Perustiedot
Mahdolliset rajoittamattomat vapaat pelaajat:Robin Lehner, MV; Jon Merrill, P; Tomas Nosek, H; Curtis McKenzie, H; Garret Sparks, MV; Jaycob Megna, P; Deryk Engelland, P
Mahdolliset rajoitetusti vapaat pelaajat:Chandler Stephenson, H; Nick Cousins, H; Valentin Zykov, H
Varausvuoroja tänä vuonna:5
Mikä meni pieleen?
Kärkihyökkääjien tehottomuus:Vegasin pudotuspelien suurimmaksi ongelmaksi koitui yllättäen maalinteko, sillä joukkue teki kahdeksaan viimeiseen otteluunsa vain 12 täysosumaa. Syyttävä sormi osoittaa hyökkäyksen kärkiosastoon, joka alisuoritti pahemman kerran. Jonathan Marchessault, Max Pacioretty, Mark Stone, Alex Tuch, William Karlsson ja Reilly Smith tekivät viimeisiin seitsemään otteluun yhteensä vain neljä maalia. Marchessault päätti kautensa peräti 11 ottelun mittaiseen maalittomaan putkeen, eikä Pacioretty heiluttanut verkkoa kahdeksaan otteluun.
Maalineduspelaaminen: Vegasin tehottomuus selittyy muun muassa Dallasin erinomaisella maalivahti- ja puolustuspelillä, mutta on selvää, että Golden Knightsissa oli paljon vikaa. Tehottomuuden suurin syy oli maalineduspelaaminen, sillä ritarit eivät pystyneet iskemään "räkämaaleja" maalin edustalla. Starsin pakit olivat silkkaa rautaa maalivahtinsa edessä, ja siksi Vegas teki finaalisarjassa vain kahdeksan maalia. Pudotuspeleissä ei voi menestyä, jos ei pysty loistamaan niin sanotulla sota-alueella.
Lisää aiheesta: [Sulaminen päätöserässä murskasi Golden Knightsin mestaruushaaveet]
Johtoasemassa pelaaminen:Vegas onnistui pitämään johtoasemansa finaalisarjassa vain yhdessä ottelussa. Kahdessa ottelussa se menetti johtonsa ja joutui häviäjän rooliin. Vegasin olisi pitänyt pystyä hyödyntämään momentumit maaliensa jälkeen ja "tappamaan" pelit, mutta se ei kyennyt lisäämään johtoaan hyvistä paikoista huolimatta. Ja kun lisämaalit olivat tiukassa, pääsi Stars mukaan peleihin. Esimerkiksi ratkaisevassa viidennessä ottelussa Vegas johti 2-0 ja sai vielä erinomaisen paikan maalintekoon dallasilaisten 2-1 kavennuksen jälkeen, mutta ruuti oli märkää. Hetkeä myöhemmin Stars tuli tasoihin ja nappasi lopulta voiton jatkoerässä.
Ilonaiheet
Timanttinen puolustuspeli:Tämä kesä osoitti, että Vegas pelaa joukkueena erinomaisesti. Tehottomuudesta huolimatta ryhmä pelasi vahvaa hyökkäyspeliä ja loi lukuisia maalintekopaikkoja pelistä toiseen. Kaikista vakuuttavinta oli kuitenkin Golden Knightsin viisikkopuolustuspeli, joka oli loistavalla tasolla etenkin lännen finaalisarjassa. Vegas päästi Stars-sarjan viidessä ottelussa vain yhdeksän maalia, mikä oli kova suoritus. Joukkueelle tehtiin pudotuspeleissä keskimäärin vain 2,16 maalia per peli, joten oman pään toiminta oli hyvällä tasolla koko kesän ajan. Kaiken lukkona hääri tietenkin kaksi loistavaa maalivahtia, Robin Lehner (pudotuspeleissä yhdeksän ottelua, torjuntaprosentti 91,9 ja päästettyjen maalien keskiarvo 1,93) ja Marc-Andre Fleury (3 ottelua, 91,0 ja 2,27). Tällaisen päälle on helppo alkaa rakentaa kirkasta tulevaisuutta.
Theodoren säkenöinti:Koko kautta ajatellen Golden Knightsissa voidaan olla tyytyväisiä monien yksilöiden otteisiin. Stone ja Pacioretty pelasivat erittäin tehokkaasti runkosarjassa. Kärkimiesten takana ilonaiheita aiheuttivat läpimurtonsa tehneet Chandler Stephenson ja Zach Whitecloud. Suurin ilonaihe oli kuitenkin puolustaja Shea Theodore, joka osoitti viimeistään kesän tosipeleissä, että hän kuuluu NHL:n eliittipuolustajien joukkoon. Runkosarjassa taituri teki piste-ennätyksensä, kun 71 ottelussa syntyi 13 täysosumaa ja 46 tehopistettä. Pudotuspeleissä meno kiihtyi, sillä 19 ottelussa tilille tuli seitsemän maalia ja peräti 18 tehopistettä. Theodore oli pudotuspeleissä joukkueensa sisäisen pistepörssin kärkinimi ja sisäisen maalipörssin jaettu kakkonen. Koko NHL:stä on löytynyt kesällä vain yksi puolustaja, joka on pelannut Theodorea tehokkaammin, ja hän on tietenkin Dallasin Miro Heiskanen.
