Pelaajasiirtojen takarajan makeat onnistumiset

Lauantaisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Niinhän sitä sanotaan, että tilastot eivät valehtele. Tänään listaamme tilastojen perusteella onnistuneimpia pelaajasiirtojen takarajalla palkkakattoaikana tehtyjä kauppoja.

Taas on menossa se aika vuodesta. NHL-seurojen GM:t yrittävät löytää pelaajasiirtojen takarajaan mennessä joukkueilleen sopivia vahvistuksia loppukauden taistoihin. Osa hankinnoista unohdetaan - tai halutaan unohtaa - nopeasti, mutta aina silloin tällöin GM:n nerokas veto auttaa nostamaan joukkueen vuoren huipulle.
Takarajan hankinnan onnistumista voi mitata eri tavoilla. Joidenkin tarkoitus on tuoda menestystä pikaisesti vain loppukauden muutaman kuukauden ajaksi. Toiset hankinnat jäävät seuraan avainpelaajiksi pitkäksi aikaa. Jotkut pelaajat auttavat seuraa vasta vuosien päästä.
Palkkakattoajan (kaudesta 2005-06 lähtien) siirtorajakuningas on ollut Los Angeles Kingsin entinen GM Dean Lombardi, joka on tehnyt kolme erittäin onnistunutta hankintaa "Trade Deadlinen" tuntumassa. Lombardi toi eri vuosina Los Angelesiin hyökkääjät Jeff Carterin, Marian Gaborikin ja Justin Williamsin.

Carter tuli Kingsiin helmikuussa 2012 Columbus Blue Jacketsista. Kanadalaisentteri auttoi heti samana keväänä Kingsin mestaruuteen ja on ollut sen jälkeenkin joukkueen avainpelaajia. Carter iski kevään 2012 pudotuspeleissä kahdeksan osumaa, millä jaettiin playoffien maalipörssin voitto. Hänen osumistaan kolme oli voittomaaleja, mikä oli myös jaetusti pudotuspelien kovin lukema. Se kevään kolmas voittomaali tuli Stanley Cup -finaalisarjan ratkaisseessa ottelussa.
Carter sijoittui tehoillaan 10+15=25 seuraavan mestaruuskevään 2014 playoff-pistepörssissä kakkoseksi. Hänen neljä ylivoimamaaliaan oli jaetusti pudotuspelien paras saldo.
Kun lasketaan Carterin kokonaiset kaudet (2012-17) Kingsin paidassa, niin hän on ollut Los Angelesin selvästi paras maalintekijä (137) ja toiseksi paras pistemies (273). Carterin 33 voittomaalia noilta kausilta on koko NHL:n kolmanneksi korkein määrä. Los Angeles on pelannut Carterin saapumisen jälkeen 69 playoff-ottelua. Hän on ollut niissä joukkueen paras maalintekijä (26) ja toiseksi paras pistemies (53).
Gaborik tuli Los Angelesiin maaliskuussa 2014 Carterin tapaan Columbuksesta. Slovakkilaituri oli saman tien kevään pudotuspelien maalikuningas 14 osumallaan ja isossa osassa Kingsin taivaltaessa mestaruuteen.
Gaborik teki kauden 2014-15 runkosarjassa 27 osumaa, millä hän oli Kingsin sisäisen maalipörssin kakkonen. Mutta sen jälkeen Gaborik ei ole ollut kesällä 2014 allekirjoittamansa pitkän jatkosopimuksen arvoinen. Los Angeles kauppasi Gaborikin Ottawa Senatorsiin viime viikolla.
Williams siirtyi Los Angelesiin jo maaliskuussa 2009. Hän osoittautui myöhemmin kullanarvoiseksi hankinnaksi, kun Kings kypsyi mestaruuskaliiperin joukkueeksi.

Williams sai lisänimen "Mr. Game Seven". Kings pelasi hänen aikanaan pudotuspeleissä neljä playoff-sarjan ratkaissutta seitsemättä ottelua ja voitti ne kaikki. Niissä neljässä ottelussa Williams keräsi tehot 4+3. Hän teki yhden voittomaalin, syötti kaksi voittomaalia ja teki kerran maalin, joka vei Los Angelesin lopulliseen johtoon. Kaiken kukkuraksi Williams valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi 2014.
Toinen palkkakattoajan siirtorajakauppa, joka toi pitkän linjan hyötyä, oli hyökkääjä Chris Kunitzin hankinta Pittsburgh Penguinsiin helmikuussa 2009. Pittsburgh voitti Stanley Cup -mestaruuden heti 2009 ja myöhemmin 2016 ja 2017.
Kunitz teki kausilla 2010-14 Pittsburghille runkosarjassa 106 maalia. Se oli noiden neljän kauden paras lukema Penguinsissa. Edes Sidney Crosby ja Jevgeni Malkin eivät pystyneet samoihin lukemiin kuin Kunitz, joka valittiin tynkäkaudella 2012-13 NHL:n ykköstähdistöön.
Kunitz ehti kerätä Pittsburghin-vuosinaan (2009-17) yhteensä 23+53=76 playoff-tehopistettä. Penguinsin kaikkien aikojen playoff-tilastossa hänen edellään on vain kuusi jääkiekkolegendaa: Mario Lemieux, Crosby, Malkin, Jaromir Jagr, Kevin Stevens ja Ron Francis.
Lisää aiheesta: [Devils hankki Michael Grabnerin Rangersista | Brassard Penguinsiin kolmen seuran kaupassa]
Hyökkääjät keräävät suurimmat otsikot palkkakattoaikana pelaajasiirtojen takarajalla tehdyissä hankinnoissa. Edmonton Oilersille ja Detroit Red Wingsille voisi antaa kunniamaininnat maalivahti Dwayne Rolosonista ja puolustaja Brad Stuartista.
Roloson siirtyi Edmontoniin Minnesota Wildista maaliskuussa 2006 ja torjui Läntisen konferenssin kahdeksannelta sijalta pudotuspeleihin lähteneen Oilersin Stanley Cup -finaaleihin saakka. Hän voitti kolmen ensimmäisen playoff-kierroksen aikana pelaamistaan 17 ottelusta 12. Kun Roloson loukkaantui Stanley Cup -finaalien avauksessa, Oilers kääntyi Jussi Markkasen puoleen. Edmonton hävisi finaalisarjan Carolina Hurricanesille voitoin 3-4.
Stuart tuli Red Wingsin takalinjoille helmikuussa 2008. Hän ei ollut joukkueen suuria tähtiä, mutta toi kauden päätteeksi mestaruutta juhlineen Detroitin alakertaan yhden luottomiehen lisää. Stuart sijoittui lukemallaan +15 kevään 2008 pudotuspelien plus-miinustilastossa kolmanneksi. Hän oli Nicklas Lidströmin, Brian Rafalskin ja Niklas Kronwallin rinnalla se neljäs mies, joka pystyi pelaamaan reilusti yli 20 minuuttia per ilta.
Yhdellä palkkakattoajan parhaista siirtorajahankinnoista ei ollut mitään tekemistä sen kevään menestyksen kanssa. Nashville Predatorsin GM David Poile voitaisiin melkeinpä laittaa tutkinnan alle vakavasta rikoksesta epäiltynä, kun hän varasti Filip Forsbergin Washington Capitalsilta huhtikuussa 2013.
Vaisua tynkäkautta 2012-13 pelannut Nashville ei ollut menossa pudotuspeleihin. Washington elätteli sen sijaan mestaruustoiveita ja hankki tshekkilaituri Martin Eratin ja hyökkääjä Michael Lattan Predatorsista. Poile onnistui jollain ihmeen kaupalla huijaamaan Forsbergin silloiselta Capitalsin ja nykyiseltä Vegas Golden Knightsin GM George McPheeltä.
Erat saalisti keväällä 2013 Capitalsin paidassa pelaamissaan yhdeksässä runkosarjan ottelussa tehot 1+2. Pudotuspeleissä hän jäi kiikaritehoille, kun Washington lähti laulukuoroon heti ensimmäiseltä kierrokselta. Capitals lähetti Eratin kierrätykseen seuraavan vuoden siirtotakarajalla. Latta, 26, on pelannut koko NHL-urallaan 113 ottelua tehoin 4+13=17. Hän vaikuttaa nykyään AHL-jäillä.

Ruotsalaishyökkääjä Forsberg teki läpimurtonsa NHL:ssä kaudella 2014-15 ja on siitä lähtien laskettuna saalistanut 292 runkosarjan ottelussa 107+120=227 pistettä. Se on tuon ajanjakson selvästi paras lukema Nashvillessä.
Lähipäivinä nähdään, onnistuuko joku GM vetämään "jeffcarterit" tai "filipforsbergit" hatustaan. Vai onko tämän siirtotakarajan tienoon parhaat kaupat jo tehty?
Maanantaina kaikki kaupat ovat kirjoissa ja kansissa, kun siirtoikkuna sulkeutuu kello 22 Suomen aikaa. Niiden kauppojen onnistumisen arviointi vie ainakin muutaman kuukauden - tai joissain tapauksissa vuosia.