Kohokohdat Hockey Hall of Fame -seremonian puheista

Jääkiekon kunniagalleria Hockey Hall of Fame sai maanantaina virallisesti kahdeksan uutta jäsentä.

Vuoden 2025 valintaluokassa kunnianosoituksen ansioistaan jääkiekon parissa saivat pelaajina Jennifer Botterill, Zdeno Chara, Brianna Decker, Duncan Keith, Aleksandr Mogilnyi, Joe Thornton sekä rakentajina Jack Parker ja Daniele Sauvageau.

Mogilnyi ei ollut läsnä tapahtumassa, mutta muut pääsivät pitämään kiitospuheen yleisön edessä. Seuraavassa poimintoja juhlatapahtuman puheista.

Jennifer Botterill

Olympialaisissa pelaamisesta haaveillut Jennifer Botterill saavutti unelmansa lopulta neljä kertaa. Hän voitti Kanadan kanssa kolme kultamitalia ja yhden hopean.

Hänen ajatuksensa palasivat nuoruuteen ja yksittäiseen hetkeen lounaspöydän äärellä Cal-isän kanssa. Silloin 15-vuotiaan Botterillin maailma mullistui, ja polku lukemattomia nuoria pelaajia myöhemmin inspiroineeseen uraan kirkastui.

- Sanoin isälle, että haluaisin jonain päivänä pelata jääkiekkoa Kanadan paidassa olympialaisissa, mutta että en ollut varma, oliko se mahdollista. Hän katsoi minua pöydän toiselta puolelta ja kysyi, että jos joku muu voi olla siellä, niin miksi en minä? Ja niin näkökulmani muuttui täysin, Botterill kertoi.

Zdeno Chara

Kaksi eurooppalaista legendaa kohtasi toisensa, kun Boston Bruinsissa valtaosan urastaan luutinut Zdeno Chara vastaanotti oman Hall of Fame -laattansa Detroit Red Wingsistä muistettavalta Nicklas Lidströmiltä.

Lidström valittiin Hall of Famen jäseneksi kymmenen vuotta sitten, vuonna 2015, ja hyvällä syyllä. Charalle puolustajien yhteinen hetki oli merkittävä.

- Olin todella onnekas, kun sain katsoa Michael Jordania 1990-luvulla ja Lance Armstrongia 2000-luvulla. Se oli todella inspiroivaa. Mitä kuitenkin tulee minua inspiroineeseen jääkiekkoilijaan, se oli Nick Lidström, vaikka tiesinkin olevani täysin toisenlainen pelaaja. Yritin aina saada pelaamiseeni joitain hänen taitojaan, Chara sanoi.

Brianna Decker

Yhdysvaltojen paidassa maajoukkueuransa huippuhetket saavuttanut Brianna Decker jakoi kunniaa omille esikuvilleen ja joukkuekavereilleen. Hänen puhessaan mainittiin pitkä lista jääkiekon menestyneimpiä naisia sekä lapsuudessa ja nuoruudessa jääkiekon mahdollistaneita ihmisiä.

- Jääkiekko on antanut minulle niin paljon. Olen saanut elinikäisiä ystävyyssuhteita, unohtumattomia muistoja, ja nyt tämän uskomattoman kunnian. En koskaan pelannut kunnianosoitusten takia, mutta tämä hetki merkitsee minulle kaikkea, koska se todella kuvastaa kaikkia ihmisiä, jotka tukivat minua matkan varrella, Decker sanoi.

Wisconsinista ponnistanut Decker lopetti uransa viimeisimpiin, vuoden 2022 olympialaisiin, kolmanteen olympiamitaliinsa. Vuonna 2018 tuli kultaa, vuosina 2014 ja 2022 hopeaa. Maailmanmestaruuksia kertyi kuusi.

Duncan Keith

Duncan Keith oli mukana Chicago Blackhawksin menestyksekkäissä joukkueissa 2010-luvun alkupuolella ja voitti kolme Stanley Cupia. Nyt hän ei enää ole kiekollinen puolustaja, vaan jääkiekkoisä.

Se toi mieleen muistot omasta lapsuudesta, kuten Keithiä pikkupoikana harjoituksiin ennen pitkää työvuoroa kuljettaneesta äidistä. Ympyrä on sulkeutunut oman vanhemmuuden myötä.

- Hienointa eivät olleet voitot tai viirit, vaan ihmiset. Joukkuekaverit joista tuli veljiä, valmentajat jotka uskoivat minuun, huoltajiin jotka pitivät meidät terveinä, perheeseen joka seisoi takanani nousuissa ja laskuissa. Sitä tämä laji antaa. Ihmisiä, joiden kanssa kamppaillaan, ja ihmisiä joista tulee kuin perhettä, Keith sanoi ja kiitti erikseen Colton-poikaansa, jonka innon kautta hän kertoi rakastuneensa jääkiekkoon uudelleen.

Jack Parker

Jack Parker vietti lapsuutensa ja nuoruutensa koripallohullussa kaupungissa Massachusettsin osavaltiossa. Vasta yhtenä jouluna veljen kanssa saadut joululahjat saivat hänet ajattelemaan, että ehkä jääkiekko olisikin hänelle houkuttelevampi laji.

- Olin koripalloilija. Bob-veljeni ilmoitti, että hänestä tulisi jääkiekkoilija, nykyisin 80-vuotias Parker muisteli.

- Sain koripallon ja tennarit. Bob sai luistimet, mailan, ja Gordie Howen pelipaidan jossa oli selässä ysi ja edessä Detroit Red Wingsin logo. Katselin kuusen alle ja mietin, että saatan olla väärässä lajissa.

Parker on amerikkalaisen yliopistojääkiekon menestyneimpiä hahmoja. Hän saavutti valmentajana 897 voittoa ja kolme NCAA:n mestaruutta: ensimmäisen vuonna 1978 ja viimeisen vuonna 2009. Hän valmensi Boston Universityn joukkuetta vuosina 1973-2013.

Daniele Sauvageau

Daniele Sauvageau teki erityistä historiaa tullessaan valituksi Hall of Famen jäseneksi rakentajana ensimmäisenä naisena. Quebecissa kasvanut Sauvageau päätyi jääkiekon pariin Sylvain-veljensä vanavedessä, mutta ei saanut silloisessa ajankuvassa lupaa pelata. Sen sijaan hänelle sanottiin, että hän voisi osallistua täyttämällä vesipullot ja toimittamalla ne vaihtoaitioon.

- Vanhempani opettivat, että kun ovet sulkeutuvat, pitää vain löytää toinen reitti. Kesäkuun 24. päivä kello 13.22 sain puhelun, ja luulin silloin melkein, että huoneessani oli haamu kertomassa upeat uutiset Hall of Fame -valinnasta. Sekunnissa kaikki ne ei-sanat - "et voi pelata", "et voi valmentaa", "et voi tehdä tätä" - katosivat, Sauvageau sanoi puheessaan.

Sauvageau muun muassa saavutti olympiakultaa Kanadan päävalmentajana. Myöhemmin hän on työskennellyt esimerkiksi Montrealin yliopistojoukkueen GM:nä ja Montrealin PWHL-joukkueissa.

Joe Thornton

Joe Thornton puhui vaimostaan ja lapsistaan kyyneleet silmissä kiittäessään perhettään saamastaan tuesta. Parhaiten San Jose Sharksista muistettava hyökkääjä naureskeli vierailleensa Hockey Hall of Famessa viimeksi silloisen joukkuekaverinsa Brent Burnsin vanhempien häissä ja nauttineensa illasta niin railakkaasti, ettei uskonut saavansa kutsua takaisin.

Ennen pitkää uraansa Sharksin keulakuvana Thornton aloitti NHL-pelinsä Boston Bruinsissa, Johnny Bucykin mentoroimana kärkivarauksena. Sitten tuli kuitenkin kova paikka, kun Bruins kauppasikin Thorntonin San Joseen. Ensimmäisiä, koettelevia tunteja Thornton muisteli maanantaina.

- Sitten kuitenkin tajusin. Olin 26-vuotias. Olin parhaassa peli-iässä, joten lähdetään länteen ja annetaan mennä. Kaikki loksahti kohdilleen ja hallille oli helppo mennä. Tunsin oloni dominoivaksi, Sharksissa vuodesta 2006 aina vuoteen 2020 pelannut Thornton sanoi.