Long Islandin peräkkäiset mestaruusjuhlat

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa käydään läpi kaikkien aikojen parhaita joukkueita ja dynastioita, jotka ovat marssineet mestaruudesta toiseen. Tällä kertaa vuorossa on 1980-luvun alun New York Islanders.

NHL:n historiassa vain kaksi seuraa on pystynyt vähintään neljään peräkkäiseen Stanley Cup -voittoon. Viimeisin mahtijakso nähtiin 1980-luvun alussa, kun New York Islanders juhli neljä kertaa putkeen.
Montreal Canadiens on voittanut kerran viisi (1956-60) ja kerran neljä peräkkäistä (1975-79) mestaruutta. Islanders nosti Stanley Cup -pokaalia vuosina 1980-83 ja eteni vielä finaaleihin 1984.
Islanders kukisti vuoden 1980 Stanley Cup -finaaleissa Philadelphia Flyersin voitoin 4-2. Bob Nystrom iski Long Islandilla yhä muistettavan kuudennen ottelun voittomaalin jatkoajalla. Ensimmäinen mestaruus tuli seuran historian kahdeksannella kaudella. Laajennusseuroista mestaruuteen oli aikaisemmin yltänyt vain Philadelphia (1974 ja 1975).
Islanders oli kuulunut jo aikaisemmilla kausilla NHL:n eliittiin runkosarjassa. Nyt joukkue onnistui vihdoin myös pudotuspeleissä. Juhlat alkoivat... Ja jatkuivat.
- Puolet Long Islandin ihmisistä taisi marssia taloni läpi sinä yönä, Islandersin GM Bill Torrey naureskeli USA Todayn toimittaja Kevin Allenin kirjoittamassa Stanley Cup -kirjassa.
- Stanley Cup -pokaali liikkui aika paljon paikasta toiseen ja päätyi jonkun takakonttiin. Kun heräsimme aamulla, joku kysyi, missä se on. Selvitimme, mitä sille oli tapahtunut, ja aloitimme uudestaan, voimalaituri Clark Gillies muisteli 1980-luvun juhlia.

Islandersin mestaruusvuosien johtohahmo oli Denis Potvin. NHL:n kaikkien aikojen puolustajiin lukeutuva Potvin toimi Islandersin kapteenina 1979-87. Hänet valittiin urallaan kolme kertaa NHL:n parhaaksi puolustajaksi (Norris Trophy), viisi kertaa NHL:n ykköstähdistöön ja kahdesti kakkostähdistöön.
Tärkeimmät pelaajat Potvinin ohella olivat hyökkääjät Bryan Trottier ja Mike Bossy sekä maalivahti Billy Smith, jotka juhlivat kaikkia neljää mestaruutta. Smith oli Nystromin kanssa edustanut seuraa sen ensimmäisestä kaudesta 1972-73 lähtien.
Trottier lukeutuu NHL-historian parhaisiin kahden suunnan senttereihin. Hänet palkittiin urallaan kerran NHL:n arvokkaimpana pelaajana (Hart Trophy) ja kerran pistepörssin voittajana (Art Ross Trophy). Trottier voitti myöhemmin viidennen ja kuudennen mestaruutensa Pittsburgh Penguinsin paidassa 1990-luvun alussa.
Bossy on ehkä NHL:n kaikkien aikojen lahjakkain maalintekijä. Hän ylitti 50 osuman rajapyykin yhdeksällä ensimmäisellä NHL-kaudellaan. Viimeisellä eli 10. kaudella se ei enää onnistunut, kun hän pystyi pelaamaan vain 63 ottelussa. Selkävaivojen takia uransa jo 30-vuotiaana lopettaneen Bossyn 0,762 maalia per ottelu on NHL-historian paras lukema.
Smithin tilastonumeroilla ei nykypäivän NHL:ssä juhlittaisi, mutta ajat olivat tuolloin erilaiset. Hänen tärkein ominaisuutensa oli kiekon pysäyttäminen oikealla hetkellä. Long Islandilla Smithiä rakastettiin, muualla vihattiin. Hän osasi käyttää mailaansa muuhunkin kuin torjumiseen ja kiekon pelaamiseen, mistä kertoo uran 489 jäähyminuuttia runkosarjassa ja 89 pudotuspeleissä.
- Kun haluan voittaa jääkiekko-ottelun tai kävellä pimeällä kujalla, niin tiedän, missä Smitty on. Hän on paikalla, Torrey kuvaili maalivahtiaan NHL.comille.
Keväällä 1981 Islanders kukisti Stanley Cup -finaaleissa Minnesota North Starsin voitoin 4-1. Seuraavina vuosina Vancouver Canucks ja Edmonton Oilers laitettiin finaaleissa maan rakoon suoraan 4-0. Islanders oli mestaruusputkensa päättyessä voittanut yhdeksän peräkkäistä Stanley Cup -finaaliottelua.
Potvinin lisäksi Islandersin puolustajista kaikissa neljässä mestaruudessa olivat mukana Stefan Persson, Ken Morrow, Dave Langevin ja Gord Lane. Morrow'sta tuli vuonna 1980 historian ensimmäinen pelaaja, joka voitti olympiakultaa ja Stanley Cupin samana vuonna. Hän kuului USA:n legendaariseen "Miracle on Ice" -joukkueeseen Lake Placidin olympiakisoissa.

Trottierin ja Bossyn ohella neljän mestaruuden hyökkääjiä olivat ykkösketjun kolmas lenkki Gillies sekä Nystrom, John Tonelli, Butch Goring, Anders Kallur, Bob Bourne, Duane Sutter ja Wayne Merrick. Gillies on toistaiseksi viimeisin Hockey Hall of Fameen päässyt Islandersin kultavuosien pelaaja.
Kunniagallerian jäseniä ovat myös Potvin, Trottier, Bossy ja Smith. Samojen miesten paidat roikkuvat myös Islandersin hallin katossa. Kuudes jäädytetty numero on Nystromin.
Morrow'n lisäksi myös Persson ja Kallur tekivät NHL-historiaa keväällä 1980. Heistä tuli ensimmäiset ruotsalaiset ja samalla eurooppalaiset Stanley Cup -voittajat. Ratkaisevan maalin iskenyt Nystrom on syntynyt Tukholmassa, mutta hänet lasketaan yleensä kanadalaiseksi.
Islandersin ryhmään liittyivät kesken mestaruusputken muun muassa hyökkääjä Brent Sutter ja puolustaja Tomas Jonsson. Sutter voitti myöhemmin Kanadan paidassa Kanada-cupin 1984, 1987 ja 1991. Jonssonista tuli puolestaan "kolmen kullan kerhon" jäsen eli hän voitti Stanley Cupin lisäksi olympiakultaa ja maailmanmestaruuden.
Pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinto meni Islandersin mestaruuksissa neljälle eri miehelle. Trottier sai Conn Smythe Trophyn 1980, Goring 1981, Bossy 1982 ja Smith 1983.
Islanders kuului jo 1970-luvun lopulla runkosarjassa NHL:n kärkikastiin, mutta ei onnistunut pudotuspeleissä hoitamaan hommaa. Goringin hankintaa Los Angeles Kingsistä maaliskuussa 1980 pidetään ratkaisevana siirtona, jolla Islanders pääsi vihdoin sen viimeisen esteen yli.
- Kun Butchie tuli sentteriosastolle, niin meillä oli toivon tunne, jota ei aikaisemmin ollut, Potvin kertoi Total Hockey -kirjassa.
Torrey luopui Goring-kaupassa puolustaja Dave Lewisista ja hyökkääjä Billy Harrisista. Morrow'n nouseminen NHL-pakiksi teki kaupasta mahdollisen.
- Ihmiset puhuvat siitä, että Butch Goringin hankkiminen oli erittäin tärkeää. Ja niin se olikin, koska se toi lisää tilaa Trottierille ja Bossylle. Nyt meillä oli loistava kakkosketju. Mutta en olisi voinut tehdä kauppaa, jos en olisi nähnyt Morrow'ta olympiakisoissa, Torrey kertoi Kevin Allenin kirjassa.
Samat miehet johtivat Islandersia jokaisessa mestaruudessa. GM:nä toimi Torrey ja joukkuetta valmensi Al Arbour. Sekä Torrey että Arbour ovat Hockey Hall of Famen jäseniä.

Islanders kuritti nousussa ollutta nuorta Edmonton Oilersia kevään 1983 Stanley Cup -finaaleissa voitoin 4-0. Oilersin supertähti Wayne Gretzky jäi ensimmäisissä finaaleissaan ilman maalia.
- Olimme voittaneet kolme mestaruutta peräkkäin, ja Oilersin piti suistaa meidät valtaistuimelta. Heillä oli nuori ja röyhkeä joukkue, jossa oli paljon tähtiä. Heidän piti olla valmiita voittamaan. Muistan yhä pettymyksen heidän kasvoillaan finaalisarjan päätyttyä, Bossy väänsi veistä haavassa Kevin Allenin kirjassa.
Gretzkyn ohella Mark Messier, Jari Kurri, Paul Coffey ja kumppanit olivat ottamassa NHL-kaukaloita haltuunsa. Mutta heidän aikansa ei ollut vielä.
- En aio olla vaatimaton. Minusta se (Islanders 1983) oli lajin historian paras joukkue, Potvin tokaisi NHL.comille.
Edmonton oppi tappiostaan.
- Islandersin pelaajilla oli kaikilla jääpussit. Yksikään meidän jätkistä ei ollut tuolla tavalla ruhjeilla. Me vain emme tienneet, miten kovaa meidän pitää painaa voittaaksemme Stanley Cupin, Oilersin GM ja päävalmentaja Glen Sather totesi Total Hockey -kirjassa.
Edmonton kukisti Islandersin kevään 1984 Stanley Cup -finaaleissa aloittaen samalla oman dynastiansa. Ennen kevään 1984 finaaleja Islanders oli voittanut käsittämättömät 19 playoff-sarjaa putkeen.
- Muistan, kuinka masentunut olin. Minulla kesti pitkään toipua siitä. Kun pitää Stanley Cupia noin pitkään, niin alkaa ajattelemaan, että se on omasi, Torrey myönsi Allenin kirjassa.