Stars ja Avalanche iskevät yhteen pudotuspelien avauskierroksen herkkupalassa

Stanley Cupin pudotuspelit pyörähtävät käyntiin lauantaina 19. huhtikuuta. Ennen kuin kiekko putoaa jäähän, käymme läpi molempien konferenssien asetelmat kauden tärkeimpien vääntöjen kynnyksellä. Tässä artikkelissa käsitellään Läntisen konferenssin playoff-joukkueita.

Central-divisioonan voittoon ja Läntisen konferenssin ykkössijalle ylsi runkosarjassa Winnipeg Jets, joka voitti runkosarjassa eniten pisteitä keränneelle joukkueelle jaettavan Presidents' Trophyn ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan. Jets keräsi runkosarjassa 116 pistettä.

Toiseksi lännessä ylsi Vegas Golden Knights (110 pistettä), jota seurasivat Dallas Stars (106), Los Angeles Kings (105), Colorado Avalanche (102), Edmonton Oilers (101), Minnesota Wild (97) ja St. Louis Blues (96).

Winnipeg Jets

Jets ei säkenöi supertähtiloistolla, ja joukkueessa on paljon samaa kuin Itäisen konferenssin voittaneessa Washington Capitalsissa. Pelaajat joukkueen sisällä ovat suoriutuneet omista työtehtävistään erinomaisesti, mikä kantoi Jetsin yllättäen koko runkosarjan ykköseksi.

Vaikka Winnipegissä ei ole varsinaisia supertähtiä, on joukkueessa paljon tähtipelaajia. Hyökkäystä johtavat Mark Scheifele ja maalipyssy Kyle Connor, jotka ylsivät molemmat reilusti yli piste per peli -tahtiin tällä kaudella. He muodostavat puolustaja Josh Morriseyn kanssa myös NHL:n tehokkaimman ylivoiman (28,9 %) rungon.

Winnipegin näyttävää ylivoimaa on ollut tällä kaudella ilo seurata, sillä kiekko liikkuu parhaimmillaan erittäin hienosti. Tähtien takana esimerkiksi tehopisteiden valossa kaikkien aikojen tanskalaispelaajaksi noussut hyökkääjä Nikolaj Ehlers pystyi ensimmäistä kertaa urallaan lähes piste per peli -tahtiin.

Jetsin avain menestykseen on kuitenkin ollut neljällä ketjulla rullaava peli, jossa tulosvastuukaan ei ole muutaman miehen varassa. Tähän soppaan heitetään vielä upean runkosarjan pelannut maalivahti Connor Hellebuyck, joka pelasti edistyneiden tilastojen mukaan joukkueelleen lähes 40 maalia.

Jets on pudotuspelimäinen joukkue, jossa on kokoa, fyysisyyttä ja riittävästi taitoa. Pienen varjon Winnipegin ylle heittää kuitenkin se, pystyykö Hellebuyck kantamaan huippuotteensa tällä kaudella myös pudotuspeleihin. Kahtena edellisenä keväänä hän on sulanut, ja viime vuonna Colorado Avalanche teki Vezina-voittajasta suorastaa reikäjuustoa.

Vegas Golden Knights

Vegasin viime kausi päättyi pettymykseen, kun silloisen hallitsevan mestarin pudotuspeliurakka päättyi Dallas Starsin käsittelyssä jo ensimmäiselle kierrokselle. Tähän kauteen ritarit ovat tulleet taas mainiosti ja jauhaneet peruspelillään kovatasoisen Läntisen konferenssin kakkospaikalle.

Vegasista on vaikea löytää heikkoa kohtaa. Keskushyökkääjä Jack Eichel on pelannut suorastaan briljantin sesongin ja kirjauttanut 77 ottelussa tehopisteet 28+66=94. Hän hätyytteli ensimmäistä kertaa urallaan sadan tehopisteen rajapyykkiä. Merkillepantavaa on, että hän sai pelata käytännössä ehjän kauden. Sellaista hänellä ei ole ollut aikoihin.

Loukkaantumisista kärsinyt joukkueen kapteeni Mark Stone pelasi runkosarjassa 66 ottelua. Näin isoon runkosarjaottelumäärään hän ei ole yltänyt sitten kauden 2016-17, jolloin hän pelasi vielä Ottawa Senatorsissa.

Poikkeuksiakin aiempiin kausiin on ollut. Vegas on yleensä myllertänyt pelaajasiirtojen takarajalla, mutta tällä kaudella tämä vuosittainen näytös jäi väliin. Golden Knights hankki ainoastaan uusvanhan hyökkääjän Reilly Smithin New York Rangersista tuomaan leveyttä kokoonpanoon.

Kun molemmat kärkipuolustajat, Shea Theodore ja Alex Pietrangelo, ovat pelikuntoisia, lähtevät ritarit vahvoista asetelmista pudotuspeleihin. Vuonna 2023 joukkuetta pudotuspeleissä kantanut Adin Hill on ollut aiempina vuosina hyvä kevään peleissä.

Golden Knights on yksi suosikeista menemään Läntisestä konferenssista läpi aina Stanley Cup -finaaleihin saakka. Vegasin pitäisi mennä ainakin Pacific-divisioonan voittajana Lännen konferenssifinaaleihin.

Dallas Stars

Starsia kaavailtiin tälläkin kaudella mestarisuosikiksi, mutta ovatko tähtipaidat todella sitä? Se selviää vasta pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Dallas lähtee playoffeihin seitsemän ottelun tappioputkessa, jonka aikana se on ottanut takkiin pääasiassa playoffien ulkopuolelle jääviltä joukkueilta, vieläpä melko rumin lukemin. Kirsikkana kakun päällä on kolmen maalin johdon karmea sulaminen Vancouver Canucksia vastaan ottelun viimeisellä minuutilla. Toista vastaavaa sulamista ei NHL-historia tunne.

Kun joukkueen pelikään ei ole oikein uomissaan, sai joukkue vielä surkeita uutisia runkosarjan viimeisessä ottelussa. Tähtihyökkääjä Jason Robertson loukkaantui panoksettomassa pelissä, jossa vastassa oli Nashville Predators. Hänen loukkaantumisensa vakavuudesta ei ole tietoa, mutta kiekko tippuu jäähän Starsin osalta jo lauantaina, joten pelikuntoon on kiire, jos siihen on edes edellytyksiä.

Paperilla Stars saa kasaan kenties koko NHL:n kovimmat kolme tulosketjua. Dallasin supertähtihankinta Mikko Rantanen on ollut aina parhaimmillaan keväällä. Nyt Stars kaipaa erityisesti hänen onnistumisiaan, kun vastaan asettuu suomalaishyökkääjän entinen joukkue Colorado Avalanche, joka on remontoinut kauden mittaan koko joukkueen pohjia myöden ja noussut lännen suurimmaksi mestarisuosikiksi.

Robertsonin tilanne on tuore, mutta Starsissa on ikävöity jo tovi puolustaja Miro Heiskasen perään. Hän ei välttämättä ole puolustajien suurin pisterohmu, mutta hänen poissaolonsa on näkynyt myös hyökkäyssuuntaan siten, että pelin avaamineen on ollut tähtipaidoilla tuskaisempaa.

Starsista ei löydy toista puolustajaa, joka pystyy kantamaan laadukkaasti Heiskasen lähes puolituntisen peliajan jättämän aukon, vaikka Thomas Harley erityisesti ylivoimalla onkin oiva pelipaikallaan. Jos Heiskanen ei pysty pelaamaan, on Starsin puolustus suurissa vaikeuksissa Avalanchen väkevän ja vauhdikkaan hyökkäyskoneiston kanssa.

Dallasilla ei ole käynyt myöskään suuri onni, sillä ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu nimenomaan divisioonavihollinen Avalanche. Tunnetta varmasti on, mutta Dallasissa olisi varmasti toivottu, että pelinsä kevättä kohden löytynyt Colorado olisi voitu jotenkin ensimmäisellä kierroksella välttää.

Nyt kysytään myös päävalmentajan Peter DeBoerin ammattitaitoa. Hänen pitäisi pystyä suoristamaan joukkueensa rivit, sillä kriittinen hetki lähestyy ja joukkue on pelannut alavireisesti. Nyt jos koska kurssi on oikaistava. Edellytykset Starsilla on menestyä, mutta se vaatii näistä lähtökohdista odotettua enemmän mainetekoja myös maalivahti Jake Oettingerilta.

Colorado Avalanche

Starsista on hyvä jatkaa suoraan sen avauskierroksen vastustajaan Avalancheen. Joukkuetta on remontoitu jopa radikaaleilla ratkaisuilla kauden aikana. Ne ovat herättäneet kovaakin kritiikkiä, mutta Avalanchen toimistolla on pidetty oma linja, ja se on kantanut hedelmää, sillä tällä hetkellä Avalanchen peli näyttää äärimmäisen hyvältä.

Stars saa ottelusarjaan kotiedun, mutta tällä hetkellä Avalanche lähtee aivan eri vireessä pudotuspeleihin. Ensimmäisenä joukkueessa remontoitiin maalivahtiosasto, kun kroonisesti alisuorittanut Aleksandar Georgijev ja suomalaismaalivahti Justus Annunen joutuivat lähtemään.

Tilalle tulivat Mackenzie Blackwood ja Scott Wedgewood, jotka ovat tehneet hyvää työtä Coloradon maalivahtikaksikkona. Suurin siirtopommi paukahti tammikuun lopussa, kun Avalanche kauppasi suomalaistähtensä Rantasen Carolina Hurricanesiin, jonka kautta hän siirtyi myöhemmin Starsiin. Rantanen saa tuskin enää suurempaa vieraskoreutta Denverissä, mutta eipä hän sitä varmasti vanhoille pelikavereilleen tähtipaidassa myöskään tarjoa.

Hurricanesista Avalancheen yhtenä Rantasen vastikkeena siirtynyt Martin Necas on asettunut mainiosti keskushyökkääjä Nathan MacKinnonin johtamaan Avalanchen ykkösvitjaan. Nämä vauhtikoneet aiheuttavat päänvaivaa puolustukselle kuin puolustukselle myös pudotuspeleissä. Takalinjoilta löytyy tuttu keisari Cale Makar, jonka rinnalla puuhaa Devon Toews. Tässä on luultavasti koko liigan paras pakkipari.

Avalanchen kohdalla on puhuttu myös kakkossentterin puutteesta sen jälkeen, kun Nazem Kadri lähti mestaruuskesän 2022 jälkeen isolla sopimuksella Calgary Flamesiin. Nyt tämäkin ongelma on ratkaistu, kun Brock Nelson siirtyi New York Islandersista Avalanchen mestaruusvankkureihin. Loistavat keskushyökkääjähankinnat Charlie Coyle ja Jack Drury täydentävät pohjaketjuissa roolinsa.

Kuin alleviivatakseen Avalanchen mestaruusjunan etenemistä joukkueen kapteeni Gabriel Landeskog on palaamassa joukkueensa kokoonpanoon yli tuhannen päivän tauon jälkeen. Hän on käynyt hakemassa jo pelituntumaa AHL:ssä. Hän tuskin tuo 20 pudotuspelimaalia lisää, mutta johtajan paluu koppiin on merkittävä osa joukkueen tarinaa.

Kokoonpanossa on myös voimahyökkääjä Valeri Nitshushkin, joka on kahtena edellisenä keväänä poistunut joukkueen vahvuudesta henkilökohtaisen elämän huonojen valintojen myötä. Hän palasi marraskuun puolivälissä kokoonpanoon puolen vuoden pelikiellosta. Kauteen on mahtunut myös loukkaantuminen, mutta hän on pystynyt iskemään 43 ottelussa 21 maalia.

Avalanchella on kasassa sellainen paketti, että sille on vaikea löytää pysäyttäjää. Stars on kuitenkin sellainen joukkue, joka siihen parhaimmillaan voi pystyä. Tämä tuhansien tarinoiden ottelusarja on koko avauskierroksella mielenkiintoisin, ja väistämätöntä on, että yksi mestarikandidaatti jää junasta sen myötä jo ensimmäiselle kierrokselle.

Los Angeles Kings

Kings on jauhanut tasaisesti läpi kauden. Kohokohdat ovat olleet vähissä, mutta eipä Kings ole myöskään missään vaiheessa vaipunut suurempaan synkkään jaksoon. Tässä kaikessa piileekin Los Angelesin aseet, sillä se pystyy jyskyttämään eteenpäin ilman suurempaa säkenöintiä.

Tasaisuudesta kertoo esimerkiksi se, että joukkueen sisäisen pistepörssin voiton otti ruotsalaishyökkääjä Adrian Kempe tehoin 35+38=73, mikä ei ole mannerlaattoja järisyttävä pistepotti. Yhteensä kahdeksan pelaajaa on ylittänyt kuitenkin 40 tehopisteen rajan, ja melko pienellä huomiolla on mennyt myös se, että ylivoiman erikoisase Kevin Fiala on paukuttanut uransa ennätysmaalimäärän 35.

Edelleen virtaa tuntuu löytyvän myös kokeneesta kipparista Anze Kopitarista, jonka manttelinperijä Quinton Byfield (23+31=54) on lyönyt lopullisesti läpi tällä kaudella. Kings sai myös kevätkaudella takaisin ykköspuolustajansa Drew Doughtyn, joka on kärsinyt loukkaantumisista. Nuori puolustaja Brandt Clarke ei vielä tällä kaudella pystynyt nousemaan joukkueen kiekolliseksi johtajaksi.

Kings on kaksi kertaa parhaalle puolustavalle hyökkääjälle annettavan Selke Trophyn voittaneen kapteeninsa Kopitarin ja täysin valokeilojen ulkopuolella viihtyvän briljantin puolustavan puolustajan Mikey Andersonin näköinen.

Mitä olisikaan kevät ilman Kingsin ja Edmonton Oilersin välistä ottelusarjaa? Tällä kertaa Los Angeles pääsee ottelusarjaan kotiedun turvin ja pystyy horjuttamaan tasaisuudellaan viime kaudella Stanley Cup -finaaleihin saakka edennyttä tähtivetoista Edmontonia. Edellisinä kolmena keväänä jatkoon on mennyt Oilers.

Edmonton Oilers

Oilersissa on jälleen tällä kaudella kaikuja takavuosien öljymiehistä. Viime kaudella joukkueessa oli eri tavalla syvyyttä kuin siinä on nyt. Edmonton vaikuttaa taas supertähtiensä Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin varassa seilaavalta kaksipäiseltä hirviöltä.

Ja tietysti tämä kaksikko pystyy kääntämään ottelusarjoja joukkueelleen ensimmäisillä kierroksilla, mutta molemmat kärkinimet olivat sairastuvalla runkosarjan loppusuoralla. Heidän pelikuntonsa on ainakin pienehkö kysymysmerkki, kun kiekko isketään jäähän kevään playoffeissa. Kokoonpanossa molemmat varmasti ovat, mutta missä kunnossa?

Edmontonilla on takalinjoilla Mattias Ekholmin mentävä aukko, sillä hän on sivussa ainakin pudotuspelien ensimmäisen kierroksen. Evan Bouchard tuo oman kiekollisen osaamisensa puolustukseen, mutta muuten Edmontonin alakerta on kuitenkin verrokkeihin katsottuna melko kevyt.

Oilersin syvyyshankinnat hyökkäykseen eivät onnistuneet halutulla tavalla. Viktor Arvidsson ei ole löytänyt tehokkuuttaan Edmontonin hyökkäyksessä, eikä Jeff Skinner pysty kantamaan tulosvastuuta kuin korkeintaan kolmosketjussa. Loukkaantumiset ovat ylipäätään riivanneet joukkuetta pudotuspelien kynnyksellä, mikä varjostaa viime vuoden menestyjän tilannetta playoffien alkaessa.

Oilersilla tulee olemaan täysi työ kaataa Kings pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Vaikka öljymiehet siinä onnistuisivatkin, on vaikea nähdä joukkueen etenevän kovin pitkälle tänä keväänä. Draisaitl ja McDavid pystyvät kyllä ihmeisin, mutta vuosien aikana on nähty, että se ei riitä yksin kuin korkeintaan mestaruuden kynnykselle.

Minnesota Wild

Wild selvisi lopulta pudotuspeleihin, vaikka joutui pelaamaan ison osan kaudesta ilman hyökkäyksen syömähammastaan Kirill Kaprizovia. Sivussa on ollut myös joukkueen ykköskeskushyökkääjä Joel Eriksson Ek, mutta molemmat palasivat joukkueen vahvuuteen runkosarjan loppusuoralla.

Minnesota ei ole ollut kevätkaudella erityisen hyvä, mutta pystyi pysymään kuitenkin pudotuspeliviivan päällä. On kuitenkin merkille pantavaa, ettei Wild voittanut yhtään runkosarjapeliä varsinaisella peliajalla maaliskuun 28. päivän jälkeen, eli yhdeksään otteluun.

Vahvan tulokaskauden pelannut Brock Faber ei ole pystynyt ottamaan tällä kaudella uutta askelta eteenpäin, vaan pikemminkin ainakin tehopisteiden valossa on tullut takapakkia. Wildin puolustuksesta puuttuu selkeä kiekollinen johtaja, vaikka Faber valittiin USA:n raudanlujaan puolustukseen 4 Nations Face-Off -turnaukseenkin. Tämänhetkinen yhdysvaltalaispuolustajan vire ei kuitenkaan ole vakuuttava.

Wildilla on täysi savotta edessä, mikäli se aikoo kaataa Vegasin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Esimerkiksi Kaprizovin ja hyökkääjä Matt Boldyn täytyy pelata erinomaisesti pudotuspeleissä, koska Wildin 25. eniten runkosarjassa maaleja (225) tehnyt hyökkäys ei kanna Golden Knightsia vastaan leveydellään.

St. Louis Blues

Nuottipaidat kirjoitettiin kenties ulos jo joulukuussa, kun joukkueen alkukausi meni pipariksi. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Jim Montrgomery palkattiin marraskuun lopulla päävalmentajaksi. Sen jälkeen on tapahtunut kummia, ja Blues nousi Läntisen konferenssin häntäpäästä pudotuspelien toiseksi villi kortti -joukkueeksi.

Pudotuspelipaikalle St. Louis nousi 12 ottelun mittaisen voittoputkensa myötä maalis- ja huhtikuussa. Blues oli kyykätä vielä runkosarjan loppusuoralla, mutta varmisti lopulta paikkansa playoffeissa viimeisen kierroksen voitolla Utah Hockey Clubista.

St. Louis on nimenomaan joukkue. Sen ykköskeskushyökkääjä Robert Thomas on toki noussut tällä kaudella esiin, mutta kokoonpanosta ei ole helppoa nostaa yksilöitä. Puolustuksessakin toki on tuttuja nimiä, kuten Colton Parayko, mutta hänkään ei ole kaikkein valovoimaisin kiekkotaituri.

Vaikka suurempi valovoima puuttuu, osaa Bluesin kollektiivi olla taatusti piikki runkosarjan voittaneen Jetsin lihassa ja tehdä Winnipegin pelaamisesta tervanjuontia. Jos Jetsiltä löytyy maalilta Hellebuyck, on Bluesilla laittaa tolppien väliin Jordan Binnington, joka on torjunut nuottipaidoille jo yhden mestaruuden, vuonna 2019.