Vuoden 1996 Avalanche oli Joe Sakicin joukkue

Colorado Avalanche on jo selvittänyt tiensä tämän kauden Stanley Cup -finaaleihin, joissa seura metsästää historiansa kolmatta mestaruutta. Ensimmäinen mestaruus tuli vuonna 1996, toinen vuonna 2001. Avalanche kohtaa tänä vuonna finaaleissa joko Tampa Bay Lightningin tai New York Rangersin.

NHL.com/fi kertaa ennen Stanley Cup -finaalisarjan alkua, miten Avalanchen aiemmat mestaruusvuodet etenivät. Ensimmäisessä osassa pureudutaan kauden 1995-96 tarinaan.
Tausta
Avalanche aloitti NHL:ssä vasta syksyllä 1995. Seura oli siirtynyt Denveriin Kanadan puolelta Quebec Citystä, missä se pelasi pitkään nimellä Quebec Nordiques.
Mestaruuden voittaminen heti debyyttikaudella ei ollut järin suuri yllätys, sillä Nordiquesissa oli tehty edellisvuosina hyvää työtä, ja viimeisellä Quebecin-kaudella joukkue oli runkosarjassa toinen. Moni tuon joukkueen runkopelaajista jatkoi uraansa Coloradossa, joten pohja menestykselle oli kunnossa.
Quebecistä Coloradoon tulivat muun muassa Joe Sakic, Peter Forsberg, Scott Young, Mike Ricci, Adam Deadmarsh ja Adam Foote. Myös päävalmentaja Marc Crawford sekä apuvalmentajat Joel Quenneville ja Jacques Martin siirtyivät Denveriin.

Runkosarja
Avalanche pelasi ensimmäisen ottelunsa Denverissä McNichols Sports Arenassa 6. lokakuuta. Coloradolaisyleisö sai heti huomata, että osavaltioon on tullut jotain erityistä, sillä debyytissä kaatui tuon ajan mahtiseura Detroit Red Wings maalein 3-2.
Kausi jatkui vahvasti, ja Avalanche oli koko ajan liigan kärkipäätä ja vahva kandidaatti mestaruustaisteluun. Runkosarjan 82 ottelusta irtosi 47 voittoa ja 104 sarjapistettä, jolla irtosi Pacific-divisioonan kärkisija. Läntisessä konferenssissa joukkue jäi toiseksi Red Wingsin napattua ykköspaikan selvällä erolla. Detroitilaiset voittivat runkosarjassa Sergei Fjodorovin, Steve Yzermanin, Paul Coffeyn ja Chris Osgoodin johdolla 62 ottelua ja keräsivät 27 sarjapistettä enemmän kuin Avalanche.
Kesken runkosarjan Coloradossa nähtiin yksi koko seurahistorian merkittävimmistä peliliikkeistä, kun Avalanche teki pelaajakauppaa Montreal Canadiensin kanssa. Montrealista Denveriin suuntasi maalivahti Patrick Roy, joka debytoi seurassa 6. joulukuuta 1995.

Pudotuspelit
Tosipeleihin Avalanche lähti hyvistä asetelmista, mutta ei suurimman mestarisuosikin asemassa. Denveriläiset pääsivät todistamaan pudotuspelikiekkoa kotonaan ensimmäistä kertaa 18 vuoteen, sillä viimeksi osavaltiossa oli pelattu playoffeja vuonna 1978, jolloin Colorado Rockies pelasi vielä NHL:ssä.
Ensimmäisellä playoff-kierroksella vastaan tuli Esa Tikkasen ja Jyrki Lumpeen edustama Vancouver Canucks, joka kaatui voitoin 4-2. Neljän ottelun jälkeen oltiin tilanteessa 2-2, mutta Avalanche vei kaksi viimeistä vääntöä niukalla erolla. Sakic takoi viidennessä ottelussa kolme maalia, joista viimeisin oli 5-4 jatkoeräosuma. Kuudes ottelu meni Avalanchelle 3-2, ja sankarina oli taas Sakic, joka latoi voittomaalin viimeisillä minuuteilla.

Toisella kierroksella Avalanche kaatoi Chicago Blackhawksin 4-2. Chicago siirtyi sarjassa 2-1 johtoon, mutta Avalanche hoiti kolme viimeistä ottelua. Muistoihin painuivat etenkin nelos- ja kuutosottelu, joissa ratkaisua haettiin pitkän kaavan kautta. Nelosottelussa ratkaisu nähtiin kolmannessa jatkoerässä ajassa 104.33, jolloin esiin nousi taas kerran kapteeni Sakic. Hän teki 3-2 lukemiin päättyneessä ottelussa tehot 2+1. Kuutosottelun ratkaisu syntyi toisessa jatkoerässä ajassa 85.18. Tällä kertaa Sakic toimi syöttäjänä ja ratkaisun latoi legendaarinen latvialaispakki Sandis Ozolinsh.
Konferenssifinaaleissa nähtiin odotettu pari, Colorado ja Detroit. Tulikuuma, kuusi ottelua kestänyt sarja aloitti näiden kahden seuran välille todellisen viha-rakkaussuhteen, joka kesti vuosikausia. Avalanche oli parempi 4-2 ja eteni Stanley Cup -finaaleihin. Ratkaiseva ottelu päättyi denveriläisille 4-1, ja jälleen kerran suurin sankari oli Sakic. Tällä kertaa hän takoi tehot 2+1.
Stanley Cup -finaaleissa Avalanche kohtasi Florida Panthersin. Detroit-sarjan jälkeen yksikään vastustaja ei tuntunut enää erityisen isolta vuorelta ylitettäväksi, ja se näkyi jäällä. Avalanche löi Panthersin suoraan neljässä ottelussa ja nappasi ensimmäisen mestaruutensa. Ottelusarjan toinen koitos meni Coloradolla peräti 8-1. Sakic saalisti neljä syöttöpistettä, ja Forsberg iski kolme täysosumaa. Ratkaiseva ottelu venyi maalittomana kolmanteen jatkoerään, kunnes aika oli kypsä mestaruusjuhlien alkamiselle. Saksalaispuolustaja Uwe Krupp sai nousta sankariksi ohittamalla John Vanbiesbrouckin ajassa 104.31.
Heidät muistetaan
Jälkeenpäin katsottuna Avalanchen joukkue oli armottoman kova. Se oli täynnä tähtiä ja myös tulevia legendoja, joista monet loistivat vielä pitkään 2000-luvullakin.
Suurin tähti oli tietenkin Sakic, joka teki runkosarjassa 82 otteluun tehot 51+69=120 ja pudotuspeleissä 22 ottelussa 18+16=34 tehopistettä. Hän voitti pudotuspelien maali- ja pistepörssin sekä palkittiin pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophylla.

Sakicin ohella pudotuspeleissä isossa roolissa olivat Forsberg (10+11=21), Valeri Kamenski (10+12=22), Ozolinsh (5+14=19), Deadmarsh (5+12=17), Ricci (6+11=17), Krupp (4+12=16) ja maalivahti Roy (92,1 %).
Runkosarjassa hirmutekoihin ylsi etenkin Forsberg, joka takoi 82 ottelussa 30 maalia ja 116 tehopistettä. Edellä mainittujen nimien lisäksi kauden aikana suurta roolia näyttelivät myös Young ja Claude Lemieux sekä monet pienempään mutta tärkeään rooliin jääneet roolipelaajat, kuten Foote, Mike Keane, Stephane Yelle ja Sylvain Lefebvre.
Kauden aikana Avalanchessa pelasi vain yksi suomalainen, puolustaja Janne Laukkanen, jolle kertyi Denverissä vain kolme ottelua. Hänet kaupattiin kesken kauden Ottawa Senatorsiin, jossa suomalainen onnistui tekemään NHL-läpimurtonsa.
Avalanchen 1996 joukkueesta muistetaan tietenkin myös valmennus. Päävalmentaja Crawford oli tuolloin nuori mies, jolla oli menossa vasta toinen kausi NHL-joukkueen penkin takana. Crawford on vieläkin mukana NHL-kuvioissa, sillä tällä kaudella hän toimi Blackhawksin apuvalmentajana. Coloradon mestarijoukkueen valmennusryhmästä menestyksekkäimmän uran on luonut tuolloinen apuvalmentaja Quenneville, joka johdatti Blackhawksin kolme kertaa Stanley Cup -mestaruuteen 2010-luvulla.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]