Blackhawks voi mennä lännestä päätyyn saakka

Joukkueiden sijoitukset ja sitä myöten playoff-parit elivät NHL:n Läntisessä konferenssissa loppuun saakka. Lännen kahdeksan parasta joukkuetta selvisi jo jokin aika sitten, mutta Pacific-divisioonassa haettiin tanssipareja vielä runkosarjan päätöskierroksella.
Lännen neljä kovaa paria on nyt selvillä, ja monessa mielessä kauden tiukin vaihe - ensimmäinen pudotuspelikierros - on valmiina alkamaan. NHL.com/FI luo katsauksen lännen kaikkiin neljään ensimmäisen kierroksen pariin.

Chicago Blackhawks - Nashville Predators
Chicago on voittanut Stanley Cupin kolme kertaa viimeisten seitsemän kauden aikana ja on lännen suurin suosikki Stanley Cup -finaaleihin tänäkin vuonna. Blackhawks otti runkosarjassa historiansa toiseksi suurimman pistemäärän (109).
Joukkueen ydin on yhä koossa. Corey Crawford tilkitsee maalinsuun, Duncan Keith ja Brent Seabrook pelaavat alakerrassa korkealla tasolla epäinhimillisiä minuuttimääriä, ja hyökkäyksen johtotähdet Patrick Kane sekä Jonathan Toews ovat omilla paikoillaan koko liigan timanttisinta eliittiä.
Chicago on pystynyt muovaamaan kokoonpanoaan vuodesta toiseen palkkakaton alle suorastaan mestarillisesti. Artemi Panarin on ollut huima löytö, ja Ryan Hartmanin sekä Nick Schmaltzin kaltaiset uudet löydöt ovat tuoneet syvyyttä hyökkääjistöön.
Viime kauden putoaminen ensimmäisellä kierroksella lisää Chicagon menestysnälkää varmasti.
Nashville voitti Chicagon runkosarjassa kerran, ja sekin tapahtui kauden ensimmäisellä kierroksella. Chicago voitti neljä seuraavaa keskinäistä peliä.
Maalin suulla Nashville ei häviä Chicagolle piiruakaan; se saattaa olla sillä osa-alueella jopa parempi. Äärimmäisen aktiivisesti hyökkäävän Predatorsin takalinjoilla tarvitaankin ehdottomasti Pekka Rinteen kaltaista muuria.
Myös ykkösketju Filip Forsberg - Ryan Johansen - Viktor Arvidsson on kovaa luokkaa, ja Rinteen tavoin sen on onnistuttava täydellisesti. Tehot eivät saa laskea runkosarjasta, mikäli Predators mielii parista jatkoon. Alakerrassa myös P.K. Subbanilla on valtava työ Shea Weberin roolin paikkaamisessa. Haaste kasvaa runkosarjasta valtavasti.

Minnesota Wild - St. Louis Blues
Yksi Minnesotan ja St. Louisin välisen sarjan mielenkiintoisimmista tekijöistä nähdään penkin takana. Minnesotasta lähdöt saanut Mike Yeo korvasi kauden aikana Ken Hitchcockin St. Louisin päävalmentajana ja ottaa nyt mittaa vanhasta seurastaan. Yeon paineensietokyky mitataan toden teolla.
Minnesota oli alkuvuodesta nimenomaan Mikael Granlundin johdolla yksi koko NHL:n kuumimmista joukkueista. Suomalainen teki kovia tehoja illasta toiseen, ja Wild oli menossa jopa kohti koko konferenssin voittoa. Sittemmin kävi ilmi, että Minnesota pelasi joukkueena toki erinomaista kiekkoa, mutta käytännössä kapasiteettinsa ylärajoilla. Työteliäs joukkue onnistui laajalla rintamalla, mitä tarvitaan myös pudotuspeleissä. Wild lähtee pudotuspeleihin neljän ottelun voittoputkessa, mutta Blues voitti keskinäiset kamppailut runkosarjassa 3-2.
Maalivahtiosasto on tasainen. Devan Dubnyk ja Jake Allen kykenevät molemmat viemään joukkueensa jatkoon tästä sarjasta. Eritoten Allen on hyötynyt päävalmentajan vaihtamisesta ja saanut Yeon alaisuudessa itseluottamuksensa takaisin.
Puolustuksen johtohahmoissa ero on selvä Minnesotan hyväksi. Kevin Shattenkirkin myymisen jälkeen Bluesista on vaikea löytää Ryan Suterin kaltaista ykkösjyrää, saati Jared Spurgeonin kaltaista kakkosviulistia.
Ratkaisijaosastolla Bluesilla taas on heittää kaukaloon tilanteeseen kuin tilanteeseen pelottavaa kaliiberia oleva maalintekijä Vladimir Tarasenko. Vaikka Granlund tekikin oman maali- ja piste-ennätyksensä runkosarjassa, on hänellä vielä matkaa Tarasenkon tasolle. Nyt olisi hyvä hetki saavuttaa se.

Anaheim Ducks - Calgary Flames
Anaheim voitti Pacific-divisioonan viidennen kerran peräkkäin. Se voitti vastustajansa Calgary Flamesin runkosarjassa neljästi, ja Läntisen konferenssin ensimmäisen villi kortti -sijan saanut Flames voitti kerran.
Ducks lähtee sarjaan siis selvänä suosikkina. Suosikkiasemaa puoltaa myös se, että Anaheimin vaihtopenkin takaa löytyy kokenut Stanley Cup -voittaja Randy Carlyle, kun Calgaryn Glen Gulutzan hyökkää nyt kohti päävalmentajauransa ensimmäistä NHL-pudotuspelisarjaa.
Anaheimin ykköstähdistä Ryan Getzlaf on hurjassa iskussa. Hän oli runkosarjassa syöttöpörssin kolmonen 58 syötöllään. Hän lähtee pudotuspeleihin viiden ottelun pisteputkessa ja on jäänyt nollille vain kahdesti kymmenessä viime pelissä. Getzlafin, Rickard Rakellin ja Patrick Eavesin ketju on yksi koko NHL:n paitsi vaarallisimmista, myös tasapainoisimmista.
Corey Perryllä taas on takanaan vaisu kausi, mutta 78 pistettä uran 97 pudotuspeliottelussa on saldo, jonka takia tätä kaiken voittanutta pelaajaa ei pidä jättää huomiotta.
Flames henkilöityy tätä nykyä hyvin pitkälle Johnny Gaudreauun ja Sean Monahaniin, mutta aivan yhtä tärkeä pelaaja kahden suunnan työntekijänä on Mikael Backlund. On odotettavissa, että nimenomaan Backlund laitetaan varjostamaan Getzlafin ketjua.
USA:n nuorten maailmanmestariksi vuonna 2013 torjunut Ducksin rento veskari John Gibson ei ole vielä voittanut yhtään pudotuspelisarjaa NHL:ssä. Pudotuspelien ottelumäärissä noin kuusinkertaisen kokemuksen Gibsoniin verrattuna omaava Flamesin Brian Elliott on voittanut ykkösvahtina NHL:ssä yhden sarjan, San Josea vastaan vuonna 2012.
Ducks ei ole hävinnyt kotonaan Flamesille 25 otteluun, ja sillä on kotietu.

Edmonton Oilers - San Jose Sharks
Sekä Oilers että Sharks taistelivat divisioonansa voitosta ja kotiedusta aivan runkosarjan viime metreille saakka. Ykkössijaa ei saanut kumpikaan, ja kotietu meni Oilersille, joka pääsi pudotuspeleihin ensi kertaa sitten vuoden 2006 ja Stanley Cup -finaalitappion.
Oilers voitti runkosarjakohtaamisista kolme, ja kaksi voitoista tuli runkosarjan kuuden viimeisen ottelun aikana. Muutenkin Sharksin kevät on ollut aavistuksen laskusuuntainen, ja Oilers on pystynyt pelaamaan tasaisemman kauden. Pudotuspelikokemus taas on selkeästi San Josen puolella.
Edmontonin ykköstähti ja tärkein pelaaja on pistepörssin voittanut Connor McDavid. McDavid teki viidessä runkosarjapelissä Sharksia vastaan tehot 4+4. Hänen pysäyttämisensä tulee olemaan Sharksin ehdottomasti tärkein asia tässä sarjassa. Sen takia loistavan kahden suunnan sentterin Logan Couturen toipuminen pelikuntoon on ensisijaista. Couture ei ole pelannut maaliskuun 25. päivän jälkeen.
Thorntonin ja Couturen sairaslomien pidentyessä Brent Burnsin ja Joe Pavelskin vastuut kasvavat entisestään. Erityisesti Burnsin kuuluisaa 60 metrin peliä pitää nähdä myös nimenomaan alakerrassa, Marc-Edouard Vlasicia ei pidä jättää yksin vastuuseen omassa päässä.
Oilersin maalivahti Cam Talbot pelasi hurjat 73 peliä voittaen niistä 42. San Josen Martin Jonesin ohjelma oli hieman armollisempi: 65 starttia, jotka toivat 35 voittoa.