Kolme kysymystä: Vancouver Canucks

Otamme NHL:n kaikki 32 joukkuetta vuorollaan suurennuslasin alle elokuun alusta lähtien. Tänään nostamme esiin kolme olennaista kysymystä Vancouver Canucksista.

Vancouver Canucks sijoittui viime kaudella 90 sarjapisteellään Pacific-divisioonassa viidenneksi ja Läntisessä konferenssissa kymmenenneksi, mikä tiesi kauden päättymistä runkosarjaan. Kyseessä oli valtava pettymys, sillä vuotta aiemmin Canucks ylsi 109 pisteeseen, voitti divisioonansa ja oli konferenssin kolmonen.

Suurin tason lasku nähtiin hyökkäyksessä, jossa joukkueen maalimäärä romahti liki 50 osumalla. Alkavalla kaudella yksi suurimmista teemoista onkin tehokkuuden palauttaminen.

Mielenkiintoa riittää myös valmennuksen suhteen, sillä Adam Foote on aloittamassa ensimmäistä kauttaan päävalmentajana NHL:ssä.

Nostaako hyökkäyksen kärkiosasto tasoaan?

Canucksin maalimäärä laski viime kaudella 233 osumaan, joka oli koko sarjan kymmenenneksi pienin lukema. Vuotta aiemmin Canucks oli NHL:n kuudenneksi tehokkain joukkue, joten pudotus oli raju. Syylliset löytyvät etenkin kärkikalustosta, jonka kovimmat nimet epäonnistuivat selvästi.

J.T. Miller takoi hyvää jälkeä, mutta hän ei sopeutunut joukkueen pukukoppiin, minkä vuoksi hänet kaupattiin kesken kauden New York Rangersiin. Pääasiallinen vastuu jäi näin ollen Elias Petterssonille ja Brock Boeserille, mutta molempien pistetuotanto sakkasi. Sentteri Pettersson teki 64 otteluun tehot 15+30=45, laituri Boeser 75 otteluun 25+25=50. Alkavalla kaudella on selvää, että molempien täytyy palata huipputasolleen. Pettersonilla se voi tarkoittaa yli 80 pinnan ja Boeserilla yli 40 maalin kautta.

Heidän lisäkseen myös muilta kärkihyökkääjiltä on löydyttävä tuloksentekokykyä. Conor Garland ja Jake DeBrusk täyttivät odotukset viime kaudella, mutta kummallakin voisi olla kykyjä vieläkin parempaan. Garland takoi 19+31=50 pinnaa, DeBrusk 28+20=48.

Miller-kaupassa Rangersista Canucksiin siirtyneen Filip Chytilin pitäisi pystyä kantamaan kakkosentterin saappaita ja yltää 50-60 pinnan kauteen. Hänen NHL-uransa paras kausi on tuottanut tähän mennessä 45 tehopistettä, mutta tshekkihyökkääjän rooli jäi Manhattanilla maltilliseksi. Nyt Chytilillä on elämänsä tilaisuus lunastaa ne odotukset, joita häneen on kohdistunut.

Kovia tekoja vaaditaan myös Edmonton Oilersista hankitulta Evander Kanelta, joka tuo Vancouveriin vahvaa playoff-kokemusta. Kanen toivotaan täyttävän Millerin saappaita edes jonkin verran ja löytävän huippuvireensä, mikä voisi tarkoittaa 60-70 tehopisteen kautta.

Ainut varma asia on, että tähtipuolustaja Quinn Hughes takoo tulosta illasta toiseen, mutta hän ei saisi olla ainoa kärkiosaston suuronnistuja.

Onko Foote valmis päävalmentajan rooliin?

Päävalmentajan vaihtaminen on aina merkittävä muutos, mutta Canucksissa ei odoteta pelisysteemiin erityistä suunnanvaihtoa. Rick Tocchetin korvannut Foote toimi kolme viime kautta Canucksin apuvalmentajana ja vastasi muun muassa puolustuspelin kehittämisestä. Canucks kasvoi oman alueen pelissä hyvin kolmen vuoden aikana, ja sama kehitys jatkunee alkavalla kaudella.

Footen kohdalla riittää kuitenkin kysymysmerkkejä, sillä kyseessä on keltanokkaluotsi. Ensimmäinen päävalmentajapesti NHL-tasolla on vaikea rasti, joten Footellakin riittää paljon opeteltavaa. Täytyy myös muistaa, ettei entisellä tähtipakilla ole takanaan vielä montaa vuotta valmentajana. Tarkalleen ottaen hän on toiminut huipputasolla vasta viisi vuotta, joista kaksi ensimmäistä kului päävalmentajan roolissa juniorisarja WHL:n Kelowna Rocketsissa.

Footen etuna on kuitenkin hänen valtava karismansa. Pelaajat arvosta kaiken nähnyttä legendaa, ja hän varmasti tietää, miten Canucksin ryhmästä saa yhtenäisemmän. Se on avainasia heikon viime kauden jälkeen.

Muodostavatko Lankinen ja Demko liigan pelätyimmän veskarikaksikon?

Ennakkoon Canucksin yksi suurimmista vahvuuksista löytyy maalin suulta, jossa on kaksi todella potentiaalista nimeä. Thatcher Demko on ollut jo vuosien ajan Canucksin tähtiveskari, mutta loukkaantumiset ovat olleet hänen riesanaan. Kevin Lankinen puolestaan yllätti kaikki viime kaudella ja hoiti ykkösmaalivahdin roolia näyttävästi. Suomalainen sai tilastoihin 51 ottelua, torjuntaprosentin 90,2 ja päästettyjen maalien ottelukohtaisen keskiarvon 2,62.

Parhaassa tapauksessa Canucksilla on alkavalla kaudella kaksi ykkösveskarin mitat täyttävää torjujaa. Mutta pystyykö jompikumpi ottamaan selkeästi ykkösmaalivahdin roolin? Viime kauden perusteella ei olisi ihme, jos Lankinen löisi taistelussa Demkon.

Tosin kummakin kohdalla on myös muistettava, ettei kyseessä ole mitään satavarmoja onnistujia. Demkon palaaminen huipulle on täysin auki. Lankinen taas on pelannut pelannut NHL-jäillä vasta yhden kokonaisen huippukauden.

Mikäli Canucks haluaa palata huipulle, se tarvitsee huipputason maalivahtipeliä. Jos Lankinen ja Demko muodostavat liigan pelätyimmän veskarikaksikon – mihin heillä on olemassa kaikki kyvyt – vancouverilaisten tilanne näyttää erittäin hyvältä.