Skip to main content

Maalivahtiosaston syvyydellä on merkitystä

Joukkueilla on oltava veräjänvartijoilleen varamiehiä loukkaantumisten iskiessä

Teksti Kevin Woodley / NHL.comin kirjeenvaihtaja

Maalivahti Roberto Luongo oli mukana päättämässä, kun Florida Panthers poimi virkaveli James Reimerin seuraan vapaiden agenttien markkinoilta 1. heinäkuuta.

Luongo oli hankinnan kannalla, koska hän tietää, miten tärkeään rooliin maalivahtiosaston syvyys on noussut nykypäivän NHL:ssä.

- Olin mukana päätöksentekoprosessissa. Ei sitä ihan hatusta vedetty. Tämän päivän NHL:ssä seurassa täytyy olla kolme veskaria, jotka pystyvät pelaamaan tällä tasolla. Kakkosveskarin on oltava luotettava, sillä jos ykkösmaalivahdille tapahtuu jotain, kakkosen on pystyttävä kantamaan taakkaa kunnes ykkönen on pelikunnossa, Luongo sanoi.

Vaikka Luongo, 37, onkin ollut kestävää sorttia useimmilla 17 NHL-kaudestaan, hän tietää miten suuri merkitys veskarivaihtoehdoilla on. Luongo oli mukana 3. maaliskuuta 2015 pelatussa surullisenkuuluisassa ottelussa, jossa sekä hän että silloinen varamies Al Montoya loukkaantuivat kesken ottelun. Hetken näytti jo siltä, että maalivahtivalmentaja Robb Tallas joutuisi tolppien väliin torjumaan Toronto Maple Leafsin ampumia kuteja.

Luongo palasi kuitenkin sairaalasta kreivin aikaan, eikä Tallasin tarvinnut hypätä kaukaloon. Olkapään murtuma piti Luongon sivussa pari viikkoa, joten Panthers oli yksi niistä monista joukkueista, jotka tarvitsivat vähintään kolme maalivahtia selvitäkseen kaudesta 2014-15.

NHL:n 30 joukkueesta vain viisi pystyi pelaamaan tuon kauden läpi kahdella maalivahdilla. Kaudella 2015-16 siinä onnistui kahdeksan joukkuetta, mutta liigassa oli niinikään kahdeksan joukkuetta, jotka tarvitsivat neljä maalivahtia. St. Louis Blues ja Montreal Canadiens joutuivat peluuttamaan peräti viittä veskaria.

Viime kaudella NHL:ssä pelasi 92 maalivahtia, kuten sitä edelliselläkin kaudella. Lukema tuli hieman alaspäin kaudesta 2013-14, jolloin veskareita nähtiin kaukalossa yhteensä 97. Tälläkin kaudella ilmassa on merkkejä siitä, että maalivahtiosaston syvyys on tärkeä tekijä sen suhteen, mitkä joukkueet etenevät pudotuspeleihin.

Tätä kautta ei ole vielä pelattu kuukauttakaan, mutta jo viisi joukkuetta on joutunut peluuttamaan kolmea maalivahtia.

Boston Bruinsin ja Los Angeles Kingsin veräjällä on nähty neljä eri vahtia, ja Kings testaa vielä viidettäkin, sillä 198-senttinen veskarikolossi Anders Lindbäck on solminut seuran kanssa tryout-sopimuksen.

Pittsburgh aloitti kautensa ilman Matt Murrayta, joka mursi kätensä World Cupissa. Penguins hankki riveihinsä Montreal Canadiensin waiver-listalle asettaman Condonin, jonka Canadiens oli toivonut saavansa pitää, vaikka seura olikin poiminut Al Montoyan Carey Pricen varamieheksi vapaiden agenttien markkinoilta.

Keskiviikkona Condon siirtyi Senatorsiin. Penguins sai maksuksi ensi kesän draftin viidennen kierroksen varausvuoron.

Condonin myötä Ottawa Senators on peluuttanut tällä kaudella jo neljää maalivahtia ja viideskin on ollut vaihtopenkillä.

Condonin ansiosta Penguins ja Senators saattoivat antaa kokemattomampien veskarilupaustensa jatkaa pelejään AHL:ssä sen sijaan että heidät olisi kutsuttu istumaan vaihtopenkille NHL:ään.

- Ainahan tämä on tasapainottelua. Seuralla on oltava kehittyviä kavereita, jotka saavat pelata tasokkaassa sarjassa. Heistä ei ehkä ole apua vielä tänään, mutta heistä tulee toivottavasti huomisen huippuja. Lisäksi on tietenkin oltava niitä veskareita, joista on apua jo tänään. Joskus nuo kaksi asiaa ovat ristiriidassa keskenään, tuumaili 26. kauttaan NHL:ssä valmentava Washington Capitalsin maalivahtivalmentaja Mitch Korn.

Penguinsin syvyyskartta oli viime kaudella monien mielestä täydellisen tasapainoinen.

Kauden alussa Pittsburghin ykkösmaalivahtina oli luotettava työjuhta Marc-Andre Fleury. Kakkosveskarina oli Jeff Zatkoff, joka sopi mainiosti Fleuryn satunnaiseksi tuuraajaksi, vaikka monilla molareilla on kyseisen roolin kanssa vaikeuksia. Zatkoff siis pelasi silloin tällöin Fleuryn ollessa terveenä.

Penguinsillä oli lisäksi Murray, joka pelasi säännöllisesti AHL:ssä ja osoitti Zatkoffia parempaa potentiaalia, mikäli Pens kaipaisi apua tolppien väliin pidemmällä aikajänteellä. Kun Fleury sai kauden toisen aivotärähdyksensä 31. maaliskuuta, Murray otti torjuntavastuun ja johdatti Pingviinit mestareiksi. Ihanteellisella kolmen maalivahdin syvyyskartalla oli mestaruudessa merkittävä rooli, mutta vastaavaa on vaikea pitää kauan yllä.

Kysykää vaikka Kingsiltä. He oli varaa kaupata Jonathan Bernier ja Ben Scrivens muualle, koska varaamaton vapaa agentti Martin Jones kehittyi Jonathan Quickin varamieheksi. Kun Jones treidattiin San Jose Sharksiin, Kingsillä oli vielä varastossa AHL:n nouseva kyky Jean-Francois Berube. Mutta kun New York Islanders nappasi Beruben viime kaudella waiver-listalta, Kingsin veskariosaston syvyys oli mennyttä.

Jotkut joukkueet pärjäävät kahdella hyvällä maalivahdilla.

Kaksi kautta sitten New York Rangers jatkoi hyviä otteitaan Henrik Lundqvistin niskavammasta huolimatta, koska kakkosmaalivahti Cam Talbot oli valmis isompaan rooliin. Talbotin tilasto oli Lundqvistin poissa ollessa 16-4-3 ja torjuntaprosentti 92,9. Mutta Rangersin oli vaikea pitää hyvin pelannut Talbot joukkueessaan, ja hänet jouduttiin treidaamaan Edmonton Oilersiin. (Rangers sai kolme varausoikeutta).

- On todella hankalaa pitää kaikki oikeilla paikoilla bussin kyydissä vuodesta toiseen, Korn sanoi.

Kausi   Pelanneita maalivahteja yhteensä   Vain kahta veskaria käyttäneet joukkueet

2008-09 89 10
2009-10 83 11
2010-11 87 8
2011-12 89 11
2012-13 82 11
2013-14 97 3
2014-15 92 5
2015-16 92 8

Katso lisää