Joulun hengen mukaisesti pysähdymme hetkeksi ja tankkaamme vihreiden kuulien, kinkun ja piparkakkujen sijaan syyskauden tilastoja. Ja koska nimenomaan pysähdymme, aloitamme maalivahdeista, joiden työtä kaikenlainen pysäyttäminen on illasta toiseen.
Yksikään veskari ei ole vielä toistaiseksi yltänyt jouluun mennessä tonnikerhoon eli tuhanteen pysäytettyyn kiekkoon. Yksi tosin pääsee lähelle. Ottawa Senatorsin Craig Anderson on ollut syksyn työllistetyin veräjänvartija, sillä hänen maaliaan kohti on paukutettu tähän mennessä 1 095 laukausta, kun kaikilla muilla NHL-veskareilla vetoja on tullut korkeintaan kolmenumeroinen määrä.
Senatorsin ykkösvahti on torjunut kudeista 991 kappaletta. Se antaa torjuntaprosentiksi 90,5, mikä ei nyt tällä kertaa ja tässä tarkastelussa ole oleellinen lukema - eikä se toki ole kovin erikoinenkaan. Anderson näet löytyy prosentillaan veskaritilastosta vasta sijalta 40 Antti Raannan ja Roberto Luongon välistä.
Mutta paljon Andersonia kohti tosiaan on lauottu, itse asiassa yli 100 kertaa enemmän kuin ketään muuta. Anaheim Ducksin John Gibsonin vartioimaa maalia kohti on ammuttu toistaiseksi 991 vetoa, joista hän on torjunut 918, Toronto Maple Leafsin tanskalaisvahti Frederik Andersenin luvut ovat 965/891 ja Vegas Golden Knightsin Marc-Andre Fleuryn 950/861.
On tietysti vain ajan kysymys, milloin muut virkaveljet suojuksineen saavuttavat nelinumeroisen laukaisumäärän, mutta Andersonin joulutauon lukema on perin poikkeuksellinen myös historiallisessa katsannossa. Joulutaukoon mennessä vain kolme maalivahtia on viimeisten 65 vuoden aikana kirjauttanut tililleen enemmän kohti tulleita kuteja kuin 37-vuotias Anderson.
Lisää aiheesta: [Taalakaukaloissa pelataan kaikkien aikojen suomalaiskautta]
Jos tilastoja kelaa aina 1950-luvulle asti, numeroiden syövereistä pystyy kaivamaan Andersonin edelle vaivaiset kolme nimeä. Al Rollins (1955-56, 1 243 laukausta, 1 147 torjuntaa) ja Gump Worsley (1955-56, 1 162/1 091) olivat Andersonia työllistetympiä, mutta modernina aikana ja 2000-luvulla vain Roberto Luongo (2005-06, 1 132/1 034) on saanut hikoilla, venyä tai torjua syksyllä enemmän kuin Senators-vahti tällä kaudella.
Tietysti veskarien työmäärää voi tarkastella myös monista muista vinkkeleistä. Toistaiseksi vain Fleury on ollut tolppiensa välissä yli 2 000 minuuttia. Golden Knightsin supertähti on ollut töissä peräti 2 018 minuuttia ja 41 sekuntia. Anderson (1 742.49) on tässä tilastossa "vasta" neljäs. Toki on huomautettava, että hän oli myös vuosi sitten joulutauolle lähdettäessä ainoa yli tuhat kertaa tulitettu (30 ottelua, 1 025/947) veskari, ja viimeisten neljän vuoden aikana hän löytyi tämän tilaston kärjestä kuusijuhlan hetkellä myös 2015-16.
Ei ihme, jos Anderson on halunnut joulutauolla vain hengähtää.
No, tauot on tietysti tarkoitettukin tauoiksi. Ne ovat hengähtämistä varten, eikä silloin lasketa sen paremmin päästettyjä kuin torjuttuja kilokaloreita.
Entäpä mitä kenttäpelaajat ovat saaneet viime vuosina aikaiseksi joulutaukoon mennessä?
Eivät läheskään niin paljon kuin pisterohmut tällä kaudella. NHL:ssä on ollut viime vuosina sangen harvinaista yltää jouluun mennessä 50 tehopisteeseen.
Vuosi sitten vain Tampa Bay Lightningin Nikita Kutsherov (24+27=51) oli rikkonut jouluun mennessä 50 pisteen rajan. Hän keikkui silloin myös maalintekijätilaston kärjessä ennen 23 osumaa latonutta Washington Capitalsin Aleksander Ovetshkinia. Nyt 50 pisteen rajan puhkaisseita on Rantasen (16+43=59) ja Kutsherovin (16+41=57) lisäksi kolme muuta: Avalanchen Nathan MacKinnon (22+34=56), Edmonton Oilersin Connor McDavid (19+33=52) ja Toronto Maple Leafsin Mitch Marner (12+38=50).