Veräjänvartijat vainuavat palaneen käryä

VANCOUVER -- Siitä hajusta ei voi erehtyä. Sama käry hiipii sieraimiin, kun seisot asfaltilla renkaitaan sudittavan auton vieressä. Montreal Canadiensin maalivahti Carey Pricelle tuo haju on jo tuttu kaukaloista.
Palaneen kumin kärystä on tullut osa NHL-maalivahtien arkipäivää.

• Haistan sen jatkuvasti. Varsinkin jos laukaus muuttaa suuntaa mailasta tai osuu maskiini. Joskus riittää, että kiekko osuu pelipaitaan. Kyllä sen haistaa, Price sanoi.
  Haju on tullut tutuksi nykyiselle maalivahtien sukupolvelle, sillä laukaukset ovat tänä päivänä kovempia, koska pelaajat ovat nykyään vahvempia ja mailat kehittyneempiä. Harva veskari muistaa, milloin haistoi palaneen käryn ensimmäisen kerran, mutta sitä hajua ei hevillä unohda.
  - Se haisee ihan samalta kuin autonrenkaan palava kumi, kertoi Los Angeles Kingsin maalivahti Darcy Kuemper, joka muistelee haistaneensa palaneen kumin kaukalossa ensimmäisen kerran pelatessaan WHL:ää Red Deerissä.
  Alex Auld pääsi kuminhaistelijoiden klubiin vasta NHL-tulokaskaudellaan 2001-02.
  - Yllätyin, kun haistoin sen ensimmäisen kerran. En muista, sanoiko valmentaja vai joku pelitovereistani minulle, että se on tosiaan palaneen kumin käryä, totesi Auld, joka pelasi tuolloin Vancouver Canucksissa.

NHL-uransa kauteen 2011-12 lopettanut Auld toimii nykyään Sportsnet 650 -radiokanavan analyytikkona Canucksin peleissä. Hän muistaa, miten kiekko poltti kerran reiän hänen pelipaitaansa.
- Laukaus kimposi olkapäästäni, ja haistoin palaneen kumin. Seuraavana päivänä huoltaja tuli näyttämään pelipaitaani, jossa oli reikä. Eikä se reikä tullut repeämällä, vaan kangas oli pikemminkin sulanut, Auld kertoi.
Tilanne ei ole tosiaankaan ollut tolppien välissä aina tällainen.
Vuonna 2001 räpylänsä naulaan nostanut Kirk McLean pelasi 16 kauden mittaisella NHL-urallaan 612 ottelua. Veskariveteraani oli ymmällään, kun häneltä kysyttiin asiasta. Hän ei muista haistaneensa koskaan kaukalossa palaneen kumin käryä.
Eikä sitä muista myöskään Darren Pang, joka pelasi NHL-maalivahtina vuosina 1984-89. Hän toimii tätä nykyä jääkiekkoanalyytikkona tv-lähetyksissä.
Mutta St. Louis Bluesin maalivahti Jake Allenille haju on tuttu.
- Se erottuu selvästi. On vaikea sanoa, miten usein sen haistaa, mutta sanotaan nyt pari kertaa viikossa. Usein niin käy, kun kiekko kimpoaa tietyssä kulmassa maskista, jolloin kiekosta irtoaa palanen, Allen kertoi.
Käryn syntymiseen tarvitaan siis tietynlainen laukaus, joka osuu tiettyyn kohteeseen. Kiekosta irtoaa kumia samalla tavalla kuin autonrenkaista jää mustat jäljet asfalttiin, kun kumia poltetaan. Kiekko jättää jälkensä maalivahdin varusteisiin.

• Jos kiekko tulee suoraan päin pläsiä, ei silloin haista mitään. Mutta jos pyörivä kiekko raapaisee tarpeeksi rajusti, niin käryä tulee ja sen erottaa selvästi. Haju voi leijua kaukalossa 5-10 minuuttia, selvitti Martin Biron, jonka 16-vuotinen NHL-ura loppui kauteen 2013-14.
  Biron kertoi haistaneensa kumin käryn "noin kerran viikossa, harjoituksissa tai pelissä".
  Pricen mukaan käryä tulee nykyään vastaan useammin kuin hänen tulokaskaudellaan 2007-08.
  Pangin mielestä käryn yleistyminen ei johdu ainoastaan koventuneista laukauksista vaan myös siitä, että pelaajat kohottavat nykyään kovat kutinsa useammin maalivahdin pään tasolle. Hänen pelivuosinaan se ei ollut vielä niin yleistä.
  - Saatan toki olla väärässä, mutta olen nähnyt, miten Jake Allen ja Carter Hutton saavat kiekon kasvosuojukseensa neljä viisi kertaa miltei joka harjoituksissa. Eivät he ole siitä moksiskaan. Se tuntuu kuuluvan nykyään pelin henkeen. Laukojia on opetettu ampumaan ylös, ja he tietävät, että maalivahdeilla on hyvät suojukset, totesi Pang, joka toimii tv-analyytikkona useimmissa Bluesin peleissä.
  Tilanne oli toinen, kun 165-senttinen Pang oli itse vartioimassa veräjää.
  - Minun olisi kyllä pitänyt haistaa se käry. Olin sen verran matalalla, että yläputken tuntumaan tulleet vedot viuhuivat korvieni tasolla. Mutta jos kiekko osui päähäni, kyse oli yleensä vahingosta. Laukoja tuli heti kysymään, olinko kunnossa. Ja jos sama pelaaja laukoi päätä kohti useamman kudin, piti häntä jahdata hetken aikaa mailan kanssa. Ajatusmaailma oli silloin toisenlainen. New York Islandersin Denis Potvin ei ampunut Billy Smithiä maskiin eikä Canadiensin Guy Lafleur tähdännyt Ken Drydenin päänuppiin, sillä he kunnioittivat ykkösmaalivahtejaan. He pitivät laukauksensa matalina, koska tiesivät, ettei veskareilla ollut kunnon suojuksia, Pang kertoi.
  Auldin mukaan muutokseen on vaikuttanut myös se, että maalivahdit pelaavat nykyään perhostyylillä eli ovat aiempaa enemmän polvillaan. Ja kuten Pang totesi, suojukset ovat nykyään paremmat kuin koskaan ennen.
  - Pelko väheni vuosi vuodelta sitä mukaa kun varusteet kehittyivät. Laukojat eivät enää välitä asiasta niin paljon, koska veskaritkaan eivät välitä, Auld totesi.
  Vaikka kudit ovat nykyään niin kovia, että ne polttavat kumia.