Kimen Kulma: täysillä Nashvillen vaunussa

Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa All Stars -otteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015.
NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Tällä kertaa hän käsittelee konferenssifinaaleja.

Soittelivat Nashvillen paikallisesta radiosta ja kyselivät kuulumisten ohella alkavista konferenssifinaaleista. Mielekäs aihehan se oli keskustella.
Nashville Predatorsin ja Anaheim Ducksin sarjaa tulee seurattua varmasti kaikkein eniten. Vahvasti on peukut pystyssä sen puolesta, että Nashville menisi päätyyn asti. Jos Nashville menee finaaliin, täytyy harkita vakavasti ainakin yhteen otteluun lähtemistä.
Itse menin Nashvillen organisaatioon syksyllä 1998 ja pelasin siellä aina vuoteen 2007 asti. Siellä oli jo silloin päällä aikamoinen karnevaalimeininki, ja meno on siitä vaan yltynyt.
Kaveri lähetti St. Louis Blues -sarjasta tunnelmia, oli se aikamoista touhua. Paikalliset kantritähdetkin ovat huomanneet mitä siellä on menossa, kun ovat hankkiutuneet laulamaan kansallislauluja ennen peliä…
Uskon, että Nashville menee lännestä finaaliin, mutta helppo tehtävä heillä ei todellakaan ole edessä.
Nashvillelle on iso etu, että joukkue saa levätä viikon verran. Pelaajilla alkaa olla tässä vaiheessa kautta jo kaikenlaisia vammoja, joita pystyy aika hyvin parantelemaan viikon aikana. Muutenkin siinä ajassa ehtii palautua hyvin.
Joskus pitkästä tauosta on haittaa, koska sen jälkeen on vaikea saada peliä uudelleen käyntiin. Tässä tapauksessa Nashvillen tilanne on kuitenkin hyvä, koska Anaheimilla on vain pari päivää aikaa valmistautua seiskapelin jälkeen uuteen sarjaan. Henkinen palautuminen on vielä fyysistäkin isompi juttu.

Rinteen Pekan loistava vire on ollut suurin syy, minkä takia Nashville on päässyt näin pitkälle. Hän on joukkueen tärkein pelaaja tästä eteenpäinkin. Jos Rinne pystyy jatkamaan samalla tavalla kuin tähän asti, se on iso plussa.
Naureskelimme Pekan kanssa puhelimessa, että tuntuu siltä kuin kausi olisi jatkunut jo vaikka kuinka pitkään, vaikka pudotuspelit ovat vasta puolivälissä. Tietysti Rinne ei ole koskaan aiemmin ollut näin pitkällä, mutta onhan tämä ollut pitkä kausi siitä lähtien, kun World Cupista syksyllä aloitettiin.
En ole ikinä ollut maalivahtina, mutta uskon, että itseluottamus on iso tekijä. Se näyttää olevan Rinteellä nyt todella korkealla. Hän on siinä tilassa, jossa kiekko suurenee ja tilanteet näyttävät tulevan hitaammin kuin yleensä.
Nashville pelaa aika railakasta hyökkäyspeliä, jonka kääntöpuolena on välillä omiin tulevat ylivoimahyökkäykset. Jos Rinne pystyy napsimaan niitä kiinni, Nashville on vahvoilla.
Rinne on ollut aikamoinen tehomieskin, sillä hänellä on jo kolme syöttöpistettä kasassa. Eikä sillä pelityylillä tehot varmasti jää siihen.
Rinteestä tulee mieleen Martin Brodeur, kun hän hyppii maalin taakse pysäyttämään kiekkoa. Se on ihan järkyttävä etu, kun maalivahti pystyy pysäyttämään rännikiekkoja.

Muistan, kun pelasin Philadelphiassa samassa joukkueessa Ilja Bryzgalovin kanssa. Hän ei osannut pelata maalin takana ollenkaan. Olen sitä mieltä, että NHL-tasolla jokaisen maalivahdin pitäisi osata sellainen perusasia.
Uskon, että Nashville on Anaheimia luistelevampi joukkue. Anaheimin puolustus ei ole sen vahvimpia osa-alueita. Predatorsin pitää saada samanlaista painetta pakkeihin kuin esimerkiksi sarjassa Chicago Blackhawksia vastaan. Duncan Keithin ja kumppaneiden niskaan ajettiin todella kovaa.
Anaheimista Ryan Getzlaf pelaa todella kovaa pudotuspelisarjaa. Hän on taitava, vahva ja ulottuva pelaaja, jolta on pakko ottaa tila pois, jos hänet aikoo saada kuriin.
Pelasin Philadelphiassa Peter Lavioletten alaisuudessa ja tykkäsin hänen tyylistään todella paljon. Laviolette osaa rakentaa yhteisöllisen hengen joukkueen ympärille. Pelaajien perheet ovat vahvasti mukana luomassa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Koko valmennustiimi on Nashvillessä täynnä hyviä ihmisiä.
Yksi Lavioletten vahvuuksista on se, että hän pystyy mukauttamaan joukkueen pelityyliä vastustajan mukaan. Se on todella hyvä merkki. Nashville hyydytti Chicagon tiiviillä viisikkopuolustuksella.

Nashvillen ykkösketju Viktor Arvidsson-Ryan Johansen-Filip Forsberg on ollut todella hyvä. Heistä Johansenin panos on yllättänyt aika paljon. Hän on ollut aika flegmaattinen pelaaja, joka ei ole saanut taitoaan käyttöön varsinkaan tiukassa pudotuspeliväännössä. Nyt joku näyttää muuttuneen.
Vaikka olen Nashvillen puolella, toivon Sami Vatasen onnistumista Anaheimin takalinjoilla. Hän on kärsinyt loukkaantumisista, mutta keskiviikkona sarjan ratkaisseen maalin syöttö oli hyvä osoitus Vatasen taidoista.
Vaikka lännen finaali on itselleni läheisempi, idänkin huipennusta tulee varmasti seurattua tarkkaan. Pitkäaikaisena Philadelphian pelaajana en missään nimessä toivo Pittsburghin menoa Stanley Cupin finaaliin, mutta niin siinä taitaa kuitenkin käydä.
Täytyy sanoa, että Marc-Andre Fleuryn huippuesitykset Pittsburghin maalilla yllättävät totaalisesti. Pelillisesti Washington Capitals oli kuumempi, mutta Fleury piti Penguinsin pystyssä. Braden Holtby ei vastaavasti ollut toisessa päässä niin hyvä kuin ehkä odotettiin.

Ottawa ei voi ainakaan ottaa liikaa jäähyjä, sillä Pittsburghin ylivoima on jäätävä. Eikä kiekonmenetyksiä saa tulla. Pittsburgh on sarjan paras joukkue kääntämään vastustajan keskialueen menetykset maalipaikoiksi.
Washington pystyi horjuttamaan kovalla liikkeellä Pittsburghin pakkeja. Ottawan pitää kyetä siihen samaan, jos se aikoo haastaa Penguinsin.
Nashville vastaan Pittsburgh. Kyllä se kuulostaisi ihan kelpo finaalilta. Rinne pääsisi pysäyttelemään Crosbyn kuteja.