Vachon Hall of Fameen

Vachonin peliuraa varjosti lähes joka käänteessä se, ettei hän koskaan tuntunut saavan hänelle kuuluvaa tunnustusta saavutuksistaan.

Kanadan Quebecin provinssissa sijaitsevassa Palmerolle-nimisessä pikkukylässä, maitotilan pitäjien kahdeksanlapsiseen perheeseen syntynyt Vachon liittyi Montrealin organisaatioon kuusitoistavuotiaana, ja nousi hitaasti Canadiensin omistamien juniori- ja farmijoukkueitten verkostoa ylöspäin.

Ensimmäisen kerran hänet kutsuttiin Montrealin leirille syksyllä 1966, jolloin hän oli 21-vuotias. Matka jatkui kuitenkin Canadiensin farmijoukkueeseen Houstoniin. Legendaarisen toimitusjohtaja Sam Pollockin vierailu Teksasissa muutti Vachonin uran. Pollock kävi katsomassa kolme Houston Apollosin ottelua, ja vakuuttui näkemästään. Vachon pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa seuraavan vuoden helmikuussa, kun Canadiens kohtasi Montreal Forumissa Detroit Red Wingsin.

Gordie Howe otti kiekon haltuunsa siniviivalla, ja pääsi läpiajoon heti ottelun ensimmäisessä vaihdossa, mutta Vachon torjui.

- En tiedä, suljinko silmäni, mutta joka tapauksessa torjuin tilanteen. Sen torjunnan voimalla pysyin liigassa seuraavat 16 vuotta, Vachon sanoi viime kesänä NHL:n järjestämässä konferenssipuhelussa.

Montreal Canadiensin pukuhuoneen seinällä on kuuluisa ensimmäisen maailmansodan aikaisen runon lause siitä, miten edellinen sukupolvi antaa soihdun nuorempien kannettavaksi. Soihtu nähdään jokaisessa Canadiensin juhlatilaisuudessa, se on yksi NHL:n tarunomaisimman seuran symboleista.

Rogie Vachon tuli joukkueeseen Gump Worsleyn kakkoseksi, mutta syrjäytti tämän ja oli pudotuspeleissä joukkueen ykkösvahti. Hetken aikaa näytti siltä, että Vachon oli valmis ottamaan soihdun kantaakseen.

Hän oli mukana voittamassa kolmea Stanley Cupia, ja yhtä Vezina-palkintoa yhdessä Worsleyn kanssa, mutta keväällä 1971 valmentaja Al MacNeil päätti antaa ykkösmaalivahdin paikan yliopistokiekosta tulleelle Ken Drydenille.

Dryden vei joukkueen Stanley Cup -mestaruuteen ja hänet palkittiin pudotuspelien parhaana. Vanhoissa filmeissä näkyy, että ensimmäinen Drydenia onnittelemaan tuleva Canadiensin pelaaja on mies, jonka työpaikan hän oli vienyt: luukkumieheksi jäänyt joukkuetoveri Rogie Vachon.

Seuraavalla kaudella Vachon kaupattiin laajennusjoukkue Los Angeles Kingsiin.

Vachonin näyttävä torjuntatyyli ja hänen vaatimaton luonteensa tekivät hänestä nopeasti yhden enkelten kaupungin suosituimmista urheilijoista. Länsirannikon rento elämäntyyli sopi sympaattiselle Vachonille, joka antoi hiustensa kasvaa ja kasvatti vielä tavaramerkiksi tulleet mahtavat viiksetkin.

Vachon oli Kingsin kiistaton ykkösmaalivahti yli kuuden vuoden ajan Hän pelasi paljon, voitti pelejä joskus yksinään, tehden ensimmäisen, toisen, kolmannen ja joskus neljännenkin torjunnan samassa tilanteessa kissamaisella nopeudellaan. Hän oli pienikokoinen (173cm, 73kg) vahti, jonka oli korvattava koon puute aktiivisella maalinedustapelillä. Hän tuli laukojia vastaan, haastaen heitä ja peittääkseen laukaisukulmat. Hän teki näyttäviä, akrobaattisia torjuntoja ja syöksyjä läpi maalialueensa aikakautena, jolloin paikallaan seisovat maalivahdit olivat vielä enemmistönä.

Keväällä 1975, kun Kings keräsi runkosarjassa 105 pistettä ja Vachonin torjuntaprosentti oli NHL:n paras, joukkue houkutteli LA:n Forumiin enemmän katsojia kuin samassa hallissa pelannut koripallojoukkue LA Lakers.

Ainoa ongelma oli se, että Los Angeles oli 1970-luvun jääkiekkokartalla kaukainen raja-asema. Kingsin pelejä ei nähty jääkiekon suurimmissa keskuksissa. Televisio ei näyttänyt Vachonin torjuntoja urheilu-uutisten päätteeksi, tuloksetkin nähtiin New Yorkissa tai Chicagossa vasta kaksi päivää myöhemmin. Rogie Vachon oli yksi NHL:n parhaista maalivahdeista, mutta häntä ei huomattu.

Uran huippuhetki tuli syksyn 1976 Kanada Cupissa, kun Kanadan maalivahdeiksi kaavaillut Ken Dryden ja Bernie Parent olivat syrjässä loukkaantumisten takia. Vachon voitti ykkösen paikan Gerry Cheeversiltä ja "Chico" Reschiltä ja pisti pystyyn yhden kansainvälisen jääkiekon loistavimmista maalivahtiesityksistä.

Rogie Vachon pelasi kaikki Kanadan seitsemän peliä ja tulos oli komea: Kuusi voittoa, kaksi nollapeliä ja valinta turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.

Silti hänen loistava saavutuksensa jäi turnauksen parhaaksi pelaajaksi valitun Bobby Orrin ja ehkä kaikkien aikojen parhaan vaahterapaitajoukkueen varjoon.

Peliuransa jälkeen Rogie Vachon toimi valmentajana ja Kingsin sikariportaassa. Hän oli seuran toimitusjohtaja kesällä 1988, kun Wayne Gretzky saapui kaupunkiin.

Kesäkuussa Hockey Hall of Famen puheenjohtaja Lanny McDonaldilta tullut onnittelupuhelu valinnasta oli mieluisa ja iloinen yllätys Vachonille. Nyt 71-vuotias, hiljattain leskeksi jäänyt maalivahtilegenda murehti vain sitä, ettei Nicole-vaimo päässyt todistamaan tapahtunutta.

Rogie Vachon ei onnistunut kantamaan soihtua Montrealissa. Hänen kohtalokseen jäi jääkiekon suosion kasvattaminen kaukana lajin pääkeskuksista. Vuosikymmenten ajan hän oli oman aikakautensa unohdettu maalivahti. Nyt ansaittu tunnustus vihdoinkin tulee.