Suomalainen osaaminen hyvin esillä NHL:n tulokasmaalivahtien joukossa

NHL.com/fi pitää sinut ajan tasalla tulokaspelaajien suorituksista kaudella 2020-21. Kenen debyyttikaudesta on muodostumassa läpimurto? Kuka keltanokista on kiilannut kärkeen kisassa Calder Trophysta? Tässä artikkelissa luodaan katsaus tämän kauden tulokasmaalivahteihin.

Tusina tulokaspelaajaksi laskettavaa maalivahtia on torjunut kiekkoja kuluvalla kaudella NHL:ssä. Heistä neljäsosa on ollut suomalaisia. Yksi niistä kolmesta sinivalkoisesta, Chicago Blackhawksin Kevin Lankinen, on pelannut eniten otteluita kaikista keltanokkaveskareista.
Lankinen on myös tuon tusinan ainoa puhdas ykkösmaalivahti. Chicago sanoi suoraan ennen kauden alkua kolmelle veräjänvartijalleen, että ykkösmiehen paikka on auki sille, joka sen otteillaan ansaitsee. Huhtikuussa 26 vuotta täyttävä Lankinen sai tilaisuutensa kolmikosta viimeisenä eikä ole asemastaan sen koommin luopunut.

Ykkösmaalivahti on tietenkin hieman tulkinnanvarainen asema, eivätkä kaikki päävalmentajat tai GM:t edes halua antaa titteliä kenellekään. Nykyään puhutaan usein 1A- ja 1B-veskareista. Mutta jos joku muu keltanokka pitäisi julistaa Lankisen lisäksi ykkösmaalivahdiksi, niin ehkä hän on sitten New York Rangersin 25-vuotias Igor Shestjorkin.
Shestjorkin on pelannut Rangersin maalivahdeista eniten otteluita, vaikka oli aikaisemmin maaliskuussa sivussa kolme viikkoa loukkaantumisen takia. Kun Rangers sanoi syksyllä hyvästit seuraikoni Henrik Lundqvistille, Shestjorkinista tuli ruotsalaiskonkarin manttelinperijä.
- Maalivahtimme ovat nousseet hyvin esiin Shestjorkinin poissa ollessa, mutta kun hän on vireessä, niin hän on mahtava maalivahti, Rangersin hyökkääjä Ryan Strome ylisti.
Shestjorkin on pelannut NHL-urallaan vasta 29 runkosarjaottelua, mutta hän on kirjauttanut torjuntaprosentikseen 92,8, mikä lupaa hyvää. Venäläisellä on tilillään komeita ansioita KHL-vuosiltaan, mutta taalajäillä hän vasta aloittelee uraansa.
- Henkilökohtaisesti en ole muuttanut mitään. Olen tehnyt ahkerasti töitä valmentajieni kanssa pienten yksityiskohtien parissa jokaisessa harjoituksessa. Niin me teemme jatkossakin, mikä vie toivottavasti oikeaan suuntaan, Shestjorkin sanoi.

Muiden loukkaantumiset tuovat tilaisuuksia tulokkaille
Lankisen jälkeen toiseksi eniten otteluita tulokasmaalivahdeista on pelannut Vitek Vanecek. Washington Capitalsia edustavan 25-vuotiaan Vanecekin voi todellakin sanoa ottaneen tilaisuudesta vaarin.
Washingtonin piti lähteä kauteen maalivahtikaksikolla Ilja Samsonov - Henrik Lundqvist. Sitten Lundqvistilla todettiin sydänongelma, eikä ruotsalaislegenda ole päässyt pelaamaan lainkaan Capitalsin paidassa. Samsonov joutui puolestaan tammikuun puolivälin jälkeen koronalistalle ja oli lopulta sivussa tositoimista puolitoista kuukautta.
Vanecek vietti viisi kautta farmissa ennen kuin pääsi tekemään NHL-debyyttinsä 15. tammikuuta 2021. Odotus on todellakin palkittu, eikä erinomaisia otteita esittänyt tshekkiveskari ole ihan heti poistumassa NHL-kaukaloista.
- Odottamaan voi joutua pitkään. Parhaat maalivahdit ovat aina NHL:ssä. Voi tuntea itsensä valmiiksi AHL:ssä, mutta edellä on silti loistavia maalivahteja, joten se on vaikeaa. Pitää odottaa omaa tilaisuuttaan, ja sitten kun se tulee, niin se on napattava ja pelattava hyvin, Vanecek kertoi.
NHL:n tulokasvahtien tilastokärki on Carolina Hurricanesin 25-vuotias Alex Nedeljkovic, jonka päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo on 2,05 ja torjuntaprosentti 92,9. Myös hän on saanut tilaisuutensa muiden epäonnen kautta. Carolinan ykkösvahti Petr Mrazek aloitti kauden mahtavasti, mutta loukkaantui jo neljännessä ottelussaan. Nedeljkovic on käyttänyt tilaisuutensa hyväkseen.

• Nedeljkovic on ilman muuta laittamassa itseään hyvään valoon täällä, Hurricanesin päävalmentaja Rod Brind'Amour totesi.
  Minnesota Wildin Kaapo Kähkönen pelasi unohtumattoman jakson, joka alkoi ykkösmaalivahti Cam Talbotin jouduttua sairastuvalle. Kähkönen laittoi pystyyn komean yhdeksän ottelun mittaisen voittoputken.
  Kähkösen loisto-otteet eivät kuitenkaan ole muuttaneet nokkimisjärjestystä Minnesotassa. Viime aikojen peluuttamisesta näkee, että Talbot on yhä ykkösvaihtoehto ja 24-vuotias suomalainen soittaa kakkosviulua, minkä takia hänellä ei näillä näkymin ole asiaa kilpailussa vuoden tulokkaan tittelistä.
  Se kolmas suomalainen kassari
  Hieman kaukaisempi kakkosvaihtoehto omassa joukkueessaan on St. Louis Bluesin Ville Husso, joka on pelannut tällä kaudella ensimmäiset 11 NHL-otteluaan. St. Louis taistelee kuitenkin tiukasti Honda West -divisioonan viimeisestä playoff-paikasta, joten Jordan Binnington kantaa todennäköisesti valtaosan torjuntavastuusta runkosarjan loppua kohden.

Mutta ainakin Husso on saanut vihdoin jalkansa NHL-oven väliin. Pitkä työ on vienyt helmikuussa 26 vuotta täyttäneen maalivahdin merkittävään välitavoitteeseen.
- Ville on taistelija, ja niin pitää ollakin, jos haluaa pelata NHL:ssä. Maaleja tulee omiin, ja niistä pitää toipua. Pitää unohtaa takaisku ja keskittyä seuraavaan tilanteeseen. Sitä hän tekee, Bluesin päävalmentaja Craig Berube sanoi.
Tulokasmaalivahdeista tulevia ykkösmiehiä omissa seuroissaan ovat todennäköisesti New York Islandersin venäläinen Ilja Sorokin ja Dallas Starsin yhdysvaltalainen Jake Oettinger. Sorokin on Islandersissa maanmiehensä Semjon Varlamovin takana. Oettingerin edellä Starsissa ovat Anton Hudobin ja sairastuvalla koko kauden majaansa pitänyt Ben Bishop.
Sorokin, 25, oli Shestjorkinin tapaan tähti jo KHL:ssä ja Venäjän maajoukkueessa ennen kuin siirtyi rapakon taakse. Toistaiseksi Sorokin saa tuurailla Varlamovia ja kerätä oppia.
- Minulla ja Iljalla on loistava suhde. Tapasin hänet jo kauan sitten, ja vietimme yhdessä aikaa maajoukkueen riveissä. Tämä on hienoa seuralle pitkällä tähtäimellä, Varlamov kertoi viime kesänä Sorokinin allekirjoitettua NHL-sopimuksen.
Oppia on selvästi tarttunutkin. Sorokinilla oli yhdessä vaiheessa kahdeksan ottelun mittainen voittoputki, joka käynnistyi kahdella peräkkäisellä nollapelillä.
Dallas käytti ykköskierroksen varausvuoron Oettingeriin kesän 2017 NHL Draftissa. Nyt hän todistaa 22-vuotiaana potentiaaliaan.
- Tämä on toteutunut unelma. Pelkästään se, että olen saanut tilaisuuden ja edustaa Dallas Starsia, on ollut mieletöntä. Haluan vain käyttää tämän hyväkseni. Tähän mennessä tämä on ollut uskomaton kausi, Oettinger iloitsi.
Tulokasveskareista ovat tällä kaudella päässeet pelaamaan myös Ottawa Senatorsin Marcus Högberg ja Joey Daccord, Colorado Avalanchen Hunter Miska sekä muutama päivä sitten Buffalo Sabresista Coloradoon kaupattu Jonas Johansson.
Lankinen yhä mukana Calder-kisassa
Tämän kauden keltanokkakassarit ovat lähes kaikki sieltä vanhimmasta mahdollisesta päästä, jotta heidät voidaan laskea tulokaspelaajaksi. Vain 22-vuotias Oettinger on "nuorempaa" kaartia.
Saa nähdä, missä iässä se seuraava aalto murtautuu NHL-jäille. Superlupauksina pidetyillä Florida Panthersin Spencer Knightilla ja Nashville Predatorsin Jaroslav Askarovilla ei ole vielä edes NHL-sopimuksia. Eivätkä ne seuraavat huipputulokkaat välttämättä edes tule noiden kehutuimpien lupausten joukosta. Lankinen ei tarvinnut edes NHL-varausta päästäkseen loistamaan maailman kovimpaan kiekkoliigaan.
Maalivahti on pokannut parhaalle tulokaspelaajalle jaettavan Calder Trophyn edellisen kerran kaudella 2008-09. Tuolloin asialla oli Columbus Blue Jacketsin Steve Mason. Tuo veskareiden kuiva jakso pystin suhteen todennäköisesti jatkuu, sillä ainakin tällä hetkellä ykkössuosikki vuoden tulokkaaksi on Minnesotan hyökkääjä Kirill Kaprizov.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä Calder Trophy meni kolme kertaa maalivahdille. Masonin lisäksi palkinnon pokkasivat Boston Bruinsin Andrew Raycroft, jonka Bruins myöhemmin vaihtoi nerokkaasti Tuukka Raskiin, ja Jevgeni Nabokov. Viime vuosituhannen viimeisin Calder Trophyn napannut veskari oli Martin Brodeur (1993-94), josta tuli sittemmin yksi NHL:n historian parhaista maalivahdeista.
Ei Lankista voi millään muotoa vielä sulkea pois laskuista, kun keskustellaan Calder Trophyn voittajasta. Eikä Kähkönenkään ole mahdoton ajatus, mutta hänen täytyisi päästä pelaamaan paljon loppukauden aikana.
Ja jos ei Calder Trophy päädy sinivalkoiselle maalivahdille, niin lohdutuspalkintona voisi olla paikka tulokkaiden tähdistökentällisessä. Sekään ei ole ihan jokapäiväistä herkkua suomalaisveskareille. Ainoana sen kunnian on saanut Juuse Saros kaudella 2017-18.