Näkökulmavääntö: Menestyksen avaimet

NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista lauantaisin koko kauden 2019-20 ajan. Tällä kertaa raati pohtii asioita, jotka vaikuttavat joukkueen menestykseen. Mikä erottaa menestyvän ja keskinkertaisen joukkueen toisistaan?

Joukkueen tulevaisuus saa tietysti suuntaansa siinä vaiheessa, kun seuran GM kokoaa miehistön. Loppu on sitten valmentajien ja pelaajien käsissä.
Päävalmentajan vahvin ja ratkaisevin ominaisuus lienee se, että hän pystyy nopeasti reagoimaan vastustajan yllättäviin muutoksiin. Valmennukselta vaaditaan myös henkistä vahvuutta, vaikka ei ehkä niin paljon kuin pelaajilta, ja menestys odottaa joukkuetta, jolla on lyhyt muisti. Tappiot nollataan ja unohdetaan saman tien, eivätkä ne horjuta joukkueen itseluottamusta.
Mutta ovatko erikoistilanteet ja varsinkin ylivoimapelaaminen niin merkittävä tekijä kuin luullaan? Ei, jos katsotaan vielä muutaman kuukauden ajan hallitsevan mestarin titteliä kantavan St. Louis Bluesin viime kevään otteluita.

Toni Rajamäki:
Avain menestykseen syntyy luonnollisesti monesta asiasta. Kokonaisuus yleensä ratkaisee. Mistä kokonaisuuden tärkeimmät palaset sitten syntyvät? Ensimmäinen asia on tietenkin joukkueenrakennus, joka määrittelee paljon. Yksi tärkeimpiä pointteja on materiaalin leveys, joka yhdistää kaikkia mestarijoukkueita. Loukkaantumiset eivät näy niin isosti, kun joukkueessa on tarpeeksi laatupelaajia. Jos katsotaan esimerkiksi viime kauden mestaria St. Louis Bluesia, niin on helppo nähdä, että joukkueesta löytyi neljä laadukasta kentällistä ja vielä vahva varamiehistö katsomon puolelta.
Pelillisistä asioista nostan aivan ensimmäiseksi esiin puolustuspelin. Viisikon yhteispeli ilman kiekkoa kaikilla kolmella alueella on kaiken lähtökohta, sillä sen johdolla tilkitään oma pää, mutta rakennetaan myös hyökkäyspelin ensimmäiset palikat. Hyökkäykset lähtevät monesti kiekonriistosta, ja riistot tehdään useimmiten vahvan viisikkopuolustuksen avulla. Viime kauden Blues toteutti tätä mantraa mallikkaasti, ja se tuotti tulosta. Kun tämä asia on kunnossa, käännetään katseet kiekolliseen peliin ja erikoistilanteisiin.

Erikoistilanteet ovat luonnollisesti tärkeä osa peliä, mutta niiden arvoa painotetaan joskus liikaa. Käytetään taas esimerkkinä Bluesia, joka ei saanut ylivoimapeliään huippukuntoon viime kevään pudotuspeleissä, mutta se ei estänyt menestymästä. Finaalivastustaja Boston Bruins pelasi tilastojen valossa pudotuspelien parasta ylivoimaa (ylivoimaprosentti 32,4), kun taas Bluesilla se oli viidenneksi huonointa (16,3 %). Ero oli merkittävä, mutta ei ratkaiseva.
Edellä mainitut pointit ovat perusasioita, mutta ehkä se tärkein menestyksen avain on kuitenkin joukkueen henkinen tila. Hyvä yhteishenki työpaikalla luo luonnollisesti parempaa tulosta, ja pelkästään mentaalisella vahvuudella voi saada aikaiseksi isoja juttuja. Ilman hyvää henkistä tilaa ei voiteta mestaruuksia. Se on varma. Toisaalta henkisesti vahva joukkuekaan ei mene tappiin asti, jos perusasiat eivät ole kunnossa.
Tämän puheenvuoron pohjalta on helppo todeta, että kokonaisuus on kaikkien tärkein, mutta jos on pakko valita menestyksen kannalta tärkein ominaisuus, niin sanotaan henkinen vahvuus.
Mitkä asiat nousevat Jussin papereissa korkeimmalle?
Jussi Lehmola:
Pohjatyö eli joukkueen rakentaminen on nykyään avainasemassa. Uskon vahvasti, että huippujoukkueissa valmennus on kaikilla niin korkealla tasolla, että siitä ei löydy merkittäviä eroja. Varsinkin kun vastustajat on scoutattu niin tarkasti. Kyse on valmennuksessa enemmänkin siitä, miten pystyt vastaamaan vastustajan pikaisiin tai yllättäviin muutoksiin.
Ja pelaajathan sen taktiikan loppujen lopuksi siellä kaukalossa toteuttavat. Oli sitten kyse runkosarjasta eli pitkän aikajakson toteuttamisesta tai yksittäisistä otteluista/playoff-sarjoista. Runkosarjassa pärjäävät ne pelaajat, jotka pystyvät tasaisuuteen. Pudotuspeleissä riittää se kestävyysurheilusta tuttu "kunnon ajoitus". Välillä joku roolipelaaja onnistuu nousemaan playoff-kevään sankariksi, vaikka sama mies ei ollut runkosarjassa kertaakaan otsikoissa.
Menestyksen pohjaa rakennetaan paljon toimiston puolella. Palkkakattoaikana ei enää pysty pelkästään heittämään rahaa ongelmien päälle. Joukkueen syvyyttä mitataan aina jossain vaiheessa kautta.
Vanha sanonta kertoo, että "kaikillahan niitä loukkaantumisia on". Ja niin onkin, mutta toisilla vain enemmän. Tällä hetkellä Colorado Avalanche on hieno esimerkki siitä, miten avainpelaajien poissaolo ei ole pysäyttänyt menoa. Pahasti loukkaantumisten harventama Columbus Blue Jacketskin on jollain tavalla pystynyt raahautumaan mukana playoff-kuviossa.

Tonin mainitsema henkinen vahvuus on erittäin tärkeä, vaikka sitä ei nyt välttämättä voi millään absoluuttisella mittarilla mitata. Runkosarjassa sen huomaa alamäkien katkaisemisena, niistä toipumisena ja tappioiden nollaamisena eli kuuluisana lyhyenä muistina.
Pudotuspeleissä henkinen kantti korostuu. Jos ajatellaan viime vuosikymmenen Stanley Cup -mestareita, niin vuoden 2011 Boston Bruins ja vuoden 2014 Los Angeles Kings nousevat esiin. Kumpikin joukkue voitti playoff-taipaleellaan kolme "Game Seveniä". Siinä on pakostakin ollut kesälomalle lähtö useaan otteeseen lähellä, mutta jostain se voittajan luonne on revitty.
Ja aina on tietenkin se yksi asia, joka voi heittää yksittäisessä ottelussa tai playoff-sarjassa kaikki vastustajan aikaisemmat pohjustukset, taktiset muutokset ja muut roskakoriin: tulikuuma maalivahti.
Laittaako Petteri GM:n, valmentajan vai psykologin hatun päähän?
Petteri Ikonen:
Kiitos Jussi. Psykologiaa luin muutaman kurssin lukiossa, joten teoreettisesti se on ehkä tutuin alue, jos sitä verrataan valmentamiseen tai puhumattakaan GM:nä toimimiseen. Käytäntö onkin eri asia.
*** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
Asiaan. Kevät tulee, ja joukkueiden osaaminen mitataan kaikilla noilla alueilla. Viime kauden Bluesin tarina oli hurja. Vuodenvaihteen pohjamudista mestariksi. Joukkue uskoi itseensä, ja varsin nimekäs materiaali alkoi pelata odotusten mukaan. Cupia tuskin kukaan odotti ennen kauden alkua, eikä etenkään parin, kolmen kuukauden runkosarjatahkoamisen jälkeen, mutta niin vain joukkue nousi mestariksi.
Pidemmässä perspektiivissä Avalanche on tehnyt viime vuosina hienoa työtä ja noussut pohjalta ensin pudotuspeleihin ja viime kaudella jo toiselle kierrokselle. Nyt on taas uusi savotta selvitettävänä, kun joukkueella on tolkuton määrä loukkaantumisia. Syvyys mitataan taas kerran, ja uusia vastuunkantajia löytyy. Tämä osoittaa monien pelaajien kasvua, mutta osaamista myös GM:ltä, kun joukkueeseen on kasattu oikeanlaisia pelaajia.
Esimerkiksi Joonas Donskoin hankkiminen oli loistava haku. Suomalaislaituri nakutti syksyllä hyvin tehoja. Sitten on ollut hiljaisempaa, mutta keväällä voi taas räjähtää. Neljä vuotta sitten tulokas Donskoi oli yksi avainmiehistä, kun San Jose Sharks eteni finaaleihin. Tuolloin Donskoi pääsi iskemään puskista, mutta sitten seuranneet vaikeammat kaudet vaikuttivat siihen, että Donskoi unohtui. Tällä kaudella paluu parrasvaloihin on ollut vahva.

Toinen hyvä haku on Andre Burakovsky, joka pari vuotta sitten nosteli Washington Capitalsissa kannua rivimiehenä. Tulevana keväänä hän saattaa nostella kannua Avalanchessa yhtenä joukkueen tehomiehistä. Hän on jo rikkonut aiemmat runkosarjan maali- ja piste-ennätyksensä, vaikka runkosarjaa on vielä lähes neljännes jäljellä.
Toimivan joukkueen rakentaminen on yhdistelmä oikeanlaisia persoonia, oikeanlaisia pelaajia, hyvä valmennus ja hyvä joukkuehenki. Menestykseen tarvitaan myös ripaus onnea. Blokattavan laukauksen pitää osua mieluummin säärisuojaan kuin säärisuojan ja luistimen väliin jäävään kohtaan. Samoin irtokiekkojen pitää pudota mieluummin oman puolustajan kuin vastustajan ulottuville. Ylärimaan osuva kiekko voi painua riman alle tai kimmota muikkuverkkoihin...
Mitä miettii Simo?
Simo Järvinen:
Joukkueiden GM:t yrittävät pitkän runkosarjan aikana väännellä ja käännellä paloja kasaan, jotta palapeliin muodostuisi teksti "menestyvä joukkue".
Olen alkanut viime vuodet uskoa siihen, ettei mestaruutta tavoittelevien joukkueiden kannattaisi pedata sarjataulukossa liian hyviä asetelmia pudotuspeleihin. Tästä erinomaisena esimerkkinä toimii viime kauden Tampa Bay Lightning, joka sai kaikessa rauhassa hioa taitavia kuvioitaan ja odotella tosipelien alkamista, kun muut joukkueet "tuhlasivat" energiavarojaan. Mutta kuinkas sitten kävikään.
Vaikka se kuinka hullulta kuulostaakin, niin mielestäni runkosarjan parhaan joukkueen Presidents´ Trophy -palkinnon voittaneella joukkueella on ylivoimaisesti haastavimmat mahdollisuudet juhlia keväällä Stanley Cupin voittoa, vaikka heillä pitäisi kokonaisuus olla parhaiten hallussa. Osasyynä siihen ovat paineet, odotukset ja se, että on ikään kuin jo voitettu jotain, vaikka tosiasiassa pelit tuolloin vasta alkavat.
Loukkaantumiset näyttelevät kevätkaudella todella suurta roolia. Moni ei tietenkään pienistä vammoista piittaa, mutta mestaruusosakkeet eivät ole nousussa, mikäli runkosarja on ollut yhtä loukkaantumisten kanssa painimista. Kuluvalla kaudella muiden muassa Pittsburgh Penguins on omissa papereissani sellainen ryhmä, jolle en lähtisi ropojani laittamaan, vaikka pingviininutut ovat riuhtomassa itsensä jälleen idässä kahdeksan parhaan joukkoon.

Toni nosti esiin ylivoimapelaamisen merkityksen, jonka tärkeyden osaltaan allekirjoitan. Tappavan tehokas ylivoima laittaa parhaimmassa tapauksessa vastustajaa varpailleen ja tekee vastapuolen viisikkopelaamisesta varovaista.
Sitoutunut ja henkisesti vahva joukkue yhdistettynä johtaviin yksilöihin on lähellä sitä, joka playoffeissa kantaa pitkälle. St. Louis Bluesin kohdalla yhteen kasvaminen roihahti liekkeihin jo siinä vaiheessa, kun tieto pudotuspeleihin pääsystä varmistui.
Sitten on se Jussin mainitsema maalivahtipeli, joka saattaa nousta ottelusarjoissa keskeisimpään rooliin. Tuukka Rask söi viime keväänä virkaveljiään vuoronperään ja ansaitsi Boston Bruinsin maalinsuulla koko kevään suoritteestaan kouluarvosanan 10-. Valitettavasti savonlinnalaisen epäonnistuminen finaalisarjan seiskapelissä jätti kokonaisuudesta karvaan maun suuhun.
Kuinka keskeiseksi asiaksi maalivahtipeli asettuu Valtterin menestysideologiassa?
Valtteri Tahkola:
Kyllähän maalivahtipeli on minun papereissani kaikki kaikessa. Hyvän maalivahdin osaaminen erottaa laadukkaan joukkueen voittajajoukkueesta. Siitä toimii hyvänä esimerkkinä juuri viime kevään finaaleissa pelannut maalivahtikaksikko, joista Jordan Binnington vei loppujen lopuksi pidemmän korren. Pahimmassa tapauksessa heikko suoritus maalilla tuhoaa koko joukkueen suorituksen.
Maalivahtipelaaminen on luonnollisesti vain yksi osa isoa kokonaisuutta, mutta nykyään taalaliigassa kärkijoukkueet ovat niin tasaisen vahvoja, että ratkaisevat erot syntyvät kassareiden kohdalla. Siksi esimerkiksi Tuukka Raskin Bruins on tänä keväänä todella vahvoilla.

Toki hyvä maalivahti tarvitsee rinnalleen tukevan pelillisen selkärangan ja riittävän hyvän materiaalin. Sanotaanko nyt näin, että kumpaakaan näistä tekijöistä ei sovi aliarvioida. Ilman kokoonpanon oikeaa koostumusta menestyminen on mahdotonta, mutta valmentaja pystyy myös hukkaamaan joukkueen potentiaalin väärillä pelillisillä valinnoillaan.
Siksi minä arvostankin voittajajoukkueiden valmentajia, pelaajia ja rakentajia yli kaiken. Taalaliigassa tasoerot ovat niin pieniä, että voittaakseen Stanley Cupin joukkueen täytyy olla todellakin onnistunut jokaisessa pienessä yksityiskohdassa. On todella mielenkiintoista nähdä, kuka vie kannun tänä keväänä!