Nashville on noussut lännen ykkössuosikiksi

NHL:n pudotuspelien ensimmäinen kierros on vielä täydessä vauhdissa, mutta jo nyt on selvää, että kiekkomaailma on saanut silmiensä eteen yhden kovimmista playoff-yllätyksistä pitkään aikaan.
Sen tekijänä oli suoraan neljässä ottelussa Chicago Blackhawksin pudottanut Nashville Predators.

Predators sai eittämättä voimaa siitä, että se luokiteltiin tuossa sarjassa täysiksi altavastaajaksi. Myös keväiden 2010 ja 2015 päättymiset juuri noiden vuosien tulevia Stanley Cup -mestareita vastaan toimivat pelaajien mielissä bensana liekissä, joka ensin kyti, sitten leimahti.
Kollektiivinen näytönhalu, paineeton lähtötila ja totta kai loistavat otteet kaukalossa toimivat tälle teolle valtavana pohjana.
Nashville nousi neljässä ottelussa haastajasta yhdeksi Läntisen konferenssin kovimmista suosikeista. Anaheim meni Predatorsin ohella puhtaasti neljällä voitolla jatkoon, eikä sen suorituksesta tule ottaa mitään pois, mutta totuuden nimissä on sanottava, että sen vastustajalta Calgary Flamesilta ei uskallettu odottaa tuossa sarjassa yhtä voittoa enempää.
Predators ei saa kuitenkaan märehtiä noita Chicago-voittoja enää hetkeäkään, vaikka ne makeilta varmasti maistuvatkin.
Nyt tämän joukkueen kohdalla puhutaan todellakin totta, kun sanotaan, että menneillä ei voiteta enää mitään. Nashville ei pääse yllättämään yhtään joukkuetta, valmennusta tai analyytikkoa. Se lähtee tästä lähtien seuraavaan sarjaansa suosikkina, ja jos se pääsee konferenssifinaaliin, ei se ole altavastaaja ketään vastaan.

Haaste keskittymisen ylläpitämiseksi tulee olemaan hurja. Selät eivät saa suoristua, eikä ulospuhallukseen ole varaa, vaikka inhimillistä olisi, jos sellainen sattuisi vaikkapa toisen kierroksen avausotteluun.
Myös ikiaikainen kädenvääntö siitä, miten toimii sarjan nopea katkaisu ja sitä kautta saatu muutaman päivän huili, nousee varmasti Nashvillen kohdalla pintaan. Predators saa usean päivän pidemmän tauon peleistä kuin toisen kierroksen vastustaja, mutta tämän vastapainona nähdään usein pelituntuman katoaminen.
Nashville tosin oli joka pelin osa-alueella niin reippaasti Chicagoa edellä ja oman pelaamisensa ytimessä, että sen tuntuman katoaminen tai kadottaminen vaatisi sekä joukkueelta että valmennukselta aivan eeppisiin mittoihin nousevaa tyrimistä.
Ensimmäiset kommentit Nashville-leiristä toki kertovat siitä, että päävalmentaja Peter Lavioletten miehistön fokus on yhä kirkas.
- Tietenkin olen ja olemme tyytyväisiä siihen, miten on toistaiseksi mennyt, mutta edelleen on varaa nostaa tasoa. Sitä vain yrittää keskittää kaiken mahdollisen energian peleihin, sanoi minimaaliset 0,70 maalia ottelua kohden Chicagoa vastaan päästänyt maalivahti Pekka Rinne Yle Urheilulle.
Rauhallisuuden perikuvana tunnetun Rinteen voi hyvin kuvitella pystyvän pitämään päänsä kylmänä tässä tilanteessa. Vaatimaton, maanläheinen ja hyväkäytöksinen maalivahti on varmasti viimeinen pelaaja, joka alkaa kuvitella jo saavuttaneensa jotain.
Rinne on Nashvillen pitkäaikaisin pelaaja, ja hän on pelannut joukkueen ykkösvahtina jo kaudesta 2008 alkaen. Kymmenen vuotta tuota ennen liigaan tullut joukkue ei ole edennyt koskaan pudotuspelien toista kierrosta pidemmälle, eli jonkinlainen menneisyyden painolasti voi tuntua paitsi koko organisaation, niin jollain tasolla myös Rinteen niskassa.

On hyvä muistaa, että viime kaudellakin Nashville lähti pudotuspeleihin villi kortti -sijalta ja kukisti ensimmäisellä kierroksella Pacific-divisioonan voittaneen Anaheim Ducksin. Predators on siis voittanut kolmesta viimeisestä pudotuspelisarjastaan kaksi, ja molempiin sarjoihinsa (Ducks 2016, Blackhawks 2017) se lähti altavastaajana tai vähintäänkin haastajana.
Viime vuonna matka katkesi San Jose Sharksin hampaisiin, mutta nyt Predators on vuoden kypsempi joukkue ja selvisi Blackhawksista kolme ottelua vähemmällä kuin vuosi sitten Ducksista.
Rinne on toinen tämän kevään pudotuspeleissä loistanut suomalaismaalivahti Tuukka Raskin ohella. Rinne on kirjauttanut ottelukohtaiset torjuntaprosentit välille 94,4 - 100 ja Raskinkin sarakkeista löytyy vähintään kolme yli 95 prosentin iltaa.
Nashvillen Rinne on siinä mielessä Raskia paremmassa tilanteessa, että kun hän on antanut joukkueelleen mahdollisuuden voittaa, on sen hyökkäyskalusto pitänyt huolta lopusta. Toisin on Raskin Bostonin kohdalla.

Nashvillen ykkösketju suoritti kovalla tasolla Chicagoa vastaan. Filip Forsberg teki tehot 2+3, Ryan Johansen 1+5 ja Viktor Arvidsson 2+2. Ketju on siis pelannut niin kuin ykkösketjun pitää pelata: johtaen pelillisesti ja tehoillaan.
Tämä taso ei saa notkahtaa hiukkaakaan toisella kierroksella. Erityisesti ketjun ruotsalaisilla on varmasti muistissa se, miten San Jose pudotti heidät viime vuonna konferenssien välierissä. Molemmat tekivät seitsemän ottelun sarjassa vain maalin mieheen.
Tehotilastoissakin kolmikon jälki oli tuolloin rumaa. Forsberg kirjautti miinuksia jokaisessa pelissä keräten niitä yhteensä yhdeksän. Arvidsson jäi pakkaselle neljän ja Johansen kolmen pykälän verran. Forsbergin koko pudotuspelien plus-miinuslukema oli -11.
Nyt Chicago-sarjan jälkeen Forsberg on lukemassa +7. Johansenin lukema on sama ja Arvidssonillakin kelvollinen +4.
No niin, johan alettiin puhua voittavan joukkueen ykkösketjun saldoista.