Mikkola laittoi parasta pöytään Floridan kirkkaissa parrasvaloissa

Niko Mikkola saapui kaksi vuotta sitten New Yorkista Floridaan vahvistamaan Panthersin takalinjoja. Joukkueen kapteeni Aleksander Barkov lupasi silloin maanmiehelleen, että nyt on alkamassa kausi, jonka päätteeksi Panthers voittaa Stanley Cup -mestaruuden. Niin voitti – ja nosti pokaalin ilmaan uudestaan tällä kaudella.

Mikkola puolestaan aloitti kaksi vuotta sitten nousun NHL-puolustajien kärkikastiin. Tällä kaudella hän loisti parrasvaloissa monet hyökkääjätkin peitonneena luistelijana sekä puolustajana, josta moni vastustaja totesi, ettei haluaisi pelata häntä vastaan.

– Edellisen voiton jälkeen sanoin ”Barkylle” (Barkov), että me tehdään tämä uudestaan, Mikkola muisteli menneitä mestaruuden uusimisen jälkeen.

Pudotuspelien tuoksinassa 29 vuotta täyttänyt Mikkola jatkoi olevansa melko tyytyväinen omaan peliinsä juuri päättyneellä kaudella.

– Totta kai oli ylä- ja alamäkiä, mutta ylipäätään pelini on kehittynyt viime kaudesta. Otin ilman muuta askelia eteenpäin tällä kaudella, mutta en suinkaan ole täysin tyytyväinen. Haluan kehittyä vuosi vuodelta paremmaksi pelaajaksi, hän tuumi.

Mikkolan lentokeli hiljensi osaltaan finaalivastustaja Edmonton Oilersin sekä sen supertähdet Connor McDavidin ja Loen Draisaitlin. Oilersin kapteeni McDavid tunnetaan yhtenä NHL:n nopeimmista luistelijoista, mutta parimetrisen pakkikolossi Mikkolan vauhti taisi tulla monen muun lisäksi yllätyksenä myös edmontonilaisille.

Mikkolan nopeus tuli parhaiten esiin räjähtävissä spurteissa. Hänelle mitattiin spurteissa 32-35 kilometrin tuntinopeus 35 kertaa, kun puolustajien keskiarvo oli 5,4 kertaa. Hän nousi esiin muista puolustajista vielä selvemmin, kuin tilastoitiin tuntinopeudella 29-32 kilometriä tehdyt vedot. Mikkolalle niitä kirjattiin 120, puolustajille keskimäärin 32,6.

Mikkolan nopeimmaksi luisteluvauhdiksi mitattiin pudotuspeleissä 35,85 kilometriä tunnissa, McDavidin 38,49. Loppuotteluissa McDavid luisteli yhdessä erässä enimmillään 2,64 kilometriä, Mikkola 2,19. McDavidin yhdessä ottelussa pisin luistelema matka oli 10,19 kilometriä, Mikkolan 7,08.

St. Louis Blues varasi Mikkolan vuoden 2015 NHL Draftissa viidennellä kierroksella varaustilaisuuden 127. pelaajana. Ensimmäiset viisi NHL-otteluaan hän pelasi kaudella 2019-20, mutta roolia ei oikein tuntunut löytyvän Bluesin kokoonpanossa. Hänet kaupattiin kesken kauden 2022-23 New York Rangersiin, ja jo siellä hän sai mahdollisuuden näyttää osaamistaan.

Mikkolan NHL-ura kääntyi lopullisesti nousuun Floridassa päävalmentaja Paul Mauricen alaisuudessa, kun vastuu ja minuutit kasvoivat. Hänen ottelukohtainen peliaikakeskiarvonsa oli päättyneen kauden runkosarjassa 20.12 ja pudotuspeleissä 20.13. Mikkola merkkautti ensin runkosarjassa yhden kauden ennätyksensä maaleissa (6), syöttöpisteissä (16) sekä tehopisteissä (22) ja jatkoi sitten samaa rataa pudotuspeleissä, joissa tehopisteitä kertyi kuusi (3+3).

Joukkueen kanssa vietetty aika jää kaudesta parhaiten mieleen

Kymmenen vuotta NHL-varauksensa jälkeen Mikkola on yksi kahdeksasta suomalaispelaajasta, joilla on kaksi tai useampi Stanley Cup -mestaruussormus. Ennen tätä kesää heitä oli vain neljä: Esa Tikkanen, Jari Kurri, Reijo Ruotsalainen ja Olli Määttä.

– Tämä tuntuu taas unelmien täyttymykseltä, ja kaikenlaiset tunteet vellovat pinnassa. Pudotuspelit ovat henkisesti raskaita, sillä ottelua saattaa usein seurata uneton yö. Sitä vain yrittää välttää leijumista ja pettymyksessä vellomista, mennä vaan tasaisesti eteenpäin. Nyt päällimmäiset tunteet ovat helpotus ja ilo, Mikkola tunteili ja jatkoi, että toinen mestaruus tuntuu aivan yhtä hyvältä kuin ensimmäinen.

– Ei näitä tunteita osaa oikein sanoin kuvailla. Tässä on raastettu ja väännetty pitkä kausi. Paljon hikeä ja unettomia öitä. Älyttömän hieno tunne nyt.

Mitä kaudesta jää päällimmäisenä mieleen?

– Muistan kopin yhtenäisyyden ja hienon tunnelman, vieraspelimatkat sekä kaikki hetket, jotka sai viettää joukkueen kanssa. Me ollaan tästä eteenpäin vuoden 2025 mestarijoukkue. Se sitoo meidät loppuelämäksi yhteen, hän kehui Panthersin yhteishenkeä tavalla, josta tulee mieleen Stephen E. Ambrosen kirja "Taistelutoverit".

Kolmen peräkkäisen finaalisarjan ja kahden mestaruuden jälkeen alettiin jo puhua Panthersista dynastiana, ja siitä kysyttiin myös Mikkolan mielipidettä.

– Kaksi mestaruutta peräkkäin, ei hassumpaa. Ehkä me ollaan dynastia, mutta se on muiden päätös, ei minun. Mutta sen sanon, että kaksi peräkkäin ei ole ollenkaan huono saavutus, hän sanoi vakavalla naamalla ja sai hänet piirittäneet toimittajat purskahtamaan nauruun.

Lopuksi Mikkola päätti tapaamisen median kanssa heittämällä ilmaan ehkä jo puolittaisen lupauksen ensi kaudesta.

– Miksi lopettaa kahteen?