Katsaus NHL:n tähdistöotteluiden historiaan

NHL:n tähdistöottelu on pelattu vuodesta 1947 lähtien. Se on pelattu keskellä runkosarjaa eri aikoina. All-Star-tapahtuma on tavallaan halkonut runkosarjan kahtia, vaikkei sitä aina olekaan pelattu tasan puolessavälissä. Vuodesta 2007 lähtien tapahtuma on kuitenkin pelattu tammikuun loppupuolella.

Ensimmäinen tähdistöpeli pelattiin Maple Leaf Gardensissa Torontossa lokakuussa 1947. Ensimmäisessä formaatissa puolustava Stanley Cup -voittaja pelasi viidestä muusta joukkueesta koostettua tähdistöä vastaan. Systeemi pysyi samana kahta poikkeusta lukuun ottamatta kauteen 1967-68 asti.

Varhaisina vuosina tapahtumaan pääsi hieman erityylisiä pelaajia kuin tätä nykyä. Ensimmäisessä tapahtumassa haastajajoukkueessa pelasi esimerkiksi Ken Reardon, joka sai ison rangaistuksen lyötyään mailalla vastustajaa päähän. Reardon otti urallaan 341 NHL-ottelussa 604 jäähyminuuttia.

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

Ensimmäisen jakson aikana ottelut olivat yllättävänkin vähämaalisia. Suurin ero tuli vuonna 1950, jolloin Detroit Red Wings voitti tähdistöjoukkueen 7-1. Ted Lindsay teki All-Star-tapahtumien ensimmäisen hattutempun. Vuonna 1956 Montreal Canadiens pelasi 1-1 tasapelin tähdistöjoukkueen kanssa. Se ei ole sikäli ihme, sillä molempien maalissa pelasi todellinen legenda. Montrealin maalia vartioi Jacques Plante, ja Red Wingsin tolppien välissä taituroi Glen Hall.

Ensimmäinen ottelu uudella formaatilla pelattiin vuonna 1969 Montreal Forumissa. Vastakkain olivat idän ja lännen divisioonien joukkueet, jotka tasasivat pisteet 3-3. Lännen puolustaja Al Arbour osoitti, että All-Star-tapahtumaan voi tulla vähän vanhemmallakin iällä. Hän oli mukana 36-vuotiaana, eli tuolloin tapahtuman iäkkäimpänä debytanttina.

Idän ja lännen joukkueet ottivat yhteen vuosina 1969-1974. Vuoden 1970 tapahtumassa oli mukana HIFK:n kannattajille hyvin tuttu Carl Brewer, joka oli tunnettu taitojensa lisäksi kovasta pelistään. Red Wingsiä edustanut Brewer voitti idän joukkueen kanssa tähdistöottelun maalein 4-1.

Vuoden 1974 ottelussa tuli paljon poissaoloja, kun viisi idän tähtipelaajaa joutui jättämään pelin väliin (Bobby Orr, Serge Savard, Guy Lapointe, Jacques Lemaire ja Gilbert Perreault). Heidän tilalleen tulivat Red Berenson, Jocelyn Guevremont, Jim McKenny, Henri Richard ja Larry Robinson.

Vuodesta 1975 alkaen All-Star-ottelussa iskivät yhteen Wales- ja Campbell-konferenssien tähdistöjoukkueet. Wales jyräsi ensimmäisellä kerralla Campbellin peräti 7-1. Campbellin joukkueessa pelannut Atlanta Flamesin hyökkääjä Curt Bennet oli vasta kolmas yhdysvaltalainen, joka pääsi mukaan All-Star-otteluun. Tähdistöpelit olivat olleet lähes yksinomaan kanadalaisten bileitä.

Seuraavana vuonna Walesin joukkueessa oli mukana ruotsalaispakki Börje Salming. Atlanta Flamesin Pekka Rautakallio pääsi mukaan ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1982.

Vuonna 1979 All-Star-tapahtuma oli merkittävä, koska Wayne Gretzky pelasi ensimmäisen tähdistöpelinsä. Gordie Howelle tapahtuma oli jo 23:s. Gretzky oli kunnolla vauhdissa vuonna 1983, kun hän teki ennätyksen latomalla neljä maalia kolmannessa erässä. Campbell voitti Walesin peräti 9-3.

Vuonna 1985 parhaan pelaajan palkinnon voitti Mario Lemieux, joka oli ensimmäinen MVP-pystin voittanut tulokas. Hän iski tehot 2+1=3. Vuoden 1989 ottelussa Lemieux oli vähän huonommassa vireessä. Tehotilasto oli neljä miinuksella, ja tilille tuli vain yksi syöttöpiste.

Vuonna 1993 tuli iso tulokkaiden aalto, sillä mukana oli peräti 13 All-Star-ottelun ensikertalaista. Heistä Owen Nolan, Aleksandr Mogilny, Gary Roberts ja Randy Burridge tekivät heti maalin. Seuraavana vuonna oli maalivahtien esiinmarssin vuoro. Läntisen konferenssin joukkueen maalivahdit olivat kaikki ensikertalaisia: Toronton Felix Potvin, San Josen Arturs Irbe ja St. Louisin Curtis Joseph.

Hattutempun iskeneestä Teemu Selänteestä tuli vuonna 1998 ensimmäinen eurooppalainen ja suomalainen, joka on voittanut All-Star-ottelun MVP-palkinnon.  

Vuonna 2002 MVP-palkinnon voitti yksi tuntemattomimmista voittajista, Chicago Blackhawksin romuluinen hyökkääjä Eric Daze. Hän teki Pohjois-Amerikan joukkueelle kaksi maalia.

All-Star-ottelu pelattiin viimeisen kerran idän ja lännen välillä vuonna 2009. Sen kunniaksi järjestettiin kunnon maalijuhla, jonka itä voitti 12-11. Sen jälkeen joukkueet alettiin nimetä kapteenien mukaan.

Formaatti muuttui jälleen 2016, kun ottelut alettiin pelata neljän divisioonan kesken minipeleinä kolmella kolmea vastaan. MVP-palkinnon pokkasi yksi keskustelluimmista valinnoista, John Scott, joka teki ottelussa kaksi maalia.

Sekin oli osoitus siitä, että jääkiekkoiluun mahtuu kaikenlaisia sankareita.