– Olen tähän mennessä oppinut sen, että valmentaminen on täällä ihan samanlaista. Italialaispelaajat ovat ehkä hiukan enemmän perheorientoituneita, koska jääkiekko ei ole täällä niin suuressa asemassa, Jalonen pohti.
– Suomessa jokainen jääkiekkoilija unelmoi NHL:ssä pelaamisesta, mutta täällä Italiassa tilanne on toinen. Vain muutama pelaaja haaveilee pääsystä taalajäille. He haluavat edustaa maataan, mikä on todella tärkeää myös minulle.
Jalonen on seurannut koko kauden ajan italialaispelaajia, jotka kiekkoilevat seurajoukkueissa ympäri Eurooppaa. Hän on valmentanut Italian maajoukkuetta jo viidessä ottelussa, ja nyt edessä odottaa torstaina käynnistyvä Sosnowiec Cup. Vastaan asettuvat Unkari, Slovenia ja isäntämaa Puola.
Italian ei tarvitse kilpailla paikasta olympiaturnaukseen, sillä isäntämaa on automaattisesti mukana. Jalosen lähitulevaisuuden suurin tavoite onkin sijoittua kahden parhaan joukkoon huhti-toukokuun vaihteessa Romaniassa pelattavassa 1. divisioonan A-lohkon MM-turnauksessa. Tuolloin vastassa ovat Iso-Britannia, Japani, Puola, Romania ja Ukraina. Sijoitus kahden parhaan joukossa toisi paikan keväällä 2026 Sveitsissä pelattaviin MM-kisoihin.
Jalonen ja hänen valmennusryhmänsä on keskittynyt mahdollista olympiakokoonpanoaan kartoittaessaan niihin pelaajiin, jotka ovat edustaneet Italiaa aikaisemminkin. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset pelaajat, jotka ovat saaneet sukuhistoriansa perusteella myös Italian kansalaisuuden.
– Tämä on mielestäni oikea ratkaisu. Se on hiukan väärin, jos joku NHL:ssä pelaava italialaistaustainen pelaaja olisi joukkueessa, vaikka hän ei ole koskaan edes käynyt maassa. Tämä on lähtökohtaisesti mahdollisuus niille pelaajille, jotka pelaavat Italiassa, Jalonen sanoi.
– En usko siihen, että joukkueeseen voisi valita NHL-pelaajia, jotka eivät ole pelanneet täällä tai edustaneet maajoukkuetta ennen. Kaikki on kuitenkin aina mahdollista. Voisimme ehkä tehdä poikkeuksen muutaman pelaajan kohdalla, mutta isossa kuvassa se olisi vääryys nykyisiä maajoukkuepelaajia kohtaan.
Jos Italian olympiajoukkueessa nähdään Pohjois-Amerikassa syntyneitä pelaajia, heidän urakehityksenä tulee suurella todennäköisyydellä muistuttamaan puolustaja Phil Pietroniron vastaavaa. Tshekin pääsarjassa Kladnon riveissä pelaava 30-vuotias puolustaja syntyi Montrealissa, mutta muutti myöhemmin valmentajaisänsä Marcon kanssa Yhdysvaltoihin. Nyt käynnissä on jo kahdeksas kausi Euroopassa, minkä lisäksi Pietroniro on edustanut Italiaa kaudesta 2018-19 lähtien.
Tässä mielessä Jalonen nostaa jalustalle yhteenkuuluvuuden tunteen, joka oli vahva tunnusmerkki myös Suomen maajoukkueissa.
– Joukkueen sisäinen kemia ja yhteishenki ovat keskiössä. Näin jo viiden ottelun aikana, että italialaispelaajat haluavat pelata toisilleen. He ovat valmiita uhrautumaan omalle maalleen. Tässä mielessä he muistuttavat hyvin paljon suomalaispelaajia, Jalonen kommentoi.
– Halusimme, että Suomen maajoukkue olisi aina vaikea vastustaja. Rakastimme sitä pelityyliä. Aleksei Zhamnov oli Venäjän päävalmentaja, kun voitimme heidät olympiafinaalissa. Yleensä hävinneen joukkueen päävalmentajaa ei näe voittajan pukukopissa, mutta hän halusi tulla kertomaan meille, kuinka vahva joukkue me olimme. Haluan rakentaa Italiasta samantyylisen joukkueen. Tähän mennessä olemme olleet muille erittäin vaikea vastustaja.
Vuoden päästä Jalosella on edessään tilaisuus, jollaista hänelle ei olisi tarjoutunut jääkiekkoa rakastavassa kotimaassaan. Hänellä on mahdollisuus kasvattaa jääkiekon suosiota Italiassa niin, että menestys mitataan tulevaisuudessa rekisteröityjen pelaajien ja ostettujen lippujen määrällä.
– Se on tavoitteemme. Haluamme tehdä itsemme ja kannattajamme ylpeiksi, Jalonen päätti.
