lehtinen_finland

NHL-kausi 2019-20 laitettiin tauolle koronavirusuhan takia 12. maaliskuuta. NHL tarjoaa lukijoilleen sisältöä myös tauon aikana. Tiistaisin muistelemme NHL-pelaajien merkittäviä ja mielenkiintoisia otteluita Pohjois-Amerikan taalakaukaloiden ulkopuolella.

Lähes päivälleen 25 vuotta sitten Suomi voitti ensimmäisen kerran miesten jääkiekon kansainvälisen arvoturnauksen, kun Leijonat kaatoi Ruotsin MM-kisojen finaalissa Tukholmassa. Siitä alkoi uusi aikakausi suomalaisessa jääkiekossa.

  • Se tavallaan muutti ajattelutapaa. Sen jälkeen alettiin uskoa, että Leijonilla on mahdollisuus voittaa joka kerta ja mikä tahansa ottelu. Olihan sillä tavalla ajateltu varmasti aikaisemminkin, mutta voitto antoi junnuille ja kaikille lisää innostusta ja uskoa, historiallisen kultajoukkueen hyökkääjä Jere Lehtinen arvioi.

Lehtinen tunnustaa, että historiallisena kiekkopäivänä 7. toukokuuta 1995 jännitti - siitäkin huolimatta, että Leijonat olivat parantaneet otteitaan turnauksen edetessä ja Globen-hallissa oli paljon suomalaiskatsojia luomassa upeaa tunnelmaa. Otteluun valmistauduttiin aivan kuten mihin tahansa kamppailuun, mutta jokainen tiesi, että ihan tavallisesta pelistä ei ole kyse. Sen lisäksi pelaajien takaraivossa nakersi hieman muisto edellisen vuoden MM-finaalista, joka oli päättynyt rangaistuslaukauskilpailussa 1-2 tappioon Kanadalle.

Mutta päällimmäinen tunne oli kuitenkin se, että voittoon on kaikki mahdollisuudet, ja tunne kasvoi kasvamistaan, kun joukkue saapui hallille virittäytymään otteluun.

  • Kyllä siinä sellainen kutina oli, mutta oikeanlainen kutina. Itse olin kovin nuori silloin (21-vuotias). Sitä vaan meni ja pelasi. Valmistautuminen otteluun oli joka tapauksessa ihan normaali. Meillä oli mielettömän hyvä henki siinä jengissä, Lehtinen muistelee.

Suomi siirtyi ensimmäisessä erässä 1-0 johtoon Ville Peltosen maalilla. Kahden erän jälkeen tilanne oli jo 3-0 Suomelle, kun Peltonen oli iskenyt hattutempun. Päätöserässä Timo Jutila kasvatti johdon 4-0:aan ennen kuin Jonas Bergqvist teki Ruotsin ainoan maalin. Suomi voitti MM-kultaa lukemin 4-1.

Lehtinen sanoo, että tarkkoja muistikuvia 25 vuoden takaisesta ottelusta ei ole. Hän muistaa, että ottelu oli tasainen ja Jarmo Myllys oli muurina Suomen maalilla.

  • Sen verran muistan, että pelissä oli vaikeita hetkiä. Vaikka tulos oli tuo, ottelu olisi voinut kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Voin suoraan sanoa, etten muista edes missä järjestyksessä maalit tulivat. Enkä muista mitään yksittäistä juttua, mitä kopissa puhuttiin. Mutta kopissa oli luottavainen tunnelma, hän kertoo ja jatkaa, että kapteeni Timo Jutila ja muut kokeneet pelaajat kannustivat joukkuetta ja oikealla tavalla rauhoittivat tunteita.

Kahden pettymyksen jälkeen suuri voitto

Ottelun viime hetket ovat hieman paremmin piirtyneet Lehtisen mieleen. Peliä pelattiin tosissaan loppuun saakka, koska milloinkaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Mutta viimeisellä peliminuutilla kaikki tiedostivat, että nyt ollaan lähellä.

  • Kaikki purkautui sitten, kun summeri soi. Tunnetaso oli mielettömän korkea. Voittaminen on kuitenkin se iso juttu joukkueurheilussa. Edellisenä vuonna oli pelattu olympialaiset, ja meillä oli sauma siellä (joukkue saavutti pronssia). Sitten oltiin MM-finaalissa ja hävittiin rankuissa. Nyt se voitto tuli, ja Suomi voitti miehissä ensimmäisen kerran. Vaikea kuvailla sivullisille joukkueen tunnetilaa, Lehtinen herkistyy.

Joukkue juhli keskenään kopissa ja oli Lehtisen sanoin omassa kuplassaan. Heillä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, minkälainen kansanjuhla ja pyöritys heitä odotti Suomessa. Tukholma kuitenkin antoi pienen vinkin.

  • Käytiin Tukholmassa torilla. Siellä oli paljon suomalaisia, ja me oltiin että oho, mitäs täällä. Olin niin nuori, että itselleni selkeni vasta vuosien jälkeen, miten suuri merkitys voitolla oli isossa kuvassa. Mutta ensimmäinen mestaruus, se aukeni sillä hetkellä. Sen muistaa loppuelämän.

Tupu, Hupu ja Lupu -ketju jäi elämään

Tukholman MM-kisat 1995 muistetaan Suomen ensimmäisestä kultamitalista miesten tasolla, mutta myös Tupu, Hupu ja Lupu -ketjusta. Nuoret miehet Lehtinen, Saku Koivu ja Peltonen pelasivat suurella sydämellä, takoivat maaleja ja kylvivät pelkoa vastustajiin. Kisoissa syntynyt yhteys on edelleen elossa.

  • Yhteys oli kentällä ja sen ulkopuolella. Ajateltiin asioista samalla tavalla. Ei se yhteys ole sieltä mihinkään kadonnut, vaikka ikää on tullut ja tavataan aika harvoin. Kyllähän noista ajoista joskus keskustellaan, mutta enemmän se on sellaista hiljaista tietoisuutta meidän yhteisistä ajoista, Lehtinen kuvailee.

Tuntuuko, että mestaruudesta on jo 25 vuotta?

  • Ei tunnu! Kun näkee Sakun, Villen tai jonkun muun sen porukan pelaajan, niin tuntuu kuin kisat olisi pelattu ihan äsken, Lehtinen naurahtaa.

*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]

MM-vuoden syksyllä tapahtui toinen suuri asia tähtiketjun elämässä. Lehtinen siirtyi Dallas Starsiin, Koivu Montreal Canadiensiin ja Peltonen San Jose Sharksiin.

  • Meillä kaikilla NHL oli MM-kisojen aikaan haaveena. Neuvottelut käytiin kesällä, ja sopimukset tehtiin muistaakseni heinäkuussa, Lehtinen mainitsee.

Nykyisin Suomen miesten maajoukkueen GM:nä toimiva Lehtinen pelasi Dallasissa koko NHL-uransa, joka päättyi kauteen 2009-10.

  • Isossa kuvassa tuon MM-kullan merkityksen on tajunnut vasta vuosien saatossa ja varsinkin silloin, kun ura loppui. Samoin iän myötä on ymmärtänyt entistä paremmin sen, kuinka upeaa oli olla mukana siinä porukassa, hän summaa.