Maalivahtilegenda Gerry Cheevers aloitti maskien kuvioinnin

Kuvassa on maalivahti Gerry Cheeversin legendaarinen "Stitches"-maski. Kyseinen kasvosuojus on nykyään kaksinkertaisen Stanley Cup -voittajaveskarin tyttärenpojan makuuhuoneessa. Cheevers - tai siis hänen nimensä - majailee puolestaan jääkiekon kunniagalleriassa, Hockey Hall of Famessa.

Cheevers pelasi tuon ajan normien mukaan ensimmäiset NHL-ottelunsa ilman maskia, mutta alkoi suojaamaan kasvojaan Boston Bruinsin vuosinaan 1960-luvun lopussa.

Kasvosuojat olivat alkuaikoina yleensä yksivärisiä ilman mitään koristeluja. Cheeversin maskin kuvitus alkoi sattumasta hänen ollessaan "lempiharrastuksensa" eli harjoituksista lintsaamisen parissa.

- Tämä alkoi vitsinä. Yritin yhtenä päivänä päästä harjoituksista pois ja olin pyörtymäisilläni aivan kuin olisin loukkaantunut. Kiekko osui minua maskiin, ja olisin kyllä saanut haavan, jos en olisi pitänyt maskia tuona päivänä, Cheevers muisteli.

Bostonin tuolloinen päävalmentaja ja myöhemmin pitkäaikainen GM Harry Sinden oli Cheeversin juonien tasalla.

- Sinden tuli tarkastamaan vointiani ja näki, että olin hyvässä kunnossa. Hän sanoi, että minun pitää palata jäälle. Ajattelin, että voin vain maalata ison tikin maskiini. Se olikin sitten hauskaa tai koomista, joten päätimme alkaa seuraamaan kaikkia tikkejä, joita olisin voinut saada, Cheevers jatkoi.

Varsinaisen maalaustyön hoiti Cheeversin kanssa juonessa mukana ollut Bruinsin huoltaja John "Frosty" Forristall, joka vastasi maskien ulkonäöstä.

- Ottelu- ja harjoitusmaskit olivat kaikki käytännössä samanlaisia. Se oli Forristallin homma. Minun tehtäväni oli pitää maskia päässäni. Minulla oli vain yksi ottelumaski ja ehkä 9-10 harjoitusmaskia vuosien aikana, mutta ne tikit olivat periaatteessa samoissa paikoissa kaikissa. Sanon kyllä, että jos ei olisi ollut maskia ja ne kiekot olisivat osunet niihin kohtiin, niin naama olisi kuin Boris Karloffilla (englantilainen näyttelijä, joka oli tunnettu Frankenstein-rooleistaan), Cheevers kertoi.

Kahden aikakauden miehenä Cheevers tietää, että maalivahtien pelityyli muuttui kasvosuojusten tultua.

- Sitä pelaa paljon matalammalla eikä pelkää niin paljon, kun on maski. Maalivahti on tietenkin taipuvainen saamaan osumia maski päässä. Sitä pelaa eri tavalla, Cheevers totesi.

Kasvosuojan käytön pioneerina pidetään maalivahti Jacques Plantea. Montreal Canadiensin paidassa kuusi Stanley Cup -mestaruutta voittanut Plante ei ollut maailman ensimmäinen maskia pitänyt maalivahti, mutta hän oli ensimmäinen, joka alkoi käyttämään sitä vakituisesti NHL:ssä ja teki siitä suosittua.

Plante kärsi uransa aikana astmasta ja joutui olemaan kaudella 1957-58 sivussa 13 ottelusta poskiontelo-operaation takia. Hän alkoi sen jälkeen käyttämään kasvosuojusta harjoituksissa. Canadiensin johto vastusti maskin käyttöä otteluissa, mutta myöntyi pitkin hampain sen jälkeen kun Plante sai laukauksen pahasti päähänsä 1. marraskuuta 1959.

Plante meni tikattavaksi ja palasi kaukaloon päässään lasikuidusta tehty muodonmukainen maski, jonka oli suunnitellut ja tehnyt Montrealissa majaansa pitänyt lasikuidun myyntiedustaja W.A. "Bill" Burchmore. Media ja yleisö halveksivat aluksi ilmestystä.

- Suunnittelin sen suojaksi, en hyvän ulkonäön takia. Sitä paitsi maskissa on kaikki Jacques Planten kasvonpiirteet. Jos se olisi tehty Clark Gablelle (aikansa kuuluisimpia Hollywood-näyttelijöitä), niin se näyttäisi Clark Gablelta, Burchmore veisteli Total Hockey -kirjassa.

Helpolla Montrealin valmentajalegenda Toe Blake ei maalivahtinsa maskin käyttöön taipunut. Tuona marraskuun päivänä Blakella ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoa, koska Plante ei suostunut palaamaan kaukaloon ilman maskia eikä joukkueilla ollut tuohon aikaan varamaalivahtia mukanaan.

- Jos hyppäät lentokoneesta ilman laskuvarjoa, niin tekeekö se sinusta urhean? Ei, se tekee sinusta tyhmän. Minä en tule enää koskaan pelaamaan ilman maskia, Plante heitti sittemmin ikimuistoiseksi jääneen kommenttinsa.

Montreal, Plante ja maski lähtivät sen jälkeen pitkään liitoon, ja Blakenkin hammasten kiristely jäi vähemmälle voittojen kasaantuessa.

Vaikka maskien vastustus oli aluksi yleistä, niin noiden vuosien NHL-pomo Clarence Campbell asettui tukemaan suojaa kaipaavia maalivahteja.

- On täysin naurettavaa kenenkään ajatella, että maalivahti, joka haluaa pitää maskia, on pelkuri. Kuka tahansa, joka menee 100 mailia tunnissa liikkuvan esineen eteen, ei ole pelkuri. Minun mielestäni yhdenkään maalivahdin ei tarvitse pelata ilman maskia todistaakseen rohkeutensa, Campbell julisti Total Hockeyn mukaan.

Vastustus jatkui kuitenkin vielä jonkun aikaa joidenkin maalivahtien ja seurapomojen keskuudessa. Heidän perustelujaan olivat muun muassa "jääkiekkoa on pelattu 70 vuotta eikä maskeja ole tarvittu aikaisemminkaan" tai "maskit vievät pelaajilta heidän yksilöllisyytensä".

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

Kuten nyt tiedämme, niin pikku hiljaa kaikki maalivahdit alkoivat käyttää kasvosuojaa. Muutos tapahtui 1960-luvun aikana, mutta vielä vuonna 1974 nähtiin viimeinen uhkarohkea veräjänvartija NHL:ssä.

Myöhemmin noihin "Halloween"-maskeihin liitettiin pieniä ristikoita. Sitten 1970-luvulla maalivahdit alkoivat pitämään jääkiekkokypäriä, joihin oli kiinnitetty häkki naaman eteen. Jotkut kutsuvat kypärä-häkki-yhdistelmää Vladislav Tretjak -malliksi. Nykyinen yksiosainen versio on käytössä lähes kaikilla maalivahdeilla.

Cheevers edusti käytännössä koko NHL-uransa ajan Bostonia. Kanadalaisnuorukainen pelasi kuitenkin kaksi ensimmäistä otteluaan taalajäillä Toronto Maple Leafsin paidassa joulukuussa 1961, vuosia ennen kuin hänestä tuli vakituinen NHL-vahti.

- Johnny Bower ja (Toronton farmivahti) Donny Simmons olivat loukkaantuneet. Sain puhelinsoiton perjantai-iltana ja hyppäsin junaan. Pelasimme Chicagoa vastaan, se oli valtavan jännittävä kokemus. Minulla ei ollut maskia, ja vastassa oli Bobby Hull. Pelkäsin kuollakseni, Cheevers muisteli NHL-tulikastettaan Hockey Hall of Famen verkkosivuilla.

[Lisää aiheesta: Tuukka Rask matkalla Bruinsin kaikkien aikojen parhaaksi]

- Hyppäsimme sitten junaan ja pelasimme seuraavana iltana Detroitissa. En koskaan unohda sitä iltaa. Gordie Howe ampui mielestäni rutiininomaisen rannelaukauksen, joka iski mailan kädestäni. Ajattelin, että "oho, nämä pelaajat ovat vähän isompia ja vahvempia täällä ylhäällä", Cheevers jatkoi.

Cheeversin NHL-oikeudet siirtyivät Bostonille 1965. Hän valloitti Bruinsin ykkösmaalivahdin paikan kaudella 1967-68. Boston oli ollut surkea joukkue koko 1960-luvun, eikä Cheevers ollut aluksi kovin tyytyväinen. Sitten kaikki muuttui, kun kaupunki koki ilmestyksen Bobby Orrin muodossa.

- Kun tulin Bostoniin, niin joukkueella oli vaikeaa. En ollut kovin innoissani Bruinsiin jäämisestä, mutta kun Bobby Orr ilmestyi paikalle (kaudella 1966-67), niin koko tulevaisuudenkuva muuttui, Cheevers kertoi Hall of Famen sivuilla.

Ja lisää oli tulossa.

- Sitten (toukokuussa 1967) Bruins teki ison kaupan Chicagon kanssa ja sai Phil Espositon, Kenny Hodgen sekä Freddy Stanfieldin. Asiat alkoivat näyttämään aika hyviltä. Ajattelin, että minun täytyy olla tuossa joukkueessa, Cheevers jatkoi.

Menestystä jouduttiin vielä odottamaan tovi, mutta keväällä 1970 räjähti: Orrin ikimuistoinen jatkoaikamaali toi Bruinsille Stanley Cupin 29 vuoden tauon jälkeen.

Tuo oli viimeinen kausi, kun niin sanotut Original Six -joukkueet muodostivat oman divisioonansa ja vuoden 1967 laajennusseurat omansa. Boston käytännössä tiesi voittavansa mestaruuden, jos se pääsisi oman divisioonansa pudotuspeleistä Stanley Cup -finaaleihin saakka. Bruins kukistikin loppuottelusarjassa St. Louis Bluesin suoraan voitoin 4-0.

- Jopa Cheevers sanoi, että hän vain pitkitti jännitystä. Missään vaiheessa ei ollut mitään epäilystä, ettemmekö voittasi sitä ottelusarjaa, Sinden kertoi Kevin Allenin kirjoittamassa Stanley Cup -kirjassa.

Boston tippui kevään 1971 pudotuspeleissä heti ensimmäisellä kierroksella Montrealille, joka eteni mestaruuteen saakka. Vuonna 1972 Bruins oli jälleen jääkiekkomaailman huipulla. Cheevers, Orr, Esposito ja kumppanit löivät New York Rangersin Stanley Cup -finaaleissa voitoin 4-2.

Cheevers teki ennen toista Stanley Cupiaan NHL-historiaa runkosarjassa 1971-72. Hän pelasi 32 ottelua peräkkäin ilman tappiota (24 voittoa, 8 tasapeliä), mikä on vieläkin NHL-vahtien ennätys.

Uransa huipulla ollut Cheevers teki toisen mestaruutensa jälkeen yllättävän liikkeen. Hän siirtyi kilpailevaan WHA-liigaan Cleveland Crusadersin riveihin. Syynä oli yksinkertaisesti raha.

- En saanut Bruinsilta sitä rahaa, mitä koin ansaitsevani. He tarjosivat minulle aivan minimaalista korotusta. Bruins tuli myöhemmin hieman vastaan, mutta se ei ollut edes puolta Clevelandin tarjouksesta, Cheevers paljasti Hockey Hall of Famen sivuilla.

Cheevers ei katunut siirtoaan. Hän kertoi tämän vuosituhannen puolella, ettei vaihtaisi WHA-vuosiaan mihinkään. Myöhemmin rahavaikeuksiin joutunut WHA tuotti neljä uutta joukkuetta NHL:ään ja toi paljon kansainvälisiä pelaajia rapakon taakse.

Cheevers palasi Bostoniin kesken kauden 1975-76. Bruins eteni Stanley Cup -finaaleihin 1977 ja 1978, mutta enempää sormuksia Cheevers ei saanut kokoelmaansa. Hän nosti kuuluisan maskinsa naulaan kauden 1979-80 jälkeen.

Cheevers nimettiin Bostonin päävalmentajaksi heti kesällä 1980. Bruins pelasi hänen alaisuudessaan hyvin, vaikkei päässytkään konferenssifinaaleja pidemmälle. Cheevers sai sitten kenkää kesken vaisumman kauden 1984-85.

Cheevers jäi urallaan ilman henkilökohtaisia NHL-palkintoja. Hänet valittiin Kanadan joukkueeseen vuoden 1976 Kanada-cupiin, mutta hän ei pelannut turnauksessa minuuttiakaan.

Bostonissa Cheevers muistetaan Stanley Cup -mestarina ja jääkiekkomaailmassa kuuluisasta maskikuvioinnistaan. Suuren yleisön ihailtavaksi Hall of Fameen kasvosuojus ei kuitenkaan päätynyt, eikä myöskään rahakkaille kiekkokeräilijöille.

- Se oli minun lahjani hänelle (tyttärenpoika). Me olemme saaneet maskista merkittäviä tarjouksia ja olemme hylänneet ne kaikki. En koskaan ajatellut lahjoittaa sitä Hall of Fameen, koska tiedän, että heillä on yksi harjoitusmaskeistani, Cheevers kertoi ESPN:lle vuonna 2016.

Se mies, joka aikanaan kritisoi maskeja siitä, että ne vievät pelaajilta yksilöllisyyden, oli New York Rangersin GM Muzz Patrick. Kuinka aika onkin muuttunut niistä vuosista. Nyt nuo maskit ja niiden kuviointi on iso osa maalivahtien identiteettiä.

Kun nykypäivän maalivahti julkistaa maskinsa uuden kuvioinnin Twitterissä, Instagramissa tai missä tahansa, niin voimme muistaa, että Gerry Cheevers antoi sille taidemuodolle ainakin jonkinlaisen alkusysäyksen reilut 50 vuotta sitten.