Skip to main content

Ykkösmaalivahtien ottelumäärät puhuttavat

NHL-joukkueiden ykköstorjujat pelaavat tätä nykyä hurjia pelimääriä

Teksti Simo Järvinen @JarvinenSimo / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Maalivahtien pelaaminen on noussut tapetille muun muassa kohonneiden maalimäärien johdosta. Kun on taisteltu voitoista, joukkueet ovat luottaneet luonnollisesti ykkösveskareidensa otteisiin. Mutta kun otteluita kertyy liikaa, kasvaa myös loukkaantumisriski. Monet joukkueet ovatkin tällä hetkellä tilanteessa, jossa heidän ykkösmaalivahtinsa täytyy pystyä pelaamaan vähintään 60 ottelua kaudessa, jotta joukkue selviytyy pudotuspeleihin.

Viime kauden ykkösmies pelattujen ottelujen määrässä oli Edmonton Oilersin Cam Talbot, joka pelasi huimat 73 ottelua. Urakka on nykyliigassa todella kova, sillä kyseinen ottelumäärä on 2010-luvulla ylittynyt toistaiseksi vain kerran, kun Carolina Hurricanesin Cam Ward pelasi 74 ottelua kaudella 2010-11. Talbotin jälkeen eniten pelejä (66) keräsi vyölleen viime kaudella Toronto Maple Leafsin maalivahti Frederik Andersen.

Alkaneella kaudella trendi on pysynyt yhtä kovana. Tämän hetken tilaston kärjen jakavat neljä torjujaa. Talbot, Andersen, New York Rangersin Henrik Lundqvist sekä Pittsburgh Penguinsin Matt Murray ovat kaikki torjuneet jo 17 ottelussa. Kaikki mainitut herrat ovat joukkueissaan selkeitä ykkösmaalivahteja, joiden mukana oma joukkue joko voittaa tai häviää. 

Mutta luotettavan ja varmaotteisen kakkosmaalivahdin roolia ei missään nimessä sovi väheksyä. Eritoten väistämättä ikääntyvän Lundqvistin taakse hankitun Ondrej Pavelecin rooli korostuu, mitä pidemmälle kausi menee.

- Olen todella pitänyt siitä, millä asenteella hän on ryhmässämme esiintynyt. Hän on todistanut olevansa vähistä minuuteista huolimatta edelleen huippuvahti. Ondrej on muodostanut Henrikin kanssa toimivan duon, Rangersin päävalmentaja Alan Vigneault kehui NY Daily Newsille.

Maalivahtien oikeaoppinen peluutus vaatii valmennukselta tarkkaa silmää, kun otteluita tulee liukuhihnalta. Viime kevään pudotuspeleissä mestarijoukkue Pittsburgh Penguins nosteli Stanley Cupia toisena vuonna peräkkäin, kun Matt Murray kuntoutui kreivin aikaan ja palasi tolppien väliin kolmannen playoff-kierroksen Ottawa-sarjan aikana, kun Marc-Andre Fleurylla alkoi lipsua. Murray päätti Nashville Predatorsia vastaan pelatun finaalisarjan sensaatiomaisesti kahteen peräkkäiseen nollapeliin.

Tällä kaudella toistaiseksi parhaiten maalivahtiensa kanssa on suoriutunut Läntisen konferenssin piikkipaikkaa hallussaan pitävä St. Louis Blues, jonka maalivahtikaksikko Jake Allen - Carter Hutton on ollut vakuuttava. Allen on ottanut pelaamistaan 16 ottelusta 10 voittoa torjuntaprosentilla 91,1. Kakkosmaalivahti Hutton on voittanut viidestä ottelustaan neljä ja kirjauttanut torjuntaprosentin 94,3.

Washington Capitalsin maalivahti Braden Holtby on kuulunut viime kaudet liigan ahkerimpiin ykköstorjujiin. Hän on pelannut jo kolmella peräkkäisellä kaudella yli 60 ottelua, huippuna 73 ottelua kaudella 2014-15. Kanadalaisvahti on toki siivittänyt Capitalsin kahteen runkosarjavoittoon, mutta pudotuspeleissä menestys on joukkuetta toistaiseksi karttanut.

Tilastot ovat osoittaneet, että joukkueiden menestysmahdollisuudet ovat olleet varsin heikot, jos heidän riveissään torjunut maalivahti on pelannut liki 70 ottelua runkosarjassa. Toki muutamia yksittäisiä poikkeuksiakin on ollut. Viimeisin torjuja, joka on päässyt nostamaan Stanley Cupia pelattuaan runkosarjassa vähintään 70 ottelua, on New Jersey Devilsin Martin Brodeur (73) kaudella 2002-03. Los Angeles Kingsin maalivahti Jonathan Quick pelasi kaudella 2011-12 runkosarjassa 69 ottelua ja juhli joukkueensa kanssa mestaruutta kyseisen kauden päätteeksi.

- Brodeur oli luonnollisesti yksi aikakautensa parhaimmista, mutta hänenlaisiaan ei ole ollutkaan liigassa hirveästi. Tavoitteemme ei ole seurata hänen tyyliään, Capitalsin kuuluisa maalivahtivalmentaja Mitch Korn totesi Toronto Sunille.

Keväällä tunnetusti ulosmitataan joukkueiden todelliset kyvyt. Vahvat mestariehdokkaat pyrkivät säätelemään ykkösmaalivahtiensa peluutusta tarkasti runkosarjan loppuvaiheilla, jotta tosipelien alkaessa kunto olisi sataprosenttinen.

Katso lisää