Katkeaako haukkojen lento?

Chicago Blackhawks nappasi viikonloppuna tiukkojen kamppailujen jälkeen tärkeät pisteet voittamalla Lännen ykkössuosikkeihin lukeutuvan Dallas Starsin kahdesti. Blackhawks on voittanut nyt kuusi ottelua peräjälkeen, ja NHL:n pistepörssiä johtava Artjom Anisimov venytti pisteputkeaan 11 ottelun mittaiseksi.

Vaikka Chicago porskuttaakin tällä hetkellä Lännen kärjessä ja on avannut kautensa loistavasti, Blackhawks-fanien ei kannata vielä suunnitella Stanley Cup -juhlia Soldier Fieldille.
Chicago Blackhawks on voittanut Stanley Cupin 2010-luvulla kolme kertaa (2010, 2013 ja 2015). Seuran GM Stan Bowman on vuodesta toiseen joutunut keksimään yhä uusia taikatemppuja pysyäkseen pelaajabudjettinsa kanssa palkkakaton alla, ja "Windy Cityssä" on jouduttu tekemään koviakin ratkaisuja.

Kapteeni Jonathan Toewsin ja viime kaudella NHL:n pistepörssin voittaneen Patrick Kanen jättimäiset sopimukset takaavat molemmille tällä kaudella peräti 13,8 miljoonan dollarin vuosiansiot. Kummankin sopimuksen palkkakattoon vaikuttava summa on 10,5 miljoonaa. Kun tuohon taalavuoreen lisätään vielä Marian Hossan, Brent Seabrookin, Duncan Keithin ja Corey Crawfordin muhkeat diilit, Chicagolla on yhdessä kentällisessä plus maalivahdissa "cap hittiä" kiinni yhteensä lähes 44,7 miljoonaa dollaria.
NHL:n palkkakatto on tällä kaudella 73 miljoonaa dollaria. Kuuden ydinpelaajan sopimusten jälkeen Blackhawksille jää siis käyttöönsä 28,3 miljoonaa, jolla Bowmanin on pitänyt junailla rosteriinsa täytettä. On päivänselvää, että tuolla summalla on todella vaikea saada nykypäivän NHL:ssä jalkeille neljän hyvän kentän kokoonpanoa.
Bowmanin nuorallatanssi on kaikesta huolimatta onnistunut toistaiseksi yllättävän hyvin. Ainoa hälyttävä merkki on ollut tällä kaudella Blackhawksin historiallisen huono alivoimapelaaminen. Alkukaudesta oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että Hawks-pelaajan jouduttua jäähypenkille alkoivat verkot heilua Crawfordin takana kuin tuulisena päivänä kalastajakylässä.
Vastustajat tekivät Chicagon päähän peräti 15 osumaa 27 ylivoimatilaisuudesta, mikä oli Blackhawksin kehnointa alivoimaa sitten kauden 1987-88, jolloin tilastoa alettiin pitää.
Viimeisimmissä otteluissaan Chicago on tosin petrannut erikoistilannepelaamistaan, mutta alivoimatilastossa intiaaninutut ovat yhä hännänhuippuina (65,2 %). NHL:n paras jäähyntappaja on tällä hetkellä Minnesota Wild (93,5 %). Ero on todella hurja.

Ylivoimalla Blackhawks kuitenkin pystyy marssittamaan kaukaloon liigan pelätyimpiin kuuluvan viisikon: Kane, Keith, Seabrook, Artjom Anisimov ja Artemi Panarin. Kakkosylivoimaan jäävät vielä Toews, Hossa ja alkukauden slovakkiyllättäjä Richard Panik. Chicagon ylivoimaprosentti 20,4 riittää NHL:ssä tällä hetkellä sijalle 11, mikä on tuolle tähtisikermälle korkeintaan tyydyttävä sijoitus.
Mutta mestaruuksia ei voiteta pelkällä ylivoimamiehistöllä - tarvitaan neljä vahvaa kenttää. Sen todisti viime kauden Stanley Cup -voittaja Pittsburgh Penguins, jonka kolmosvitja Hagelin - Bonino - Kessel nousi playoffeissa todella tärkeään rooliin. Chicagon kolmosessa ovat pelanneet Ryan Hartman, Marcus Krüger ja Tyler Motte. Nelosessa jämäminuutteja tahkoavat Dennis Rasmussen, Nick Schmaltz ja Jordin Tootoo. Nimilista kuvastaa melko hyvin Bowmanin kohtaamia ongelmia palkkakaton kanssa. Lisää päänvaivaa aiheuttaa myös se, että Motte loukkaantui sunnuntain Dallas-ottelussa.

Blackhawksin kärkikaartin taitoja ja tehokkuutta ei kiistä kukaan, mutta missä ovat ne puolustussuunnan puurtajat, näkymättömän työn tekijät ja kirkkaimpien tähtien takana pisteitä saalistavat tukimiehet, jotka ovat kannujahdin kannalta aivan yhtä tärkeitä? Kuinka kauan silmänkääntäjä Bowman pystyy tempomaan kaneja pohjattomasta silinterihatustaan?
Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että yksi Chicagon ehdottomista vahvuuksista löytyy penkin takaa. Päävalmentaja Joel Quennevillen NHL-valmennusuran voittosarakkeessa on tällä hetkellä huikea lukema 810. Liigan arvostetuimpiin luotseihin lukeutuva "Coach Q" todellakin tietää, mitä voittamiseen vaaditaan. Hänellä on myös realistinen näkemys joukkueensa otteista.
- Olemme olleet onnekkaita. Olemme saaneet hyviä paikkoja ja pystyneet laittamaan niistä kiekot sisään. Näin käy jossain vaiheessa kaikille joukkueille. Hyvä tuuri kestää aikansa, mutta pitkällä aikavälillä pitää pystyä pelaamaan paremmin eikä luottaa vain siihen, että kiekko pomppii meille, Quenneville totesi torstaina Blackhawksin voitettua Colorado Avalanchen puhtaasti 4-0.
Kokenut kettu tietää, mistä puhuu. Pelihousujen henkseleitä ei kannata paukutella, jos on voittanut maratonista ensimmäiset sata metriä. Ei olisi ensimmäinen kerta Amerikan historiassa, jos intiaaneilla olisi vielä edessään kyynelten polku.