-77

Vuoden 2023 Stanley Cup -finaalin lähestyessä NHL.com/fi esittelee laajennusseurojen aikakauden parhaat mestarijoukkueet. Tässä ovat parhaista parhaat Wayne Gretzkyn Oilersista Sidney Crosbyn Penguinsiin - mestarien mestarit. Tänään vuoron saa luettelon numero 2, Montreal Canadiens kaudelta 1976-77.

Kauden 1976-77 Montreal Canadiens on yksi NHL-historian näyttävimmistä joukkueista. Keväällä varmistunut Stanley Cup -mestaruus oli Canadiensin kuudesta peräkkäisestä toinen.
GM Sam Pollock oli koonnut joukkueen mestarillisesti, ja päävalmentaja Scotty Bowman todisti, ettei ryhmä ollut kova vain paperilla.
Tuon ajan Canadiens oli varsin nuori ryhmä, josta löytyi valtavasti pelinopeutta ja maalintekopelotetta. Kun se yhdistettiin ilmatiiviiseen puolustukseen ja loistavaan maalivahtiin, oli voittava kaava valmis. Lisäksi Doug Risebrough'n kaltaiset sinnikkäät hahmot takasivat, että myös fyysiseen kamppailuun löytyi vaihtoehtoja.
Kauden 1976-77 Canadiens oli ensimmäinen NHL-joukkue, joka voitti runkosarjassa 60 ottelua ja ylitti 130 sarjapisteen rajan. Kenties hämmästyttävin runkosarjatilasto oli se, että Montreal hävisi 80 ottelustaan vain kahdeksan.
Guy Lafleur ja Steve Shutt loistivat Canadiensin hyökkääjätähtinä. Lafleurin 136 tehopistettä ja Shuttin 60 maalia ovat edelleen Montrealin seuraennätyksiä.
Montrealin maalivahti Ken Dryden, josta tuli myöhemmin juristi, poliitikko, lakimies ja kirjailija, piti Shuttia varsin poikkeuksellisena urheilijana.
- Steve oli jännän näköinen jääkiekkoilija. Hän oli lyhyt ja pyöreäkasvoinen. Hänen ulkomuotonsa hämäsi monia. Pelaajana hän kutsui itseään spesialistiksi. Hän vaani pelitilanteen ulkopuolella, kun vastustaja seurasi hänen ketjukaveriaan Lafleuria, Dryden kuvaili kirjassaan The Game (1983).
- Kiekon mentyä vastustajan puolustusalueelle hän sitten ampaisi maalille kuin kiihdytysauto. Hän lähetti syöttöjä maalin edustalle, ohjasi muiden laukauksia yllättävästi ja napautti paluukiekkoja ylänurkkaan. Tämän tyylin hän oppi jo lapsena isänsä jäädyttämässä kaukalossa takapihalla. Kun kenttä oli täynnä poikia, oli tilaa vain nopeille laukauksille, jotka eivät jättäneet mitään sattuman varaan, kirjoitti Dryden.
Shuttin ja kumppaneiden tähdittämä Canadiens oli runkosarjan vahvin niin Norris-divisioonassa, Wales-konferenssissa kuin koko liigassa. Sarjapisteitä kertyi 132 eli 26 enemmän kuin toiseksi etevimmälle, 106 pinnaa kasanneelle Boston Bruinsille. Montreal teki eniten maaleja (387) ja päästi vähiten (171). Maalieroksi tuli tyrmäävä +216.
NHL:n pistepörssissä Lafleurin (56+80=136) ja Shuttin (60+45=105) väliin kiilasi Los Angeles Kingsin Marcel Dionne (53+69=122). Canadiensin ilmiömäinen puolustaja Larry Robinson voitti pakkien pistepörssin (19+66=85) ja kirjautti liigan ylivoimaisesti parhaan plus-miinuslukeman +120.
Maalivahti Dryden oli pelipaikkansa valtias. Hän aloitti 55 ottelussa ja poistui kaukalosta voittajana 41 kertaa. Michel Larocque komppasi 25 startilla ja 19 voitolla.

Pudotuspeleissä vain Islanders pystyi härnäämään
Kevään 1977 playoffeissa käytössä olleiden sääntöjen nojalla Canadiens pääsi divisioonavoittajana suoraan puolivälieriin. Vastaan tuli St. Louis Blues, jonka oli suunnattava kesälomalle heti neljän ottelun jälkeen. Yhteismaalit 19-4 kertoivat ottelusarjasta olennaisen.
Välierissä Canadiens sai vastaansa kovaa nousua tehneen New York Islandersin. Islanders joutui odottamaan ensimmäistä mestaruuttaan vielä kolme vuotta, sillä Montreal nappasi jatkopaikan voitoin 4-2.
Stanley Cup -finaalit 1977 käytiin Canadiensin ja Bruinsin välillä. Montreal Forumin kotijoukkue näytti kaapin paikan heti ja otti vakuuttavat voitot lukemin 7-3 ja 3-0.
Bostonissa oli jo tiukempaa kolmannessa kohtaamisessa (4-2), mutta finaalisarja ratkesi suoraan neljässä ottelussa Montrealin oltua parempi 14. toukokuuta Bostonissa tuloksella 2-1. Voittomaalin teki jatkoajalla Jacques Lemaire, josta tuli myöhemmin Stanley Cup -voittaja myös päävalmentajana (New Jersey Devils, 1995).

Pudotuspelien pistepörssin voittanut Lafleur (9+17=26) palkittiin playoffien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophylla. Yli kymmenen tehopisteen pääsivät myös Lemaire, Shutt, Robinson ja Guy Lapointe.
Dryden torjui Montrealin maalilla alusta loppuun ja sai kaikki 12 otteluvoittoa nimiinsä. Hän saavutti playoffeissa neljä nollapeliä.
Lafleur jätti ikuisen jäljen Montrealiin
Kauden 1976-77 mestarijoukkueesta Lafleur nauttii suurinta legendan mainetta. Conn Smythen ja viiden Stanley Cupin lisäksi hänen palkintokaappiinsa kertyi kolme Art Ross Trophya, kolme Lester B. Pearson Awardia (nykyisin Ted Lindsay Award) ja kaksi Hart Trophya.
Lafleur pelasi NHL-urallaan 1 126 runkosarjaottelua (1 353 tehopistettä) ja 128 pudotuspeliä (134). Pitkän Montreal-taipaleen jälkeen "Le Démon Blond" nähtiin vielä Quebec Nordiquesissa ja New York Rangersissa.
Pelaajauransa jälkeen Lafleur toimi muun muassa yrittäjänä ja helikopterilentäjänä. Hän sairastui myöhemmin syöpään ja menehtyi huhtikuussa 2022. Canadiensin omistaja Geoff Molson tuntee legendan merkityksen.
- Poikkeuksellisen uran pelannut Lafleur oli aina mutkattoman läheinen "Habsille" sekä jääkiekkofaneille niin Quebecissä, Kanadassa kuin koko maailmassa. Hänen kanssaan saimme kokea kollektiivisia ylpeyden hetkiä. Hänestä tuli yksi Montrealin historian parhaista pelaajista ja erinomainen suurlähettiläs koko urheilulajille, Molson kuvaili.

• Hienoin muistoni on se, miten yleisö reagoi, kun Lafleur sai kiekon ja alkoi kuljettaa sitä pitkin oikeaa laitaa. Kaikki tiesivät, että jotain upeaa oli tapahtumassa. Tunnelma oli aina sähköinen. Hän oli pollea tyyppi jäällä, ja myöhemmin kuulin, että sama päti kaukalon ulkopuolella, sanoi Molson.
  Vuoden 1977 mestaruus oli Bowmanille päävalmentajana kolmas, mutta historiallinen ura oli vasta aluillaan. Hän johdatti Canadiensin Stanley Cup -juhliin vielä vuosina 1978 ja 1979. Buffalo Sabres -kausien jälkeen olivat mestaruuspirskeet ohjelmassa vuonna 1992 Pittsburgh Penguinsissa.
  Viimeiset suuruuden vuotensa Bowman vietti Detroit Red Wingsissä. Detroit otti peräkkäiset mestaruudet hänen alaisuudessaan vuosina 1997 ja 1998. Bowmanin ainutlaatuinen päävalmentajaura päättyi ennätykselliseen yhdeksänteen Stanley Cup -mestaruuteen Red Wingsin kanssa keväällä 2002.
  Mestarien mestari -sarjan aiemmat osat
  3: New York Islanders 1981-82
  4: Edmonton Oilers 1983-84
  5: Pittsburgh Penguins 2016-17
  Joukkueet 6-10