Mestarien mestari: Detroit Red Wings 2001-02

Vuoden 2023 Stanley Cup -finaalin lähestyessä NHL.com/fi esittelee laajennusseurojen aikakauden parhaat mestarijoukkueet. Tässä ovat parhaista parhaat Wayne Gretzkyn Oilersista Sidney Crosbyn Penguinsiin - mestarien mestarit. Tänään vuoron saa luettelon numero 1, Detroit Red Wings kaudelta 2001-02.

Detroit Red Wings kärsi sokkitappion vuoden 2001 pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, mutta sisuuntuneessa organisaatiossa päätettiin pian, ettei sama toistu. Tuloksena oli huikea voittajajoukkue, joka nousee Mestarien mestari -luettelossamme ensimmäiselle sijalle.
Kaudella 2001-02 Red Wings voitti kolmannen Stanley Cup -mestaruutensa kuuden kauden sisään. Ja millä joukkueella - Steve Yzerman, Nicklas Lidström, Dominik Hasek, Brendan Shanahan ja Brett Hull olivat vain osa mahtavaa kertomusta. Kaiken kruunasi legendaarinen ennätysvalmentaja Scotty Bowman.
Detroitissa oli jo kova nippu kasassa ennen kauden alkua, mutta GM Ken Holland ei aikonut jättää mitään sattuman varaan. Hän teki riskialttiin mutta onnistuneeksi osoittautuneen peliliikkeen hankkimalla maalivahdiksi Hasekin Buffalo Sabresista. Persoonalliseen, joskin tappavan tehokkaaseen tapaan torjunut tshekki nousi pelipaikallaan yhdeksi jääkiekkohistorian suurimmista.
Rajun luokan hankintoja olivat myös monipuolinen laitahyökkääjä Luc Robitaille ja pistämätön maalintekijä Hull. Itseoikeutettuna kapteenina toimi Yzerman, joka pelasi upean kauden vakavista polvivaivoista huolimatta.
- Steve on yksi kaikkien aikojen täydellisimmistä pelaajista, Bowman sanoi.
- Hän hallitsi niin puolustus- kuin hyökkäyspelaamisen ja oli aloitusten spesialisti. Hän oli loistava johtaja ja kilpailija. Häneltä löytyivät kaikki supertähden ominaisuudet ja luonteenpiirteet, mestariluotsi kuvaili.
Red Wings pääsi oivalliseen runkosarjavauhtiin välittömästi ja johti liigaa ajoittain täysin ylivoimaisesti. Lopulta joukkue oli niin Central-divisioonan, Läntisen konferenssin kuin NHL:n paras voitettuaan 82 runkosarjaottelustaan 51. Koko liigan taulukossa kakkonen, Boston Bruins, jäi 15 pisteen päähän.
Runkosarjamenestyksen takana oli nimenomaan liigan paras joukkuepelaaminen. Shanahan (37+38=75) sijoittui NHL:n maalipörssissä 12:nneksi ja pistepörssissä 15:nneksi. Lidström toki kuittasi puolustajien pistepörssin voiton lukemin 9+50=59.
Kauden pistepörssilukemat näyttävät nykysilmin muutenkin pieniltä. Sadan tehopisteen pelaajia ei ollut NHL:ssä ensimmäistäkään, ja 50 maalin tekijöitäkin ilmaantui vain yksi, Calgary Flamesille 52 kertaa osunut Jarome Iginla. Salaisuus on se, että kaudella 2001-02 keskialueen tukkiminen, trap-taktiikka, oli voimissaan. Keskialueella oli nykyistä enemmän pinta-alaa, kahden viivan syöttö oli vielä käytössä ja vastustajan estämistäkin katsottiin suopeammin silmin. Hyökkäysyritykset tyssäsivät usein ennen vastustajan puolustusalueelle pääsemistä.
Lajin pelilliset trendit näkyivät lukemissa. Kaudesta tuli laajennusseurojen aikakauden vähämaalisin. NHL-joukkue teki keskimäärin vain 2,62 maalia ottelua kohden ("ennätyksen" rikkoi kausi 2003-04 lukemalla 2,57). Vertailun vuoksi: kauden 2022-23 maaliykkönen Edmonton Oilers viimeisteli 3,96 maalia ottelua kohden. Taitopelaamisen edistämiseksi NHL:ssä tehtiin mittavat sääntömuutokset syksyllä 2005 alkaneelle kaudelle.

Vancouver ja Colorado säikäyttivät pudotuspeleissä
Red Wingsin kausi oli muutakin kuin ruusuilla tanssimista. Runkosarjan lopussa joukkue voitti kymmenestä viimeisestä ottelustaan vain yhden varsinaisella peliajalla. Otteen hellittäminen oli kostautua pudotuspeleissä. Vuoden takaiset haamut alkoivat kummitella, kun Vancouver Canucks voitti ensimmäisen pudotuspelikierroksen kaksi ensimmäistä ottelua - vieläpä Red Wingsin tarunhohtoisessa kotihallissa Joe Louis Arenassa.
Tämä oli juuri sellainen vastoinkäyminen, jonka voittamaan tottunut joukkue tarvitsi. Kapteeni Yzerman piti joukkueelleen palopuheen, joka tepsi. Detroit voitti neljä seuraavaa ottelua päästäen yhteensä vain seitsemän maalia ja eteni toiselle kierrokselle.
- Kahden tappion jälkeen meillä oli kovat paineet tulla takaisin sarjaan, Lidström muisteli vuonna 2021.
- Steve piti loistavan puheen päivää ennen kolmatta ottelua ja muistutti siitä, kuinka hyvä joukkue meillä oli ja kuinka vahva itseluottamus meillä oli. Kun voitimme ottelusarjan, tajusimme, että nyt olemme vauhdissa ja olemme saavuttaneet pudotuspelien intensiteetin, ruotsalaispuolustaja kertasi.
Seuraava vastustaja oli St. Louis Blues, joka kaatui viidessä ottelussa. Siinä missä Blues-sarja oli verrattain ongelmaton, Läntisen konferenssin finaaleissa Red Wingsillä oli edessään Colorado Avalanchen asettama massiivinen haaste. Sarja etenikin täyteen seitsemään kamppailuun. Detroit ja Colorado taistelivat ottelusarjassa tasaisesti, joten oli hämmästyttävää, että Detroit vei ratkaisukamppailun nimiinsä murskalukemin 7-0.
Stanley Cup -finaalisarja 2002 käynnistyi 4. kesäkuuta, ja Red Wings sai vastaansa Carolina Hurricanesin. Altavastaaja Hurricanes säväytti heti loppuotteluiden alkuun ja voitti Joe Louis Arenassa tuloksella 3-2 Ron Francisin tehtyä voittomaalin jatkoajalla Sami Kapasen ja Jeff O'Neillin syötöistä.
Kaksi päivää myöhemmin Red Wings tasoitti puntit 3-1 voitollaan. Ensimmäisestä Hurricanesin kotiottelusta kehkeytyi jännitysnäytelmä, jonka Detroit ratkaisi vasta kolmannessa jatkoerässä Igor Larionovin osumalla.

Neljännen kamppailun Red Wings vei Raleigh'ssa 3-0 ja sai mestaruuden katkolle kotihalliinsa. Viidennen ottelun tulos oli 3-1. Detroitista tuli Stanley Cupin voittaja vuosimallia 2002. Lidström palkittiin pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophylla. Yzerman oli Detroitin pisteahnein (6+17=23), ja pudotuspelien maalikuninkaaksi iski Hull kymmenellä osumallaan.
Bowman ainutlaatuinen menestysvalmentaja
Red Wingsin mestarijoukkue nauttii legendaarista mainetta, ja siitä kertoo myös Hall of Fame -pelaajien määrä. Jääkiekkoilun arvostetuimpaan kunniagalleriaan valittiin yhdeksän pelaajaa: Yzerman, Lidström, Hull, Hasek, Shanahan, Larionov, Robitaille, Chris Chelios ja Sergei Fjodorov.
Detroitin mestarijoukkue oli malliesimerkki siitä, että varsinaiset tähtipelaajat tarvitsevat ensiluokkaiset tukijoukot. Red Wingsin nelosketju, jonka muodostivat Kris Draper, Kirk Maltby ja Darren McCarty, nousikin yhdeksi aikansa ilmiöistä NHL:ssä. Vitja riisui vastustajan vaarallisimmat pelaajat aseista, taklasi ja karvasi herkeämättä, vei pelin vääjäämättä vastustajan puolustusalueelle.
Hall of Fame -kunnian sai luonnollisesti myös Bowman, joka kutsuttiin rakentajakategorian jäseneksi jo vuonna 1991. Ennätyksellisesti yhdeksää Stanley Cup -voittajajoukkuetta luotsannut Bowman on ainutlaatuinen menestyjä. Hän niitti kunniaa jo klassisemmalla aikakaudella, pystyi soveltamaan osaamistaan nykyaikaisempaan pelaamiseen ja lopulta luomaan voittavan kaavan myös trapin kulta-ajan jääkiekkoon.
Bowman valmensi Montreal Canadiensin mestaruuteen viisi kertaa (1973, 1976, 1977, 1978 ja 1979), Pittsburgh Penguinsin kerran (1992) ja Red Wingsin kolme kertaa (1997, 1998, 2002).
- Kaikki mestaruudet ovat minulle erityisiä. Vuoden 2002 mestaruus oli erityisen tärkeä siksi, että tiesin, etten enää palaa syksyllä valmentajaksi. Toisaalta en tiennyt vielä sitä, että voittaisin lisää mestaruuksia seurajohtajana, Bowman sanoi vuonna 2017.
Kun seurajohtajana tulleet mestaruudet lasketaan mukaan, Bowman on ollut voittamassa Stanley Cupia peräti 14 kertaa.
Bowmanin viimeinen mestaruus päävalmentajana tuli kenties hieman epäseksikkäällä jääkiekkoaikakaudella, mutta voittaminenhan ei mene koskaan muodista. Sen näytti kauden 2001-02 Red Wings, mestarien mestari.
Mestarien mestari -sarjan aiemmat osat
2: Montreal Canadiens 1976-77
3: New York Islanders 1981-82
4: Edmonton Oilers 1983-84
5: Pittsburgh Penguins 2016-17
Joukkueet 6-10