Toronto Maple Leafsille ei enää naureta

Monelle torontolaiselle jääkiekon ystävälle - eli suurin piirtein kaupungin kaikille asukkaille - voi muistua mieleen hyvinkin nopeasti, mitä on tapahtunut viimeksi toukokuun 13. päivänä vuonna 2013.
Kaupungin ylpeys Toronto Maple Leafs on viimeksi pelannut tuolla päivämäärällä pudotuspelikiekkoa. Boston Bruins pudotti Maple Leafsin sen kevään ensimmäisellä pudotuspelikierroksella seitsemännen ottelun ensimmäisessä jatkoerässä.

Seitsemännen ottelun jatkoeräratkaisu on kivuliain tapa hävitä sarja, mutta tuolloin tuskin osattiin arvata, että Toronto lähtisi kesäloman lisäksi ainakin neljän vuoden tauolle pudotuspeleistä.
Tai ehkä osattiinkin, olihan tuota kevättä edeltänyt seitsemän kautta, jotka olivat Toronton osalta päättyneet runkosarjaan.
Kun niitä seitsemää laihaa vuotta edelsi vielä peruuntunut kausi, on Maple Leafsin keväiden saldo synkkä viimeisen 12 vuoden ajalta. Pelattuja kausia on 11, ja Toronto on päässyt pudotuspeleihin vain kerran.
Mainittua Boston-sarjaa edeltävä pudotuspelikevät koettiin kiekkohullussa kaupungissa keväällä 2004, jolloin Maple Leafs on myös viimeksi voittanut pudotuspelisarjan.
Suurseuran romahdus on ollut jopa niin kova, että viime kaudella se oli koko NHL:n runkosarjan viimeinen. Tämä kausi on kuitenkin tuomassa valonpilkahdusta torontolaisten (kiekko)arkeen, sillä Maple Leafs taistelee tosissaan pudotuspelipaikasta.
Toronto jäi talvilomalleen tappiolla Montreal Canadiensia vastaan, mutta se oli tuolloin tasapisteissä Ottawa Senatorsin kanssa. Ottawa voitti viime yönä Edmontonin ja nousi Atlantic-divisioonan kolmossijalle ja tarrasi kiinni pudotuspelipaikkaan.

Toronto on kuitenkin tiukasti taistelemassa tuosta sijasta ja sitä kautta myös paikasta kevään suuressa tanssissa. Kivikovan Metropolitan-divisioonan takia se vaatisi käytännössä oman divisioonan kolmossijaa. Syksyllä sekin olisi kuulostanut Toronton osalta utopialta, mutta totuus on nyt se, että Leafs pitää tällä hetkellä enemmän otteluita pelanneita Florida Panthersia ja Tampa Bay Lightningia takanaan.
Jumbosijaan päättynyt kivulias viime kausi toimi tässä prosessissa oivana käynnistäjänä. Remonttihommissa kannattaa usein tehdä niin, että jos vanhat perustukset ovat mädät, niitä pitää purkaa. Tämä on tehtävä silläkin uhalla, että julkisivu olisi hetken rujo eikä tarjoaisi minkäänlaista näennäistä suojaa sisukseen.
Näin Torontossa tehtiin, ja tuon rakennelman mestareina toimivat uusi GM Lou Lamoriello ja päävalmentaja Mike Babcock. Yhdessä presidentti Brendan Shanahanin kanssa juuri he olivat tuon työn käynnistämiseen sopivin kolmikko nykyään NHL:ssä toimivista paikkojensa viskaaleista. Shanahan toi suuret linjat, Lamoriello kurin, ja Babcock sisällön peliin.
- Vaikka pelasimme huonosti, Babcock opetti virheistä oikealla tavalla, tiivisti Leo Komarov Babcockin annin STT:lle Leijonien MM-leirin harjoituksissa viime keväänä.
Babcock oli jo hankkinut kannuksensa Detroit Red Wingsissä ja Kanadan maajoukkueessa Stanley Cupeillaan ja olympiakultamitaleillaan, joten vaikka Toronton kiekkoyleisö lienee maailman armottomin, hän pystyi runnomaan viestinsä läpi: Maple Leafsin joukkueen oli opittava ammattilaisiksi, ja pelaamaan pelikirjajääkiekkoa, sillä tuo tapa on taitotasoltaan vajaahkon joukkueen ainoa tapa päästä nousemaan pohjalta.
Yksi suuri syy siihen, että Babcockin työ on jatkunut tuloksellisesti hyvänä tällä kaudella, on varaustilaisuusarvonnan voitto ja sen myötä Auston Matthewsin saaminen joukkueeseen. Matthews oli enemmän sitä, mitä Maple Leafs kaipasi, kuin mitä Patrik Laine olisi ollut.
Toronto tarvitsi tuoreet pelilliset kasvot, ja koska esimerkiksi Connor McDavid osoitti viime kaudella, että NHL-joukkueen peliä pystyy jo tuossa iässä johtamaan, kun kaikki palikat ovat oikeissa paikoissa, on Babcock antanut rohkeasti tämän aseman Matthewsille jo nyt.
Matthews on vastannut huutoon paitsi kokonaisvaltaisella pelillä, myös pisteillä. Hän on saanut hyvää tulitukea James van Riemsdykilta, Mitch Marnerilta ja William Nylanderilta.

Eritoten Marnerin ja Nylanderin kohdalla voidaan puhua viisaasta kypsyttämisestä. Nylander varattiin vuonna 2014, mutta hän pelasi kaudella 2014-15 AHL-seura Toronto Marliesin lisäksi myös 21 ottelua Ruotsissa MODOn riveissä. Viime kausikin meni suureksi osaksi vielä AHL:ssä. Marner varattiin vuotta myöhemmin, mutta hän pelasi vielä koko kauden OHL:ää tähtitehdas London Knightsissa.
Molemmat ovat tällä kaudella täysiverisiä NHL-pelaajia.
Myös Toronton ylivoima on parantunut huimasti. Se on nyt NHL:n seitsemänneksi tehokkainta, kun se oli viime kaudella liigan toiseksi huonointa. Nazem Kadri on ylivoimamaaleissa NHL:n kakkosena kahdeksalla osumalla, ja Nylanderilla on jo 15 ylivoimapistettä.
Matka mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta on siis jo vähintäänkin puolessavälissä. Nuoren joukkueen ja kokeneen johdon yhdistelmä on myös hyvä merkki jatkuvuudesta. Babcockilla on menossa kahdeksanvuotisesta sopimuksestaan vasta toinen kausi, eikä kukaan puolijärkinenkään voi varmasti kuvitella, että Maple Leafs päästäisi Matthewsia seurasta pois tulokassopimuksen päätyttyä.