Lökäpöksy-Pekasta kasvoi suuri sankari
Pekka Rinteen ura on ollut kuoppainen, mutta hän nousi sitkeällä työllä huipulle
Teksti Marko Leppänen @MarkoLeppnen / toimittaja, NHL.com/FI
Yksikään sankaritarina ei ala niin, että keskushenkilö ponnahtaisi suoraan mestariksi ja ihailluksi voittajaksi.
Pekka Rinne on saanut viime aikoina hehkutusta hienoista otteistaan pudotuspeleissä, mutta hänen alkunsa ammattilaiskiekkoilun maailmassa oli täynnä karikoita.
Oli jo melkoinen ihme, että Rinne edes varattiin NHL:ään kahdeksannella kierroksella vuonna 2004. Hän ei päässyt juurikaan pelaamaan Oulun Kärpissä Niklas Bäckströmin takana, joten kykyjenetsijöiden piti tulla katsomaan hänen otteitaan alkulämmittelyssä.
Ne lämmöt Rinne veti aina täysillä.
Rinne oli aloittanut jääkiekkoilun Kempeleen Kiekko-Ketuissa 7-vuotiaana. Hän ihaili viisi vuotta vanhempaa serkkuaan Jari Stilliä, joka pelasi Kiekko-Kettujen juniorimaalivahtina. Serkkupojan hienot varusteet saivat nuoren Pekan silmät suuriksi.
Vanhempana Rinne ei tahtonut löytää paikkaa Kärppien ikäkausijoukkueissa, ja välillä ykköslajina oli pesäpallo. No, siinä ainakin räpyläkäsi hioutui.
Oululainen juniorivalmentaja Harri Hautamäki huomasi Laser HT:n B-junnuissa pelanneen nuorukaisen lahjakkuuden. Rinne pääsi Bluesin B-junnuihin ja oli jo muuttamassa Espooseen, kunnes Kärpät heräsi ja tarjosi paikkaa seuran A-nuorista.
Video: Pekka Rinne kertaa joukkueensa tuhkimotarinaa
- Olin varmaan aika huvittava näky, kun tulin ensimmäisen kerran Kärppien A-junnujen kesätreeneihin. Minulla oli jotkut R-Collectionin college-housut ja skeittikengät. Muut katsoivat, että mikä seppä tuo on, Rinne kertoi Veikkaajan jutussa vuonna 2009.
Ihan putkeen ei mennyt ensimmäinen tulokasleirikään. Rinne joutui odottamaan ensin viisi päivää Torontossa viisumin saapumista. Kaleva-lehden jutun mukaan hän myöhästyi Predatorsin ensimmäisistä harjoituksista, mutta valmentaja Barry Trotzia kiinnosti enemmän Rinteen hyvä torjuntatyöskentely kuin myöhästyminen.
NHL-uran varrelle on mahtunut vaikeita loukkaantumisia. Raskain oli kaudella 2013-14 tullut lonkkatulehdus, jonka takia hän joutui lepäämään kokonaan 19 viikkoa.
Rinne nousi sitkeällä työllä Predatorsin ykkösmaalivahdiksi ja kolminkertaiseksi Vezina-ehdokkaaksi. Viime vuosina Rinteen yläpuolelle on kuitenkin tyrkätty väkisin mustia pilviä. Kyseltiin, onko Rinteen parhaat päivät jo nähty?
Voi kuinka väärässä he olivatkaan.
Rinne ei ole ainoastaan pelannut uransa parasta jääkiekkoa, vaan hän on lyönyt pöytään esityksen, jota ei ole nähty jääkiekkomaailmassa pitkään aikaan. Rinne on saanut päälle samanlaisen hurmion kuin Patrick Roy ja Martin Brodeur parhaina päivinään. Hän on saavuttanut tilan, johon kaikki maalivahdit pyrkivät. Kiekko suurentuu, peli hidastuu, varusteet kasvavat ja maali pienentyy.
Joku kutsuu sitä flow-tilaksi, toinen hurmioksi. Yhtä kaikki, sellaiseen tilaan päässeen maalivahdin joukkue yleensä pärjää.
Rinne on ykkösehdokas pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Conn Smythe Trophyn saajaksi. Hänestä tulisi ensimmäinen pokaalin pokannut suomalainen jääkiekkoilija.
Huippumenestys 34-vuotiaana on vaatinut monen pienen yksityiskohdan loksahtamista kohdalleen. Nuoruusvuosien laiskuus on vaihtunut tinkimättömäksi harjoitteluinnoksi. Rinne on löytänyt vuosien varrella muiden muassa avukseen joogan ja terveellisen ruokavalion. Vihersmoothiet kuuluvat olennaisena osana hänen elämäänsä.
Video: Rinne torjuu Getzlafin kudin
Pään kunto on tärkeä maalivahdin työssä, ja Rinne osaa irtautua hyvin kaukalon tapahtumista. Hän pitää erityisen paljon lukemisesta ja varsinkin elämäkertateoksista, jotka vievät ajatukset pois jääkiekosta.
Rinne on pannut koko Nashvillen sekaisin. Jos Rinne menisi kaupungille ilman rahaa, hän eläisi tarjotuilla ruuilla ja juomilla vuoden.
- Talojen pihoilla on kylttejä ja isoja lakanoita, salossa liehuvat Predatorsin liput ja mainoksia pyörii televisiossa jatkuvasti. Jos käy kahvilla, syömässä tai kaupassa, ihmiset tulevat rohkeasti juttelemaan ja toivottavat tsemppiä. Joukkueen ohella myös fanit ovat saaneet valtavasti huomiota, Rinne sanoi Kiekkoareenan jutussa.
Rinne-maniassa on samanlaisia piirteitä kuin aikoinaan Calgaryssä, kun Miikka Kiprusoff oli parhaimmillaan. Vuoden 2004 Red Mile -hysteriassa Kiprusoff oli jumalasta seuraava - ylöspäin.
Rinteen ympärillä leijuvaa gloriaa on vielä lisännyt hänen hurmaava persoonansa. Rinne kerää kehuja, minne hän ikinä meneekin.
- Kaikki Rinteen tuntevat tietävät, että hän on mahtava kaveri. Hän on ollut kehissä niin pitkään, että kaikki tiedostavat toisaalta hänen taitonsa jäälläkin, Pittsburghin puolustaja Olli Määttä sanoi NHL.com/FI:lle mediapäivänä.
Rinteen torjuntaprosentti pudotuspeleissä on huikea 94,1. Penguinsin pelaajat tietävät, että heillä on edessä iso urakka Rinteen ohittamisessa.
- Hän on paitsi hyvä torjumaan kiekkoja, myös mestari käsittelemään sitä. Meidän pitää olla tarkkana, ettei hän pääse kiekkoihin käsiksi, Pittsburghin puolustaja Ian Cole sanoi.
Kun Rinteeltä kysyttiin mediatilaisuudessa, pelaako hän uransa parasta jääkiekkoa, vastaus kääntyi heti joukkueeseen. Rinne kuittasi, että Nashville Predators pelaa parasta kiekkoa hänen aikanaan. Vuonna 2005 aloittanut Rinne on seuran pitkäaikaisin pelaaja.
- En halua puhua tuhkimotarinoista tai mennä asioiden edelle, vaan keskittyä ensimmäiseen otteluun. Olemme tehneet paljon töitä, ja meillä on ollut kuusi välipäivää aikaa valmistautua finaaleihin. En malta odottaa, että pelit alkavat, Rinne sanoi NHL.com/FI:lle.
Video: Rakell ohjaa, Rinne torjuu
Rinne ei olisi voinut pikkupoikana tai vielä parikymppisenäkään kuvitella, että hän nousee NHL:n kuumimmaksi pelaajaksi pudotuspeleissä ja pelaa Stanley Cup -finaaleissa.
Rinne totesi, että Stanley Cupin saaminen Suomeen on aina kova juttu. Se on jo varmistunut, mutta Rinne haluaa pokaalin itselleen ja Predatorsille.
- Kai asioista unelmoiminen on terveellistä.