Kings joutuu pohtimaan isoja ratkaisuja

Los Angeles Kingsin kausi päättyi pettymykseen. Laajennusjoukkue Vegas Golden Knights lähetti Kingsin lomille pudotuspelien avauskierroksella tylysti otteluvoitoin 4-0.
Sarja oli todella tasainen, vaikka lopputulemasta voisi muuta kuvitellakin. Kaikki ottelut päättyivät maalin erolla ritareiden hyväksi ja olivat todella vähämaalisia.

Golden Knights voitti Kingsin käytännössä niillä osa-alueilla, joiden olisi pitänyt olla kuninkaiden heiniä. Sarjan lähtökohdat olivat ne, että ritarit tekivät runkosarjassa neljänneksi eniten maaleja ja voittivat pelejä pitkälti laajuutensa sekä hyökkäystehojen ansiosta, ja Kings puolestaan päästi koko liigassa vähiten maaleja. Käsikirjoituksen piti näin ollen sopia kuninkaille erinomaisesti.
Los Angelesin kärkiosaston piti olla Anze Kopitarin, Tyler Toffolin, Jeff Carterin ja kumppaneiden johdolla laadukkaampi kuin vastustajalla, ja heidän piti oletusarvoisesti pystyä kääntämään vähämaaliset ottelut hyväkseen. Kings onnistui kuitenkin tekemään kolmeen otteluun vain kolme maalia. Jo tilastoista voi päätellä, että hyökkäyksen kärki epäonnistui tehtävässään.
- Ehdottomasti pitää nostaa hattua Marc-Andre Fleuryn suuntaan, koska hän pelasi hyvin. Emme tehneet omista paikoistamme riittävän hyvin maaleja, totesi Kingsin tähtihyökkääjä Anze Kopitar.

Kings on tunnettu fyysisestä pelitavastaan. Vielä neljä vuotta takaperin se toimi, sillä rymistelevä kuningaskaarti voitti tuolloin edellisen Stanley Cupinsa. Sama runkomiehistö on ollut kasassa siitäkin eteenpäin, mutta nyt näyttää väkisinkin siltä, että sen osalta edessä on muutoksien aika.
Golden Knights oli etenkin kotipeleissään pitkälti niskan päällä vahvan pelinopeutensa turvin, eikä raskasjalkainen Kings saanut oikeastaan missään vaiheessa punaisesta langasta kiinni. Se antoi ritareille erinomaiset lähtökohdat sarjan voittamiseen.
Lisää aiheesta: [Mitäs sitten keksitään, Vegas Golden Knights?\]
Vaikka Kingsin tuore GM, seuraikoni Rob Blake, on tehnyt töitä joukkueen pelitavan muuttamiseksi, tämä kevät tuli eteen vielä liian nopeasti.
Blaken ensimmäinen peliliike oli kokeneen Darryl Sutterin vaihtaminen John Stevensiin päävalmentajan tontilla. Sillä seura kertoi pyrkineensä tuomaan lisää hyökkäystehoja, koska Sutterin viimeiset kolme kautta jäivät vajaiksi juuri hyökkäysosaston tehojen puolesta.
Stevensin ensimmäinen kausi toi jo hieman valoa tunnelin päähän, mutta töitä on vielä edessä rutkasti.
- Minusta otimme askeleita oikeaan suuntaan, mutta meillä on vielä paljon hommia edessä. Olen todella tyytyväinen siihen, miten muutamat meidän nuorista pelaajistamme pelasivat tänä vuonna. Meillä on kuitenkin monta kaveria, joiden haluamme ottavan enemmän vastuuta. Me olemme aina ylpeitä hyvästä puolustuspelaamisestamme, mutta meidän pitää jatkossa pystyä olemaan ylpeitä voittamisesta ja löytää samalla keinot voittaa otteluita tähän aikaan vuodesta, totesi Stevens.
Taalaliigassa on menty pelin evoluutiossa kovaa vauhtia siihen suuntaan, että peli nopeutuu entisestään, eikä entisten aikojen suoraviivaisella ja yksinkertaisella rymistelykiekolla enää pärjää pitkälle. Kingsin leirissäkin se on huomattu, ja Sutterin vaihtaminen Stevensiin oli ensimmäinen askel. Joukkueen runkoa ja identiteettiä ei kuitenkaan muuteta vuodessa.
Kiekollisesti taitavat ja taktisesti mukautuvat joukkueet ovat ottaneet vahvaa jalansijaa etenkin kevään peleissä. Nostetaan esimerkkinä vaikka Boston Bruinsin ja Toronto Maple Leafsin välinen ottelusarja. Bruins on pystynyt erinomaisesti säilyttämään fyysisen identiteettinsä, mutta samalla se kykenee vastaamaan Maple Leafsin hurjaan vauhtiin ja formulakiekkoon. Anaheim Ducksin taas voisi nostaa hieman samaan kerhoon Kingsin kanssa. Se on fyysinen ja kokenut joukkue, mutta jalkanopeus ei tahdo riittää San Jose Sharksia vastaan.

Los Angelesissa on edessä mielenkiintoiset ajat. Muutoksia on tehtävä, ja isojenkin palasten liikuttelemista harkitaan varmasti. Kopitar, Carter, Dustin Brown ja Drew Doughty ovat muodostaneet joukkueen kivijalan jo monta vuotta. Nyt tilanne on mielenkiintoinen.
Carter on edelleen erinomainen hyökkääjä taalaliigaan, mutta jos Kings haluaa lähteä uudistumaan, hänestä saisi varmasti hyviä palasia vastineeksi siirtomarkkinoilla. Brown nosti tasoaan vaikeiden vuosien jälkeen ja on tietyllä tavalla Kingsin ruumiillistuma. Kopitarin kohdalla mitään liikkeitä on turha edes miettiä, sillä huippusentteri ei ole siirtymässä mihinkään. Tuon kivijalan liikkuvimmat palaset ovat Carter ja Doughty.
Lisää aiheesta: [Golden Knights marssi toiselle kierrokselle\]
Niin, herra nimeltä Drew Doughty.
Sarjan eliittipuolustajiin lukeutuvan kanadalaisen nimi on pyörinyt siirtohuhuissa läpi kauden. Herran sopimus loppuu kauden 2018-19 jälkeen, ja ilmoilla on pyörinyt paljon huhuja, että hän olisi vaihtamassa maisemaa jo tänä kesänä.
Se olisi todella karu isku Kingsille, sillä Doughty on alakerran ylivoimainen isäntä, mutta toisaalta hänen markkina-arvonsa on niin kovaa luokkaa, että sillä saisi varmasti mainioita rakennuspalikoita joukkueen tulevaisuutta ajatellen.
Alec Martinez, Jake Muzzin ja Derek Forbort ovat hyviä runkopuolustajia alakerrassa, joten aivan tyhjän päälle se osasto ei jäisi ilman Doughtyakaan. Tosin puolustuksen kiekollinen osaaminen olisi kuitenkin iso kysymysmerkki, jos hän lähtisi muuanne.
Nykyisen rungon ikärakenne on jo sitä luokkaa, että menestysikkuna heidän kanssaan ei ole enää kauan auki. Kopitar (30 vuotta), Carter (33), Brown (33) ja Jonathan Quick (32) ovat jo sen ikäisiä, että Los Angelesissa pohditaan varmasti, vieläkö heidän kanssaan voitaisiin tavoitella lordi Stanleyn kannua pienten hienosäätöjen avulla.
Myös seuran tulokasosasto herättää hieman kysymyksiä tulevaisuuden suhteen. Adrian Kempe on Kingsin omista varauksista ainoa pelaaja, joka on pystynyt ottamaan vakiopaikan NHL-kokoonpanosta sitten Tanner Pearsonin, joka varattiin ensimmäisellä kierroksella kesällä 2012.
Los Angeles ei ole onnistunut varauksissaan kovinkaan hyvin viime vuosina, sillä edellisen kolmen kesän varauksista kukaan ei ole vielä pelannut peliäkään NHL:ssä. Tosin viime kesän ykköskierroksen varaus Gabriel Vilardi on tulossa vahvasti taalaliigaan. Paul LaDuelta odotetaan myös läpimurtoa puolustuspäässä, ja Vilardin ohella sentteriosastolle on tekemässä tuloaan muutama mielenkiintoinen nimi, kuten hurjia tehoja OHL:ssä takonut Jaret Anderson-Dolan.

Rob Blakella ja kumppaneilla onkin paljon mietittävää. Nykyinen joukkue ei kykene vastaamaan NHL:n vaatimustasoon jalkanopeudeltaan, ja kärkipelaajat lähestyvät viimeisiä huippuvuosiaan.
Los Angeles Kings on oikeastaan hieman samassa tilanteessa kuin muutama muukin 2010-luvulla menestynyt NHL-joukkue. Esimerkiksi Chicago Blackhawksissa murrosvaihe on käynnissä, ja siellä johtoportaalla on myös paljon kysymyksiä edessään.
Minkä tien Kings sitten valitsee, sen aika näyttää. Stevensin pestaaminen oli ensimmäinen iso askel, mutta nyt on aika ottaa seuraava harppaus.