Legendaarinen seura vajosi liigan kellariin

Maanantain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme NHL-maailman ajankohtaisimpiin aiheisiin. Tällä kertaa pohdimme, mitä on tapahtunut jääkiekon mekalle.
Yksi voitto. Ja sekin voittolaukauskilpailun päätteeksi kauden avausottelussa. NHL:n legendaarisin seura Montreal Canadiens kyntää syvällä.

Montreal on hävinnyt seitsemän ottelua peräkkäin. Perjantaina päättynyt Kalifornian-reissu tuotti kolme tappiota maalierolla 5-16.
- Ei minulla ole selitystä tähän. Tiedän vain, että tämä ei ole hyväksyttävää. Olemme esittäneet välillä sitä peliä, mihin pystymme, mutta toistaiseksi emme ole tehneet sitä 60 minuutin ajan, Montrealin päävalmentaja Claude Julien sanoi lehdistölle viime perjantain tappion jälkeen.

Kun Canadiensin suurimman tähden Carey Pricen nimeä joutuu etsimään NHL:n maalivahtien tilaston sieltä toisesta päästä, niin tietää, että "la belle provincessa" kaikki ei ole hyvin. Katastrofi lienee lähellä oikeaa termiä.
- Tämä on ilman muuta turhauttavaa. En tiedä maan päällä yhtään ihmistä, joka ei olisi turhautunut tässä vaiheessa, Price totesi Montrealin viimeisimmän tappion jälkeen.
Pricea on pidetty jo jokusen vuoden ajan maailman parhaana maalivahtina. Nyky-Canadiensin takana hänkin on paljastunut ihmiseksi. Kaupungin suurinta sankaria ei toki haluta heittää bussin alle, joten syiden täytyy olla muualla.
- Totta kai olen pahoillani Pricen puolesta. Tämä on meidän oma vikamme. Meidän pitää pelata paremmin. Tämä ei riitä, tähtipuolustaja Shea Weber harmitteli.
- En voi kuvitellakaan, miltä Careysta tuntuu. Tuntuu pahalta hänen puolestaan, kun näkee, mitä hänen pitää kestää. Emme anna hänelle tarpeeksi tukea, puolustaja Karl Alzner säesti.
Weber kuuluu yhä NHL:n eliittipuolustajiin, ja kesähankinta Alzner sekä Jeff Petry ovat paikkansa täyttäviä NHL-pakkeja. Mutta heidän perässään tuleva takalinjojen nimigalleria ei pelota ketään: Jordie Benn, Brandon Davidson, Joe Morrow, lupaava 19-vuotias Victor Mete ja sairastuvan puolella majaileva David Schlemko. Nashville Predatorsissa nuo miehet kilpailisivat lähinnä siitä, kuka saa istua katsomossa eikä joudu farmiin.
Montrealin puolustuskalustosta lähtivät kesän aikana iki-Canadien Andrei Markov, Aleksei Jemelin ja Nathan Beaulieu. Vaihtuvuus on ollut selvästi liian suurta, eivätkä korvaajat ole olleet tarpeeksi hyviä. Kaiken lisäksi Canadiens luopui kesällä Jonathan Drouin -kaupassa takalinjojen huippulupauksestaan Mihail Sergatshovista, jonka NHL-ura on saanut lentävän lähdön Tampa Bay Lightningissa.

Entäs sitten hyökkäyskalusto? Montrealin sisäistä maalipörssiä johtavat Drouin, Brendan Gallagher ja Paul Byron, jotka ovat heiluttaneet verkkoa kaksi kertaa mieheen. Ehkä Aleksandr Radulovin menetys kesällä olikin kohtalokasta Canadiensin hyökkäystehoille.
Kun Canadiensin pelotteena ovat tuollaiset "maalitykit", niin on sanomattakin selvää, että Montreal on tehnyt tällä kaudella kaikista NHL-joukkueista vähiten maaleja, vain 1,50 per ottelu. Tilaston toisessa päässä Toronto Maple Leafs on heiluttanut verkkoja yli kolme kertaa enemmän (4,63). Noilla lukemilla Pricen pitäisi olla vielä huomattavasti parempi versio normaalista itsestään, mikäli Canadiens haluaisi voittaa otteluita.
Eniten kuraa on saanut niskaansa laitahyökkääjä Max Pacioretty. Canadiens-kapteenin saldo kauden kahdeksasta ottelusta on 1+0=1. Pacioretty tunnustaa ongelmansa.
- Kuinka voin sanoa joukkuetovereilleni, että heidän pitää pelata paremmin, kun minä olen huonoin pelaaja kaukalossa? Pacioretty tokaisi The Athleticille viime viikolla.
Sentteriosasto on Montrealin selvä heikkous. Tampa Bay Lightningista tullut Drouin pelasi ensimmäiset NHL-vuotensa laidassa, ja nyt häntä peluutetaan keskellä. Tulokset eivät ole häikäisseet, mutta Drouin (2+3=5) sentään johtaa Canadiensin sisäistä pistepörssiä.
Hyökkäyksen keskeltä löytyvät lisäksi tässä kuussa 35 vuotta täyttävä Tomas Plekanec, Phillip Danault, Jacob de la Rose ja Torrey Mitchell. Nuo nimet eivät kylvä kauhua vastustajan leirissä.
Ja sitten on tietenkin Alex Galchenyuk. Taitava, mutta välillä niin turhauttava yhdysvaltalaishyökkääjä on kerännyt samat tehot kuin Pacioretty.
Montreal voitti viime kaudella Atlantic-divisioonan. Tällä hetkellä Canadiens majailee 31 joukkueen NHL:ssä sijalla 30. Les Habitantsia alempana ulvovat vain Arizonan kojootit.
- Vaikka olen kuinka turhautunut, niin minä olen se, jonka pitää löytää ratkaisut tähän ja kääntää kurssi, Julien totesi viime perjantaina.

Saa nähdä kuinka pitkään Julienille annetaan aikaa kääntää se kurssi.
Canadiensissa on turha odottaa mitään suurta ydinräjähdystä nykyisen tilanteen korjaamiseksi. Montreal solmi viime kesänä Pricen kanssa vuoteen 2026 saakka ulottuvan jättisopimuksen. Ei uudelleenrakennukseen tai radikaaliin nuorennusleikkaukseen lähtevällä seuralla ole mitään järkeä maksaa maalivahdilleen yli 10 miljoonaa dollaria kaudessa.
Haluttiin tai ei, niin Price ja Weber ovat tämän seuran kulmakivet tai uppotukit hamaan tulevaisuuteen asti. Weberin sopimus päättyy myös vuonna 2026.
Montrealilla ei ole myöskään tallissaan ketään yksittäistä superlupausta, joka voisi lähitulevaisuudessa muuttaa seuran kurssin. Meten ohella lupaavimmat Canadiens-varaukset ovat puolustaja Noah Juulsen ja sentteri Ryan Poehling.
Mutta ehkä jotain pienempää voi olla luvassa. Joku pelaajakauppa piristää aina NHL-syksyä, ja Montrealilla olisi palkkakaton alla tilaa vahvistusten hankkimiseen. Mikäli Canadiensin kurssi ei käänny nopeasti, kasvavat paineet GM Marc Bergevinin niskassa jonkinasteisen paniikkiratkaisun tekemiseen. Tämä on joka tapauksessa Bergevinin keittämä soppa, josta selvästi puuttuvat mausteet. Canadiensin GM:n on kokattava joukkue tästä ahdingosta ulos, jos pelaajat eivät sitä itse tee.
Montreal aloitti kauden 2015-16 yhdeksällä peräkkäisellä voitolla. Viime kauden alussa Canadiens menetti ensimmäisessä 10 ottelussaan vain yhden sarjapisteen. Nyt ollaan uudessa tilanteessa. Runkosarjaa on takana vajaat kolme viikkoa, ja Montreal on jo 12 pistettä jäljessä Atlantic-divisionaa johtavasta Tampasta.
- Meillä on ollut upeat alut kausiin parina viime vuonna. Tämä on tietenkin hirvittävä startti. Totta kai paineita tulee ulkopuolelta, mutta laitamme enemmän paineita itsellemme joukkueen sisältä. Se on hyvä asia. Siinä tulee esille todellinen luonne, Pacioretty muotoili viime viikolla.
Pudotuspelit eivät ole tässä vaiheessa kautta yhdeltäkään joukkueelta saavuttamattomissa. Mestaruudesta unelmoimiseen vaadittaisiin kuitenkin täysin bleu, blanc et rouge -väriset lasit. Montreal juhli Stanley Cupin voittoa viimeksi vuonna 1993. Ensi juhannuksena voimme mökkilaiturilla todeta, että siitä on neljännesvuosisata.
La belle provincessa se on ikuisuus.