Skip to main content

Johnny Mowers - luuseri ja legenda

Teksti Sami Haapasalo / NHL.com/FI, kirjeenvaihtaja

Lauantaina 29. lokakuuta 2016 tulee kuluneeksi 100 vuotta maalivahtilegenda Johnny Mowersin syntymästä. Detroit Red Wingsissä NHL-uransa kaikki 152 ottelua pelannut Mowers oli yksi 1940-luvun "kolmesta suuresta" maalivahdista Boston Bruinsin Frank Brimsekin ja Toronto Maple Leafsin Turk Brodan ohella. Stanley Cupin ja Vezina Trophyn voittaneen Mowersin uran varrelle mahtuu myös eräs vähemmän mairitteleva ennätys.

Ontarion Niagara Fallsissa 29. lokakuuta 1916 syntyneen John Thomas "Mum" Mowersin ensimmäinen jääkiekkoseura oli kotikaupungin Cataracts, joka pelasi OHA Senior A -liigassa. Mowersin poikkeukselliset taidot tolppien välissä tulivat pian selviksi, ja hän siirtyi ammattilaiseksi erinomaisesti sujuneen amatööriuran jälkeen.

Ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan Mowers torjui Michigan-Ontario Hockey Leaguen (MOHL) Detroit Pontiacsissa sekä American Hockey Associationin (AHA) Omaha Knightsissa, jossa Mowers päästi taakseen keskimäärin vain 1,91 maalia per ottelu. Niinpä Detroit Red Wingsin valmentaja ja GM Jack Adams nappasi Mowersin ailahtelevasti pelanneen konkarivahti Tiny Thompsonin tilalle NHL:ään kaudelle 1940-41. Mowers näytti Detroitissa oitis kyntensä ja oli lähellä voittaa ensimmäisellä NHL-kaudellaan sekä parhaan maalivahdin että parhaan tulokkaan pokaalit, mutta Vezina Trophyn nappasi lopulta Turk Broda ja Calder Trophyn Johnny Quilty.

Seuraavalla kaudella Mowersin pelit eivät sujuneet yhtä mallikkaasti. Red Wings räpiköi seitsemän joukkueen runkosarjassa vasta viidenneksi, mutta eteni silti tuon ajan sääntöjen mukaan pudotuspeleihin. Detroit lähetti ensimmäiseltä playoff-kierrokselta laulukuoroon Montreal Canadiensin ja toiselta Boston Bruinsin. Stanley Cup -finaaleissa vastaan luisteli Toronto Maple Leafs.

Don Grosson, Sid Abelin ja Mowersin johtama Red Wings jyräsi Toronton alleen kolmessa ensimmäisessä finaalissa. Kun Detroit johti neljättäkin finaalia päätöserässä lukemin 3-2, kaikki tuntui olevan kannun nostamista vaille taputeltu. Mutta toisin kävi. Toronto teki kaksi osumaa ja säilyi vielä hengissä mestaruustaistelussa. Kolaus oli Red Wingsille niin kova, että se hävisi kaksi seuraavaa finaalia selkeästi 9-3 ja 3-0. Ratkaisu venyi siis seiskapeliin.

Ratkaisevassa finaalissa Detroit johti vielä kolmannessa erässä Syd Howen maalilla 1-0, mutta Toronto tuli jälleen rinnalle kuin ihmeen kaupalla. Pete Langelle ja Sweeney Schriner murskasivat Detroit-fanien mestaruushaaveet tekemällä vielä kaksi maalia ja varmistamalla Stanley Cupin Maple Leafsille.

Detroit Red Wings pääsi historiankirjoihin ainoana joukkueena, joka on hävinnyt Stanley Cup -finaalisarjan oltuaan jo kolmen voiton johtoasemassa. Isku oli karmea sekä autokaupungille että Mowersille, joka päästi neljässä viimeisessä finaalissa taakseen 19 kiekkoa.

Kesän yli tappion karvasta kalkkia sulatelleet Mowers ja Red Wings palasivat kaukaloon sisuuntuneina eivätkä toistaneet virhettään. Erinomaisen runkosarjan jälkeen Mowers torjui playoffeissa 10 startistaan kahdeksan voittoa, ja Red Wings pääsi nostamaan Stanley Cupia edelliskauden valtavan pettymyksen jälkeen. Mowers pokkasi parhaan maalivahdin Vezina Trophyn, ja hänet nimettiin liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.

Tuohon aikaan toinen maailmansota sekoitti monen kiekkolegendan hienosti alkaneen uran. Niin kävi myös Mowersille, joka liittyi Kanadan ilmavoimiin vuonna 1943. Isänmaalliselta veskarilta jäivät sodan takia väliin NHL-kaudet 1943-46, mutta hän pelasi joitakin otteluita ilmavoimien joukkueessa ja valmensi brittiseura Wembley Lionsia.

Kun Mowers palasi Red Wingsiin kaudeksi 1946-47, hän sai havaita tulevan Hockey Hall of Fame -maalivahti Harry "Apple Cheeks" Lumleyn kaapanneen ykkösvahdin paikan. Mowers pääsi vartioimaan veräjää vain seitsemässä ottelussa.

Seuraavalla kaudella Mowers yritti vielä jatkaa uraansa AHL:n Indianapolis Capitalsin riveissä, mutta parin ottelun jälkeen oli selvää, että selkävaivat tekevät kiekkourasta lopun.

Johnny Mowers nukkui pois 79-vuotiaana joulukuussa 1995. Hän ehti olla vaiherikkaan uransa aikana sekä konna että sankari, häviäjä ja voittaja. Mowers koki maansa palvelemisen jääkiekkouraa tärkeämmäksi, joten hän ehti pelata NHL:ssä kaikkiaan vain kolme täyttä kautta. Silti hänet muistetaan yhtenä aikansa parhaista maalivahdeista.

Kuvat: The Detroit News

Katso lisää